Tällä kertaa oikeasti kevyttä..

...eli salaattia.

Keltaisessa keittiössä väsättiin soppamiehen seurassa parasta salaattia ikinä! Ainesten määrän kanssa meinasi taas mennä överiksi, mutta kun kaikkea hyvää vaan sattui tekemään mieli. Sen siitä saa kun menee nälkäisenä kauppaan..

Marinoitu herkkusieni kavereineen päätyi ruokaa janoavaan suuhuni jo kassalla, ja patongistakin oli kadonnut palanen ukkelin mahaan hurjan pitkällä ja uuvuttavalla matkallamme kaupasta autolle. Aineksia pilkkoessa myös palanen juustoa katosi parempiin suihin, ja minä työnsin naamaani jopa salottisipulia nälkääni lievittämään. Maistoin vaan miltä se maistuu.. Onneksi mahassa oli tilaa vielä valmiillekin salaatille ja patongille kun niiden aika oli koittanut.

Kanasalaattiin siipaloitiin:

- salaattia
- salottisipulia
- kurkkua
- paprikaa (oranssia, sillä punaiset näyttivät huonoilta)
- pippurikanasuikaleita
- valkosipulimarinoituja herkkusieniä
- tavallisia herkkusieniä paistettuna
- paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja
- maustekurkkua
- juustokuutioita

Salaatin tekohan on helppoa kuin Trivial Pursuitissa voittaminen: Pilko ainekset kulhoon, sekoita ja syö. Kanasalaattimme oli tosin astetta vaikeampi, sillä kanasuikaleet ja herkkusienet piti käräyttää pannulla ennen salaattiin heittämistä. Onneksi soppamies hoiti homman, samalla kun minä ihan huomaamattomasti nappailin salaattikulhosta palasia suuhuni.



Salaatin seuraksi teimme valkosipulileipiä, joihin tarvitaan:

- valkosipulipatonkia
- valkosipulia
- öljyä
- mustapippuria

Leikkaa (tai jos löydät keittiöstäsi miehen, anna hänen leikata) patongista haluamasi kokoisia palasia. Levitä niiden päälle öljyä ja valkosipulia ja ripottele päälle hieman mustapippuria. Paista uunissa niin kauan että patongin reunat hieman ruskettuvat. Näin niistä tulee ihanan rapeita ja saat siivota murusia lattioilta vielä pitkään. Jos haluat raivostuttaa kanssanukkujasi, syö rapeita patonkejasi sängyssä hänen puolellaan, ja väitä ettet ole tehnyt mitään kun hän raapii itseään murusten riivaamana.



Tällainen kamala nälkämaanlasten lallattelu on syöpynyt mieleeni ala-asteen saksan tunnilla, ja toisinaan tätä tulee vieläkin hyräiltyä kanssaihmisten kauhistukseksi:

"Ich habe Hunger, Hunger, Hunger,
habe Hunger, Hunger, Hunger,
habe Hunger, Hunger, Hunger,
habe Durst.."

Ja sama uudestaan! Kaikki yhes koos:

"Ich habe Hunger, Hunger, Hunger.."