Yksinäiset eksyneet lampaat

Martina teki inventaarion tietokoneellaan ja löysi kasan yksinäisiä eksyneitä lampaita, jotka halusi saattaa yhteen ja päästää vapauteen. Tässä siis epämääräinen kasa mihinkään kuulumattomia yksinäisiä rassukoita, jotka ovat itseasiassa aika herkullisia kavereita. Saanko esitellä ensimmäisen lampaan, gojimarjat salaatissa:

Täälläkin on siis hurahdettu superfoodeihin (puhun nyt omasta puolestani, miehethän eivät tunnetusti tarvitse mitään terveellisiä piiperryksiä), tai oikeastaan vasta noihin punaisiin paholaisiin eli gojimarjoihin, joista olen kuullut niin hurjia kokemuksia, että olen oikeastaan ehkä vähän hullu kun uskalsin maistaa niitä. Vaan onneksi minun mahani ja gojimarjat ovat ystäviä keskenään, toisin kuin joillakuilla muilla (tästä en lähde nyt kertomaan sen enempää ettette menetä ruokahaluanne), ja olenkin popsinut marjoja muun muassa jogurtin ja salaatin seassa.

Yksinään marjat maistuvat mielestäni jotenkin kitkeriltä, mutta ruoan seassa kitkeryys katoaa ja gojit maistuvat oikeastaan melko herkullisilta. Vähän niin kuin rusinoilta, mutta paremmilta, eivätkä niin makeilta. Kyseinen salaatti oli muuten yksi onnistuneimmista jämäkokkailuistani. Kermaviilikastike, paistetut minimaissit ja juuston palaset olivat aika ihana yhdistelmä salaatissa, johon lorautin terveyspuuskissani gojimarjojen lisäksi myös siemeniä.

Tämä nätti kimppu on Maajussiperheen tuoma tuliainen, josta nappailin minichilejä lähes kaikkeen ruokaan mitä tein kimpun ollessa vielä elossa. Pienet söpöt chilit oli näppärä pilkkoa siemenineen kaikkineen tuomaan mukavaa potkua munakkaisiin, pastoihin ja kastikkeisiin. Chilikimppu oli niin nätti, että pidin sitä jopa hetken maljakossa koristeena.

Kolmas eksynyt lammas on pienenpieni sienileipä, jonka tilasin Juttutuvan listalta mielessäni pieni naposteltava, joka riittäisi selättämään pienen nälän. Kuten kuvasta voi huomata, pieni leipä olikin melkoisen massiivinen rekkamiehen eväs ja aiheutti ähkyn allekirjoittaneen mahassa. Olisin toki voinut syödä sitä vain sen verran, että nälkä kaikkoaa, mutta kun leipä oli kermaisine sienikastikkeineen, porsaanleikkeineen, pekoneineen ja suolakurkkuineen niin herkullista, etten osannut lopettaa ajoissa.

Neljännen eksyneen lampaan kuva on kadonnut, mutta kerron hänestä silti, sillä kyseessä on aika kiva vinkki etanoiden ystäville ja niillekin, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet limaisten kavereidemme kulinaarista mahtavuutta. Jos tahdot vaihtelua etanoiden popsimiseen, tee palleroista vaihteeksi mausteista etanavoita esimerkiksi lehtipihvin kaveriksi.

Pilko etanat pieneksi silpuksi, paista niitä pannulla ja lisää paiston loppupuolella iso määrä valkosipulia sekaan. Ota pannu pois liedeltä ettei valkosipuli pala, anna seoksen jäähtyä ja sekoita se sitten pehmeäksi sulaneeseen voihin. Mausta pippurilla sekä halutessasi myös muilla lempimausteillasi (persilja ja chili ovat ainakin aika jees) ja muotoile etanavoi sitten kelmun avulla pötkyläksi, josta voit leikata nättejä maustevoinappeja aina halutessasi.

Tätä voisivat kokeilla myös he, jotka eivät ole uskaltautuneet maistamaan etanoita niiden ruman ulkonäön ja epäilyttävän koostumuksen vuoksi. Pienenä silppuna voin ja valkosipulin kanssa tarjoiltuna ruma etana on paljon helpommin lähestyttävä tapaus kuin pullea mörökölli etanapannun kolosessa.