A niin kuin Aamiainen

Innostuin aloittamaan täällä omassa pienessä, mutta sitäkin rakkaammassa blogissani uuden kirjainsarjan, johon sain idean Voisilmäpelin A niin kuin Avokado -postauksesta. Koska minä en kuulu niihin, jotka ovat ala-asteella listanneet lempijuttuja aakkosittain, aion tehdä sen nyt ja kirjata ylös yhden jokaisella kirjaimella alkavan lempiruokajutun.

Sarja alkaa siis Än Yy Tee NYT, ja ensimmäisenä on vuorossa luonnollisesti A niin kuin Aamiainen. Olen kirjoittanut jo aiemminkin aamupalan tärkeydestä, mutta korostetaan sitä nyt vielä lisää, sillä aamiainen on ihan oikeasti päivän tärkein ateria. Aamu ei vaan lähde käyntiin ilman kunnon lautasellista puuroa tai mysliä, tai ihan mitä vaan muuta kunnon aamupalaa.

Tammikuussa tankkasin itseeni ja olemattomiin lihaksiini paljon proteiinia ja aamiaisetkin olivat sen mukaisia. Kananmunan valkuaiset tulivat erittäin tutuiksi ja niiden lisäksi turautin toisinaan proteiinipitoisen pirtelön maitorahkasta tai jugurtista, maidosta, proteiinijauhoista sekä marjoista ja/tai banaanista. Myös etelän hetelmät kuuluivat ruokavalioon, kuten pirtelön vieressä hengaavista greipin puolikkaista voi päätellä.

Munakkaita tuli tosiaan tehtyä paaaljon. Oli sienimunakasta, kanamunakasta, juustomunakasta, pinaattimunakasta ja ihan mitä vaan munakasta. Yhteistä kaikille munaskuille oli se, että ne oli tehty pelkästä valkuaisesta ja rasvapitoiset keltuaiset lensivät suoraan roskikseen. Sori vaan kaikki maailman pelastajat ja keltuaisen rakastajat..

Sittemmin kun munakkaat alkoivat tulla korvista ulos siirryin vanhaan kunnon mysliin, josta tein proteiinipitoisempaa lisäämällä jogurtin joukkoon proteiinijauhoja. Jogurtin, myslin ja protskujauhojen lisäksi lautasella on usein myös banaania ja/tai marjoja sekä pähkinöitä.

Myslilinjalla on menty nyt jo pitkän aikaa, eikä loppua näy. Kotitekoinen mysli on vaan niin hyvää ettei siihen ihan heti kyllästy. Kunnon turaus mysliä lisukkeineen antaa runsaasti energiaa, eikä maha ala kurnia kovinkaan kamalasti ennen lounastaukoa.

Parasta omatekemässä myslissä on kuitenkin se, että siitä saa juuri sellaista kuin haluaa. Saa sokeritonta, riisitöntä (en vieläkään halua riisimuroja myslini sekaan), siemenetöntä tai siemenellistä. Voi laittaa niin paljon pähkinöitä ja banaanilastuja kuin haluaa ja vaihtelua on helppo järjestää muuttamalla myslin sisältöä omien mielihalujen mukaan. Yhtenä päivänä paljon leseitä, toisena päivänä kuivattuja hedelmiä ja niin päin poies.

Tässä kananmunan valkuaisia on vatkailtu paistamisen ajan, jotta saadaan tuommoista rakeisempaa munakasta. Vaihtelu virkistää nääs.. Vieressä möllöttävä raejuustokin on ollut viime aikoina keltaisen keittiön suosiossa.

Mikä olisi sinun A-kirjaimesi? Olisiko se avokado niin kuin Voisilmäpelin Eevalla vai kenties ananas, appelsiini, aurajuusto, ahven, aurinkokuivattu tomaatti tai vaikkapa absintti? Vai joku ihan muu?