Tehokas viikonloppu

Lokakuun viimeinen viikonloppu oli täynnä touhua ja toimintaa. Perjantaina hörppäsimme töiden jälkeen lasillisen kuohuvaa toimistolla, jonka jälkeen riensin kotiin pakkaamaan tavaroita seuraavan päivän hotelliyöpymistä varten. Lauantaipäivä alkoi tuttuun tapaan ratsastustunnilla, josta riensin suoraan raikkaan tuoksuisena (kröhöm..) vastaanottamaan synttärisankari J:tä, jolle Tepa oli järkännyt yllätysjuhlat Vantaan Flamingossa.

Synttärit alkoivat jännittyneen sankarin muiluttamisella hotellihuoneeseemme. Pohjoisen poika J:n näkö- ja kuuloaisti oli poistettu väliaikaisesti, joten herran ei auttanut muu kuin mollottaa siinä mihin taluttajat hänet kulloinkin jättivät muiden hihitellessä vieressä. Hotellihuoneeseen päästyämme poistimme synttärisankarilta korvatulpat sekä siteen silmiltä ja nautimme hieman kuohuvaa. Päivän ohjelmaan kuului lisäksi kylpylässä lillumista, joka vaihtuikin järkyttävän jonon takia hohtominigolfiksi, Arnoldsin donitseja sekä muuta pientä purtavaa, illallinen Il Sicilianossa, irish coffeet Flamingon peliluolassa ja jatkot yökerhossa.

Ruokablogin lukijoita kiinnostanee eniten illallisosasto, joten aloitetaan siitä. Odotukset ravintolaa kohtaan olivat ainakin allekirjoittaneella melko matalalla, sillä olin kuullut paljon moitteita Il Sicilianossa ruokailleilta. Palvelu on kuulemma ollut töykeää, alkuruoat unohtuneet, kuitissa ollut virheitä ja niin edelleen. Meille osui kuitenkin vallan hulvattomat tarjoilijat ja tilaamani mustekala-katkarapusalaatti oli tajuttoman hyvää. Maistelimme Ukkelin kanssa hieman myös toisten lautasilta, hyvätapaisia kun olemme, eikä missään muussakaan annoksessa ollut mielestäni moitteen sijaa. Eräs tomaattinen pasta oli hieman vaisu, mutta esimerkiksi alkupalalistalta tilattu valkosipulileipä oli ihan saiiiiraaan hyvää. Kaikki muukin toimi kohdallamme hyvin, joten meikäläisellä ei ole ravintolasta mitään valittamista.

Valkosipulileipä

Mustekala-katkarapusalaatti

Carbonara

Il Sicilianoa lukuunottamatta Flamingo ei kuitenkaan ollut erityisesti mieleeni, tai sitten me vain olimme liian usein väärässä paikassa väärään aikaan. Vai mitä sanotte 150 venäläisen jonosta kylpylän ovella, tai baarimikosta, joka ottaa sujuvasti tilauksia tiskillä kiltisti 20 minuuttia odottaneiden asiakkaiden (eli meidän) molemmilta puolilta, mutta jättää porukkamme täysin huomiotta. Ei saisi kiroilla, mutta paska maku jäi suuhun.

Onneksi seura oli mitä parhainta, ja Flamingosta pienen kävelymatkan päässä sijainneen hotellimme aamiainen herkullinen. Rapulakaan ei kiusannut lainkaan, joten vedimme hyvällä ruokahalulla aamupalaa naamariin koko rahan edestä. Kuvaa en tietenkään muistanut ottaa, mutta kyllähän te nyt tiedätte miltä pekoni näyttää.

Runsaan aamiaisen jälkeen olikin hyvä jatkaa tehokasta viikonloppua kiertelemällä Omakoti-messuilla, käymällä moikkaamassa Ukkelin vanhempia ja vierailla samalla reissulla myös äitini luona iltasapuskalla. Äippämme opetti meille myös hieman paritansseja ja voi elämä että se oli hauskaa. Pokka ei pitänyt sitten millään kun heiluimme olohuoneen lattialla yhdessä Ukkelin, Kälyn, Insinöörin, tulevan datanomin sekä tietysti äiti the opettajan kanssa.

En kertonut tätä paikan päällä, mutta Kälyn ja Insinöörin esittäessä meille häävalssinsa musiikkeineen ja koreografioineen jouduin hieman nieleskelemään kyyneleitä. Kuinka säälittävää, mutta kun se oli niin hieno! Jotta kukaan ei huomaisi minun taistelevan kyyneltä vastaan, keskityin tanssin aikana kovasti Koda-koiran silittämiseen ja rapsutteluun, saaden samalla muuta ajateltavaa kuin sen, miten upea tanssi tulee olemaan itse hääpäivänä, ja kuinka paljon tulen silloin itkemään. Huhhuh, mitäköhän siitäkin tulee.. Turha varmaan meikata ollenkaan, sillä itken kuitenkin meikkini pilalle jo kirkossa.