Late, Pyhä Nikolaus, Jammu ja muut itsenäisyyspäivän hahmot

Illan tärkein vieras

Tämänkin vuoden itsenäisyyspäivänä suuntasimme perinteen mukaisesti Insinöörin, Kälyn ja Kodan kotiin nauttimaan ihanasta joulutunnelmasta sekä upeista herkuista, joita Käly ja Insinööri meille tarjoilivat. Kattauskin on heidän keittiössään aina viimeisen päälle niistä hienoista keraamisista maitotölkkijutuista lähtien (sillä oli joku nimikin..) ja hauskaa oheistekemistä on yleensä tiedossa Linnan juhlien katselemisen lisäksi.

Aloitetaan kuitenkin tärkeimmästä, eli ruoasta. Alkupalaksi Käly ja Insinööri olivat taikoneet ihanat filotaikinapiiraat (tai fillo, jos tykkää enemmän kahdesta ällästä), joiden kätköissä oli viikunaa sekä vuohenjuustoa. Nam. Kaikki missä on juustoa on hyvää, vai mitä Koda?

Pääruoan valmistaminen oli oma shownsa, sillä rusettikaulainen Insinööri liekitti pihvimme pöydän päädyssä. Palohälytinkin tuli testattua siinä sivussa. Ihanan mehevän pihvin kaverina oli punaviinikastiketta (joka oli oikeasti hyvää Käly!), uunijuureksia, perunaa ja leipää.

Jälkkärin kohdalla ainakin meikäläisen naama vinksahti hieman, sillä saimme lusikoitavaksi ulkotulia. Hmm, no, kaikkea pitää maistaa ja sitä rataa, joten ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen. Ulkotuli maistui kovin kinuskiselta ja sen sydän muistutti hyvin läheisesti Pätkistä. Ei mikään huono ulkotuli siis, vaan oikeastaan tosi herkullinen.

Juomapuoleen kuului toipilaan äidin yskimään saanut glögi, joka oli joidenkin mielestä tujua, mutta minulle se maistui hyvin. Glögissä pitääkin olla vähän potkua. Pihvin kanssa nautimme hyvää punaviiniä, josta otin kuvankin, mutta taustalla pälyilevä tulevan datanomin naama estää sen julkaisemisen blogissa. Läpi illan hörpimme myös kivennäisvettä ja popsimme olohuoneen pöydän kulhosta suklaakonvehteja.

Ennen kuin Tarja alkoi ottaa vastaan Latea ja muita kunniavieraitaan pelasimme "Kuka minä olen?" -peliä. Jokaisen otsaan lätkäistiin teippi, jossa luki jonkun henkilön/hahmon nimi ja Kyllä/Ei -kysymyksillä yritimme arvuutella mitä omassa otsassa mahtaakaan lukea. Minä olin Petteri Punakuono, Beyonce ja eräs julkkis nimeltä Martina. Eli minä itse siis jos ette tienneet. Aika paha.. Ukkelin otsassa oli kaikista visaisimmat nimet, vai mitä sanotte Pyhästä Nikolauksesta, Jammu Siltavuoresta ja Seppo Taalasmaasta. Okei, Suppo oli aika helppo, mutta kuka/mikä hemmetti on Pyhä Nikolaus?

Haastavin illan aikana esitetty kysymys oli äidin esittämä "Olenko jotakin syötävää?" kun hänen otsassaan luki Jeesus. Aluksi ajattelisi ettei Jeesus tietenkään ole mitään syötävää, mutta entäs se ehtoollisen "Tämä on minun ruumiini ja tämä vereni" -juttu? Niinpä, ei se ollutkaan ihan niin helppo kysymys vastata. Tai sitten me vain ajattelemme liian monimutkaisesti.

Pyhä Nikolaus