Neljän tähden illallinen

Taitsu-niminen lukija päräytti erään postaukseni kommenttiboksiin kivan postausidean, joka kuuluu näin: "Jos sulla olis aikaa joskus niin voisitko tehdä semmoisen kirjotuksen, että mitä tekisit jos olisit tuossa neljän tähden illallisessa :) ". No todellakin voisin! Olemme itseasiassa Ukkelin kanssa miettineet joskus ohjelmaa katsoessamme omia menujamme kyseisessä tilanteessa, ja se oli yllättävän vaikeaa.

Ruokalajien tulisi olla ainakin minun kohdallani idioottivarmoja, eli joko jotain ihan älyhelppoa tai sitten jotakin, jota olen tehnyt useamman kerran, mieluiten tietenkin hyvällä menestyksellä. Ruokalajien tulisi myös sopia toisiinsa edes jollain tasolla.

Myös vieraiden mahdolliset ruokarajoitteet voisi olla hyvä ottaa huomioon, vaikka toisaalta oma asenteeni vieraiden kestitsemiseen onkin se, että teen ruokaa josta itse pidän. Jos alkaa miettiä liikaa mausteiden, valkosipulin ja chilin määrää, tai välttelee erikoisempia yhdistelmiä, on lopputulos usein jotakin ihan perushyvää, ehkä vähän mautonta ja tylsää, eikä ainakaan millään lailla mieleenpainuvaa. Allergiat ja muut vastaavat ovat toki asia erikseen, mutta muuten turhan hössöttämisen voi mielestäni unohtaa. Mielestäni on parempi, että suurin osa tykkää paljon, kuin se, että kaikki tykkää vain vähän.

Noniin, asiaan. Ensimmäinen ruokalaji, joka pääsisi neljän tähden illalliselleni, on paljon hehkuttamani torvisienikeitto isolla määrällä koskenlaskijaa. Tätä keittoa olen tehnyt niin usein, ettei sen mokaaminen ole kovin todennäköistä (tosin mahdollista silti kun on minusta kyse). Lisäksi Koskenlaskijalla paksunnettu keitto on niin hyvää, että sieni-inhoajienkin on pakko pitää siitä.

Keiton kanssa tarjoilisin uunissa lämmitettyjä ruisleipiä, joiden päälle murskaisin valkosipulia ja raastaisin runsaasti hyvää juustoa, joka sulaa ihanasti uunissa. Uunin jälkeen pyöräyttäisin leipien päälle vielä Chili Explosionia, joka toimii törkeän hyvin yhteen juuston ja valkosipulin kanssa. Eikä ole edes kovin tulista, joten "mä en tykkää tulisesta"-ihmisetkin voisivat ainakin maistaa leipiäni.

Ensin ajattelin keiton olevan alkuruoka, mutta koska pääruoan keksiminen oli kovin vaikeaa ja alkuruokia taasen tuli mieleen useampiakin, tarjoilisin keiton sittenkin pääruokana. Onhan se melko tuhtia soppaa ja isot miehet voisivat sitten ottaa useamman leipäpalan jos tuntuu ettei nälkä lähde muuten.

Alkuruoaksi päätyi pitkien pohdiskelujen jälkeen oma all-time-favouriteni mätileipä, joka on ihan sairaan hyvää ja melko helppo tehdäkin. Eri asia sitten kuinka moni pitää mädistä, mutta sillehän minä en voi mitään jos joku ei ymmärrä hyvän päälle. Pääasia tosiaan että itse pidän ruoistani, sanoo itsekäs Martina. Mätileivät rakentaisin rapeaksi paahdetusta vaaleasta leivästä, sipulisilpusta, mädistä ja smetanasta. Jotain vihreääkin saattaisin laittaa annokseen, jos ei muuta niin koristeeksi.

Jälkiruoaksi tekisin ehdottomasti Polkkapossulta löydetyn reseptin mukaista maailman parasta juustokakkua, jota olen hehkuttanut blogissani vähintään yhtä usein kuin torvisienikeittoakin. Kakun kanssa tarjoilisin jotakin ihanaa makukahvia, avecin kera tietenkin.

Kahviavecista tulikin mieleen muu juomapuoli. Olisin varmastikin niin velmu, että taktikoisin hieman pitämällä alkoholitarjonnan runsaana. Humaltuneet vieraani kehuisivat kenties hieman enemmän ruokiani kuin vesiselvät, ja tunnelmakin olisi mukavampi, tai ainakin rennompi. Alkuun tekisin jonkun pienen tujun alkudrinksun, joka herättelisi ruokahalua ja saisi arvon vieraani rentoutumaan hieman. Mätileipien kanssa voisin tarjoilla jopa shampanjaa. Eikös se olisikin aika hienoa? Shampanjan lisäksi tarjoilisin Annika Eklundin tapaan "vodkasnapsin mädille" ja pääruoan kanssa olisi hyvää punaviiniä. Siinäpä se. Että kuvausryhmän yhteydenottoa odotellessa..