Gatto Nero

Keskellä raivostuttavinta talvea on saatava jotain mukavaakin ajateltavaa, jotteivät ratkiriemukkaat junamatkat, tyhjentyvät akut ja polveen asti lumessa kahlaavat jalat saa pientä arjesta selviytyjää hermostumaan. Meikäläinen on normaalisti ehkä maailman rauhallisin ja positiivisin olento, mutta viime aikojen koettelemuksien vuoksi alkaa pikkuhiljaa huumori loppua tältäkin tytöltä. Luojan kiitos on jotain mitä odottaa (vajaa 54 päivää Egyptin matkaan!) ja sitä vartoessa (hihii, mikä vanhussana) on mukava muistella viime kesän Italian reissua.

Riminin rantakadulla on möllöttänyt vuodesta 1970 asti Gatto Nero niminen ravintola. Musta kissa vaikuttaa ulkoisesti normi rantakuppilaa fiinimmältä, mutta siistin ulkokuoren alla kuplii hillitön huumori ja sopivan rento meininki. Hauska ilmapiiri ja houkutteleva ruokalista sai meidätkin istahtamaan ruutuliinaisiin pöytiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Tarjoilijat osaavat olla tarvittaessa asiallisia ja kohteliaita, mutta varsinkin eräs hieman vanhempi herra hauskuuttaa ruokailijoita mielellään käytöksellään. Jos satut olemaan kaunis nainen ja seuranasi on toinen kaunis nainen, saattavat tarjoilijasedät jopa unohtaa hetkeksi toisten palvelun ja istahtaa viereesi pöytään juttelemaan ja hassuttelemaan. Hassuttelivat he tosin meillekin, vaikkei kumpikaan meistä ole kaunis eikä toinen edes nainen.

Kermainen ja sieninen pihviannos oli eniten lempparein Gatto Nerossa vedetty sapuska.

Vähiten lempparein oli tämä pihvi. Söimme senkin silti kokonaan varsin hyvällä ruokahalulla.

Pääasia eli ruoka on upeaa ja sitä on paljon! Vaihtoehtoja on riittävästi ja ruokaa on lautasella runsain määrin. Me rassut otimme eräällä ruokailukerralla yhteiseksi alkupalaksi juustolautasen, jonka jälkeisistä pasta-annoksista emme pystyneet väkisinkään syömään kuin juuri ja juuri puolet. Miten ihmeessä italialaiset pystyvät vetämään alkuruoan ja pastan jälkeen napaansa vielä vaikka kuinka monta ruokalajia? Huhhuh, ei ymmärrä.

Yritäpä nyt sitten syödä ensin nämä juustot..

..ja sitten nämä valtavat pasta-annokset, jotka olivat paljon suuremmat kuin miltä kuvan perusteella vaikuttaa.

Yksi mieleenpainuva kokemus Gatto Nerossa oli ainoa sisällä tapahtunut ruokailu lomamme aikana. Keräsimme tunnelmaa ensin parvekkeellamme ihmetellen alkavaa sadetta. Pieni ropina yltyi pian kunnon rankkasateeksi ja ukkoseksi, jota siirryimme ihailemaan sisälle huoneeseemme hyvän punaviinin kera. Lomakuvista ja -videoista löytyy pari salaa kuvattua otosta eräästä salamoinnista innostuneesta Martinasta, joka ei meinannut pysyä housuissaan ukkosesta intoillessaan. Jep, meikäläisellä ei todellakaan ole kaikki Ismot Casinolla. Baitövei, inhoan loppuunkuluneita lausahduksia kanootista pudonneista inkkareista ja tylsistä kynistä penaalissa, mutta Ismo Casinolla pisti naurattamaan.

Palataan asiaan.. Ukkosiltana päädyimme siis sisään Gatto Neron ikkunapöytään herkuttelemaan. Tunnelmallinen meininki jatkui läpi illan kynttilän valossa illastaessa ja ikkunaan ropisevaa sadetta katsellessa. Söimme alhaalla olevissa kuvissa näkyvät pihvit yhteisen perunalisukkeen kanssa ja pitkitimme iltaa ottamalla vielä Irish Coffeet jälkkäriksi. Takaisin hotellille kipitimme illan jo pimennyttyä hiipuvan sateen ropinan kera.

Niin tosiaan, jos joku löytää joskus tiensä Riminille ja haluaa käväistä Gatto Nerossa (suosittelen!), niin ravintola löytyy siltä samalta Riccioneen ja Cattolicaan vievältä rantakadulta kuin kaikki muutkin ravintolat, hotellit ja kaupat. Ristorante Gatto Nero on suunnilleen samoilla kohdilla kuin rannat numero 70-75. Lähellä möllöttää ainakin hotellit Gallia Palace, Ambassador ja Audikin muistaakseni.