Shopskaa, tipatonta ja kiuasmakkaraa

Matkamessuviikonloppuna oli mukava muistella (jälleen kerran) menneitä etelän matkoja. Tällä kertaa muisteluvuorossa oli ensimmäinen rantalomani ilman perheen normalisoivaa seuraa, joskus vuonna O-Zone ja Dragostea Din Tei. Määränpäämme oli tuolloin Bulgarian teinihelvetti Kultahietikko ja sen riemukas Beach & Boogie -hotelli Vladislav.

Tarkennetaan nyt vielä, ettei teinihelvetti ollut tuolloin ollenkaan paha asia, sillä olimme itse kaikista ärsyttävimmät teinit Mustanmeren rannikolla. Emme kuitenkaan hypänneet parvekkeelta ja vahingossa kuolleet, kaatuneet nuotioon, tehneet tarpeitamme aurinkotuoliin tai joutuneet koomaan Beachpartyissa, kuten pari muuta hotellin asukasta oli onnistunut tekemään. Ylpeänä suomalaisena voin kertoa, että kännissä parvekkeen kautta oikaissut sekä aurinkotuolia sabotoinut olivat molemmat armaasta isänmaastamme. Ei kai kukaan yllättynyt?

Ja miten tämä kaikki liittyy ruokaan? No siten, että matkan ansiosta opin tekemään bulgarialaista shopska salaattia. Vaikeaa se ei ole, sillä shopska on melkeinpä sama asia kuin perinteinen kreikkalainen fetasalaatti. Suurin ero on se, että shopskaan feta raastetaan tai murustetaan, kun taas kreikkalaisessa salaatissa juusto ilahduttaa syöjäänsä kuution muodossa.



Paratiisihotellin shopska salaattiin tarvitset:

- salaatin lehtiä
- vihreää paprikaa
- kurkkua
- sipulia
- oliivia
- fetaa
- persiljaa
- oliiviöljyä
- balsamicoa

Pilko salaatti, paprika, kurkku ja sipuli. Tomaattiakin kuuluisi laittaa mukaan, mutta meilläpäin ei sellaista harrasteta. Heitä salaatin sekaan oliivit ja murustele fetaa päälle. Helpoiten murustelu onnistuu kokonaisen fetamötikän kanssa, en siis suosittele kuutioita tähän, ellet halua tehdä kaikesta turhan vaikeaa.

Sekoita persilja (kaupan pakastealtaasta löytyvät persiljakuutiot käyvät oikein hyvin jos tuore ei kiinnosta), oliiviöljy ja balsamico. Öljyä saa olla hieman enemmän kuin balsamicoa. Bulgarian hikinen, karvainen ja isomahainen kokki (ah, muistan hänet vieläkin..) maustaa salaatin vielä suolalla, mutta meillä keltaisessa keittiössä ei harrasteta sitäkään.



Iltaruoaksi teimme ukkelin kanssa hieman raskaamman sarjan sapuskaa. Kiukaalle ilmestyi nimittäin jälleen kiuasmakkaraa. Hyväähän se toki on, mutta panee hieman miettimään, että kuka hemmetin urpo tekee tipattoman aikana kiuasmakkaraa, johon lurautetaan puoli pulloa olutta? Entäs se toinen puolikas?!? Ei, sitä EI juoda, vaan ylijääneelle oluelle käy näin:


Syvälle sydämeen sattuu..

Makkaran kanssa samassa foliopaketissa muhi rehuosastoa edustavat paprika, pari sipulia sekä tietenkin myös kaikkiin ruokiin kuuluva valkosipuli. Mausteeksi lurahti hieman grillimaustetta ja taisipa tippa öljyäkin karata joukkoon, vaikken sen tarpeellisuudesta menekään takuuseen. Olut kun riittää mehevöittämään makkaran lisäksi kasvispuolenkin, mutta toisaalta, eipä tuosta öljylurauksesta haittaakaan ollut.


Rehuosasto

"Vladislav, baby don't hurt me
don't hurt me, no more"
(Haddaway - What is love eli tuttavallisemmin Vladislav)