Katse kevääseen

Nyt kun talven kohokohta joulu on ohi, on aika alkaa odottaa tulevaa kevättä ja kesää. Parin kuukauden päästä on jo paljon valoisampaa ja lämpimämpää, ihmiset iloisia ja pisamaisia ja katupölykin saattaa jo kirvellä silmissä ainakin täällä etelässä. Sitä odotellessa..

Keväisiä fiboja sain myös kaapintyhjennyspastastani, jota minun ei alunperin pitänyt edes tunkea tänne blogiin. Pastasta tuli kuitenkin vahingossa niin hyvää, että on pakko ikuistaa reseptin tapainen itselle muistiin.

Kevään makuiseen pastaan tarvitset:

- spaghettia

- purjosipulia

- mustia oliiveja

- pinaattia (pakastettuja, yksi sellainen neliö)

- valkosipulia

- chili-limeöljyä (tai ehkä just ja just joku muukin öljy voi käydä)

- sitruunaa

- sitruunapippuria

Laita spaghetit kiehumaan. Pilko ja huuhtele purjo. Pilko myös oliivit, jos olet urpo mennyt ostamaan kokonaisia. Lurauta pannulle riittävästi öljyä, heitä purjo, oliivit, pinaatti ja puristimen läpi ängetty valkosipuli pannulle tirisemään suht miedolle lämmölle, ettei vaan mikään pääse kärtsäämään pahaksi.

Kun pannulla alkaa näyttää valmiilta, tai kun spaghetit ovat kiehuneet, purista sitruunamehua reilulla kädellä rehujen päälle. Nouki pannulle tipahtaneet siemenet pois. Mausta sitruunapippurilla, heitä spaghetit mukaan pannulle ja sekoita rehut ja pasta noin niin kuin suunnilleen sekaisin. Syö ja laske kuinka vähän päiviä on kevääseen.

Taannoinen Juha Tapion konsertti on ilmeisesti elämäni kohokohta, niin monta kertaa olen sen täälläkin maininnut. Säälittävää? Jep. Ja silti pitää työntää tähän taas ote eräästä kaljupään biisistä, jossa myös kevääseen katsotaan. Kahdesta puusta tulee mieleen ystäväni Vilukissa, joka oli minun lisäkseni toinen alle 40-vuotias konsertissa istuja. Ja kaipa me ollaan myös vähän kuin kaksi vanhaa puuta elämän pituisen ystävyytemme kanssa.

"Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään.
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan"
(Juha Tapio - Kaksi puuta)