F niin kuin friteeraus

Fritto Misto

Aakkossarjani F-kirjainta piti miettiä tovi, kunnes keksin että friteerattu ruokahan on vallan nautinnollinen asia silloin tällöin naposteltuna. Friteeraaminen on kuitenkin hieman kaksipiippuinen juttu: Toisaalta sillä saa peitettyä ei-niin-mieluisen raaka-aineen maun hienosti, ja jopa parsakaali on herkkua friteerattuna (minä tosin pidän parsakaalista muutenkin, mutta pointti onkin se etteivät kaikki pidä). Toisaalta taas friteeraamalla saa herkullisenkin raaka-aineen maistumaan samalle rasvaiselle taikinamössölle kuin sen parsakaalinkin, joten kannattanee miettiä tarkkaan mitä lähtee friteeraamaan.

Tarkkaan kannattaa miettiä myös turvallisuusasiat. Kattilallinen kuumaa öljyä kun voi saada aikaan muutakin kuin herkullisen rapsakoita suupaloja. Itse olen sen verran vellihousu ja tulipalokammoinen, etten ole uskaltautunut vielä friteeraamaan itse, mutta olen varma että vielä koittaa sekin päivä, kun otan rohkean Ukkelini avuksi keittiöön ja tutustumme kädestä pitäen friteerauksen saloihin. Tuolloin lukaisen varmasti ainakin Pastanjauhajien sivuilta löytyneen friteerattujen sipulirenkaiden ohjeen ja pyydän ystäväämme Googlea etsimään minulle pari muutakin ohjetta. Sieltä niitä nimittäin löytyy, kurkkasin jo.

Sillä aikaa kun keräilen rohkeutta kuuman öljyn kohtaamisen, maistelen ravintoloissa erilaisia friteerattuja kavereita ja muistelen jo syötyjä frittijuttuja. Italiassa herkuttelemamme merenelävistä koottu Fritto Misto tuo mieleeni kovin lämpöisiä muistoja ja syntymäpäiväni illallisella napostellut La Famiglian friteeratut mustekalarenkaat sekä katkaravut olivat nekin kovin herkullisia. Myös monen ravintolan alkupalalistalta löytyvät mozzarellatikut, täytetyt friteeratut jalapenot ja sipulirenkaat ovat herkkua. Eikä pidä unohtaa dippiä: Kunnon dippisoosi kruunaa friteeratun ruoan. Tähän mennessä parhaiten siinä on onnistunut Amarillon dippilautasen maailman paras chili-valkosipulimajoneesi. Nam.

La Famiglian friteeratut mustekalat ja jättikatkaravut med paprikamajoneesi