Perho

Teimme Ukkelin kanssa eräästä keskiviikosta hieman juhlallisemman ja erityisemmän nauttimalla kolmen ruokalajin menun Ravintola Perhossa. Perho toimii ravintolakoulun opetusravintolana, joten en odottanut mitään maailmaa mullistavaa illallista. Onhan kyse kuitenkin vasta ravintolauraansa aloittelevista opiskelijoista. Toisaalta olin varmasti opiskelijapointti mielessäni myös armollisempi arvioidessani eteeni kannettuja ruokia ja tarjoilijoiden toimintaa.

Perho pääsi yllättämään ainakin tämän ruokailijan erittäin positiivisesti, vaikka tarjoilijoiden otteissa olikin havaittavissa hieman epävarmuutta. Haparoivat otteet ja rutiinin puute oli tosin mielestäni vain hellyyttävää, ja ainakin meitä englanniksi palvellut tummaihoinen herrasmies todella paneutui tehtäväänsä, oli erittäin kohtelias ja hänen palveluasenteestaan voisikin moni tarjoilijakonkari ottaa oppia. Tarjoilijamme kohteliaisuus ei tuntunut lainkaan teennäiseltä tai opitulta, niin kuin helposti saattaa tuntua jos herrasmiehen elkeet eivät tule luonnollisesti. Ison plussan ansaitsee siis hän.


Porocarpaccio


Meren otukset

Ruokailukokemuksesta teki epätavallisen se, että yleensä eniten mieleeni olevat alkuruoat olivat tällä kertaa aterian heikoin lenkki. Poron kanssa tarjoillut sienet olivat niin etikkaisen makuisia etten maistanut annoksessa juuri muuta. Sienten mitä todennäköisimmin kuuluikin olla sellaisia, joten syy lienee minussa ja etikkaan tottumattomassa makuaistissani. Hummeria, rapua ja kampasimpukkaa sisältänyt kombo oli mieluisampi, vaikka keskimmäinen rapujuttu olikin hieman ihmeellinen greipinpaloineen. Hummeri jännine mustine kastikkeineen oli sen sijaan herkkua ja kampasimpukan kaveriksi sopi yllättävän hyvin omenainen lisuke.



Pääruoaksi otimme molemmat sorsaa eikä annoksesta ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Lisukkeena ollut muussi oli suussasulavaa, kastike maukasta ja kasviksetkin hyvän makuisia puhumattakaan itse sorsasta. Jos nyt kuitenkin haluaisin leikkiä Tom Colicchiota ja etsiä täydellisyyttä hipovasta annoksesta jonkun virheen, sanoisin että kastike oli makuuni hieman liian suolaista. Mutta makuasia sekin, itsehän olen tottunut hyvin vähäsuolaiseen ruokaan.



Jälkiruokaosasto räjäytti lopulta potin ja olenkin valehtelematta haaveillut lähes päivittäin Perhon uskomattoman herkullisesta suklaaleivoksesta. Ravintola Fransmannin täydellinen suklaajälkkäri sai nyt kovan haastajan, sillä Perhon(kin) lämmin suklaaleivos oli pinnaltaan ihanan rapea ja sen sisältä valuva sula suklaa taivaallista. Vispipuuron mieleen tuonut puolukkasorbetti ja vaniljakastike kruunasivat annoksen ja ehdottomasti paras ruoka Perhon menussa olikin tämä suklaajälkkäri. Meikäläisen makuhermot saa näköjään helposti huutamaan hallelujaa suklaa-asioilla, jotka ovat sisältä sulia ja pinnalta rapeita. Kaveriksi vielä jotakin kylmää, raikasta ja ehkäpä jotain vaniljaistakin niin olen taivaassa.

Valitsemistamme jälkkäreistä Ukkelin mieleen oli enemmän jogurtista tehty panna cotta kirpeän tyrnikastikkeen ja vadelman kera. Itsekin pidin kovasti panna cotan pehmeydestä ja kastikkeen kirpeydestä, mutta jokin ilkeä tomaatin paholainen oli ilmeisesti päässyt rikkomaan ylähuuleni alapinnalla sijaitsevan allergiapisteen, ja kastike kirveli aivan hitonmoisesti huultani, mikä tietenkin häiritsi hieman nautintoa. Oma vikani tosin tämäkin, mitäs omistan vammaisen allergian ja huulen, joka reagoi tomaattiin rikkomalla itsensä.

Kaikenkaikkiaan menu saa minulta huippupisteet ja aion jatkossakin harkita Perhoa illallispaikakseni kun haluan hyvää halvalla. Hinta-laatusuhde onkin ravintolassa ehdottomasti kohdallaan, joten jo pelkästään sen takia suosittelen käymään innokkaiden opiskelijoiden pyörittämässä Perhossa.

Me saimme idean tutustua Perhoon Citydealin ansiosta, jossa erään päivän diilillä sai kolmen ruokalajin menun Perhossa puoleen hintaan. Ei hullumpi tarjous. Toinen vastaava sivusto, josta löytyy muun muassa ravintolatarjouksia on Offerium. Offeriumin sivuille pääset tästä linkistä: Offerium - Päivän Parhaat Diilit!.