Toisten ruoka, paras ruoka
Tai no, ei se välttämättä aina noin mene, mutta toisinaan on ihanaa päästä valmiiseen pöytään, varsinkin jos isäntäväki on selvästi pannut parastaan ja loihtinut upean kokonaisuuden alkupaloineen, jälkiruokineen, juomineen ja wc:ssä palavine kynttilöineen. Ja itse voi vain saapua paikalle ryssäkuohuviinin kanssa nauttimaan toisten aikaansaannoksista. Luksusta.
Itsenäisyyspäivää vietin Espoossa seuranani muun muassa äiti, veljet, käly (eikö kukaan voinut keksiä tälle kauniimpaa nimitystä?), ukkeli, Koda ja lohi. Seuraavakin päivä meni toisten ruokia syödessä, sillä vierailimme ukkelin vanhempien luona ahmimassa poroa ja muita herkkuja. Syötävää oli molemmissa paikoissa niin montaa eri sorttia, että vaikka kaikkea otti vain vähän, tuli lautanen ja maha aivan täyteen. Kuvia nappailin vain Espoossa, sillä Keravalla yritin antaa itsestäni mahdollisimman normaalin ensivaikutelman (tietäisivätpä vaan totuuden, hihhih..), ja normaalin ruokavieraan käytökseen ei yleensä kuulu ruokien zoomailu kameralla. Tai niin ainakin luulen.
Itsenäisyyspäivän juhlinta alkoi kuohuviinillä, ihanilla lohialkupaloilla sekä vuohenjuusto-chutneypaloilla, joista jälkimmäisestä sain reseptinkin mukaan:
- piparkakkuja tai leipäpalasia (meidän isäntäväellä olikin tarjota molempia, lälläslää..)
- vuohenjuustoa
- cashewpähkinöitä
- mango-chutneyta
Levitä chutneyta piparille tai leivälle, viipaloi päälle vuohenjuustopalanen, turauta sen päälle vielä lisää mangoa ja heittele pähkinöitä pinnalle. Jos olet allerginen pähkinälle etkä kovin itsetuhoinen, suosittelen jättämään cashewt pois. Paista herkkupalojasi 225-asteisessa uunissa pari minuuttia. Nauti vaikkapa glögin kanssa.
Pääruoaksi meille tarjottiin lohta, tartarkastiketta, perunoita, salaattia sekä valkoviiniä. Ruokailun lomassa tein mahtavan urotyön pelastamalla pikkuveljen humaltumiselta hörppimällä hänenkin juomiaan. Jos tuleva datanomimme olisi juonut glöginsä kokonaan, olisi hän kuulemma alkanut hihittää. Niinpä lasi siirtyi minun puolelleni, sillä onhan se nyt kamalaa jos veli joutuu kärvistelemään naurukramppien kourissa koko illan. Kylläpä olenkin urhea isosisko! Ansiomitalia odotellessa..
Tämä nyt häiritsee hieman mielikuvaa mukavasta illasta ja menee muutenkin vähän sivuraiteille, mutta avaudun silti. Tapahtui nimittäin niinkin ikävästi, että jostakin kumman syystä tartarkastike aiheutti pienoista kirvelyä huulissani. Alkaa jo pikkuhiljaa raivostuttaa nämä esiin putkahtelevat allergian tapaiset, joiden en kuitenkaan halua uskoa olevan allergiaa. Pientä yliherkkyyttä vain, joka menee kyllä ohi..
Ensin minut petti banaani, sitten kiivi, sitten mandariini/satsuma/klementiini (en ymmärrä mitä eroa heillä on) ja nyt tartarkastikekin! MIKSI?! Söin aivan samaa kaupan valmista tartarkastiketta vain muutama viikko tai ehkä kuukausi sitten kalapuikkojen kera, eikä silloin ollut mitään ongelmaa. Mikä hemmetin kirous suuhuni on nyt langetettu? No, en antanut sen kuitenkaan häiritä tunnelmaa vaan siirryin iloisin mielin jälkiruokaan, joka olikin niin ihanaa että kateeksi käy niitä jotka eivät olleet mukana. Olisi naapurin Selmankin kannattanut liittyä seuraan.
Kahvin kanssa söimme kakkua, minkä jälkeen siirryimme valokuvaussession kautta katselemaan Linnan juhlia ja nauttimaan juustotarjottimen antimista. Juomapuolikin oli hoidossa, sillä punaviini oli ilmaantunut dekanterissa jo hyvän aikaa, ja tuo juomanen passasikin mainiosti juustojen kaveriksi. Paras yhdistelmä mielestäni on aina ollut (ja on edelleenkin) valkohomejuusto sekä suolainen keksi, mutta sinihomejuusto ja piparkakku tulevat hyvänä kakkosena.
Loppuun itseoikeutetusti Maamme-laulu ja sen neljäs ja viides säkeistö, niiden iänikuisten ensimmäisen ja viimeisen säkeistön sijaan:
"Täs auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täs Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?"
Tunnisteet: juomat, kala, leipomukset, naposteltavat
9 kommenttia:
Täällä käly, voihan käry. Jeps. Mutta kakku näytti kyllä niin hyvältä, että taidan tehdä jouluksi toisen.. :) Syötiin sitä sunnuntaina niin paljon, että meinasi tulla vessareissu molemmilla.
Ei ihme jos vessasta alkoi kuulua kutsuhuutoja, kakku oli niin hyvää että sitä tulisi helposti nautittua epähuomiossa ihan liikaa. Muutkin tarjoilut oli tosi hyviä, muistelen vieläkin kuola valuen niitä kun kattelen noita kuvia.. Onneks kohta on joulu ja saa taas paljon hyvää ruokaa! Mätiä, nnaaammm...
Käly on pistänyt parastaan! Miks mä en koskaan pääse nauttimaan mistään vastaavasta (osaan vastata itsekin: kukaan mun lähipiiristä ei osaa tehdä näin hienoja jutskia)!? Piiiitkän kaavan mukaan kaikkia herkkuja, melkein tulee oooo... Oho. Martina tekee seuraavan kerran ja kutsuu meidät muut kylään, eiks niin? Ja mielellään ennen seuraavaa itsenäisyyspäivää, kiitos. :)
No minäpä järkkään kunnon ruokabileet koko porukalle! Ruokalistakin on jo hahmottumassa: Frutti di Mare, Quattro Stagioni ja jälkiruoaksi Dillinger. Saahan kaikkien pizzaan pyytää myös oreganoa? Ruokailupaikaksi saa itse valita joko Sky pizzan ikkunapöydän tai pöydän seinän vierestä.
Juu ei vaan, kimpparuokailu on oikeesti hyvä idea. Voitais yhteisvoimin yrittää saada aikaseks jotain yhtä hienoa ku kälylässä, vaikken tiedä onko se mahdollista jos mä oon mukana sähläämässä. :)
Mä muuten otin varaslähdön ja kävin SkyPizzassa viime pe pikkujoulujen jälkeen. Tosin tilattiin sulhasen kanssa vain yksi pizza puoliks - oli huippuhyvää (millon ruoka ei ois maistunu hyvältä aamuyöllä huppelissa?), mutta melkein tuli paha mieli ku oli niin vähän. Ja sitten pimeellä taksilla kotiin, pelottavaa. No niin, meni vähän aiheen vierestä taas, ei pilata sun ruokablogia puhumalla 50centtien takseista...
Pimee taksi kirjaimellisesti. Hehe.
:D
Älä syytä tartar-kastiketta huulien kirvelystä, syy oli todennäköisemmin rotanmyrkyssä punaviinissä ja/tai suolahapossa uitetuissa lautasliinoissa.
Pitihän se arvata että tässä oli koira haudattuna kun naapurin Selmakaan ei tullut syömään! Hieman pisti myös ihmettelemään miksi allergia syövytti huuleni kokonaan pois tuona iltana, vaikka niin kovasti pyyhinkin niitä lautasliinaan, ja huuhtelin suuni vielä varmuuden vuoksi punaviinillä.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu