Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Martina sydän Italia

torstai 23. heinäkuuta 2009

Martina sydän Italia



Italia on niiiin mun maa! Tiesin sen jo ennen kuin olin edes käynyt siellä. Ja nyt kun olen käynyt niin voi herranjumala, paavi ja kristus mikä paikka se on! Aivan ihana maa! Vaikka ehdimme nähdä paljon kahden ja puolen viikon aikana, oli se silti vain pintaraapaisu koko maan kaikista nähtävyyksistä, kylistä, teistä, poukamista (meinasin kirjoittaa pukamista) ja paikoista. Jos joku on varma niin se on aivan varma, että tämä tyttö tulee palaamaan Italiaan vielä monta monituista kertaa. Rakastuin.

Saapasmaassa tapahtunutta:

- Colosseum, Vatikaani, Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Pantheon, Campo dei Fiori, Piazza Navona, Trastevere ja muut Rooman nähtävyydet, joiden nimiä en tiedä/muista kierrettiin ja ihmeteltiin heti loman alussa.

- Michael Jackson kuoli. Tästä saimmekin kuulla joka päivä koko lomamme ajan. MTV:llä soi Michael Jacksonin musiikki, pubeissa soi Jackson, karaokessa laulettiin Billie Jeania, kauppoihin ilmestyi Michael Jackson -paitoja, uutisissa jauhettiin Jacksonista, aamulla Jacksonia, illalla Jacksonia, altaalla Jacksonia, kadulla Jacksonia ja jopa Rooman metrolaiturilla Jacksonia.

- Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Aloe veraa kului pari purkillista kun läträsimme sitä Riminin auringossa kylpeneihin ihoihimme. Iltaisin tutkimme rusketusraitoja (ja piirsimme ne kartalle, heeelvetin hyvin meneee) ja seuraavana päivänä taas lisää väriä hankkimaan. Ja vaikka minä olen ainakin työkaverin mielestä "ihan sika ruskea", niin se ei ole mitään verrattuna ukkeliin, jonka paahtuneen ihon rinnalla muistutan erehdyttävästi albiinoa. Hiphei, enpäs muuten olekaan ennen seurustellut neekerin kanssa!

- Matkustimme lentokoneella, taksilla, metrolla, junalla, jalan, bussilla, mönkijällä ja autolla. Venereissukin oli lähellä, mutta jätimme kuitenkin risteilyn Adrianmerellä väliin ja menimme pelaamaan minigolfia. Ensi kerralla sitten.


- Martina oli maailman rohkein ja meni ihan yksin hissillä neljä kerrosta ylöspäin, ei muista loppumatkasta mitään ja meinasi saada sydänkohtauksen, hyperventiloida sekä menettää tajuntansa. Ei mulla onneksi kovin paha hissikammo ole, ihan normaaleitahan tuollaiset fyysiset reaktiot ovat yhden pikkupikku hissimatkan takia. Voi luoja. Voisi nauraa mutta kun ei naurata.

- Junalakko onnistui sotkemaan hieman tulomatkan suunnitelmiamme. Ei auttanut muu kuin lampsia Europcarin toimistoon ja körötellä VW Golfilla Italian läpi takaisin Roomaan ja lentokentälle. Kiitos vaan rakkaan ihanan junalakon pääsimme ihailemaan aivan uskomattomia vuoristomaisemia, ajamaan halki pikkukylien, joissa papat olivat kokoontuneet teiden varsille juttelemaan, huristamaan alla kiitävällä autostradalla ja palauttamaan nelipyöräisemme viime tipassa kentälle niin että tankkauskin unohtui.

Ja tässäpä olisi muutamia mieleenjääneimpiä ruokia. Palaan ainakin osaan näistä vielä myöhemmin, mutta tässä hieman esimakua siitä, millä kesämahojamme kasvatettiin (nimim. + 3 kiloa) :

1. Pizzat, jotka olivat niin täydellisiä, ihania ja maukkaita, ettei Suomen kebab-pizzerioiden lätyistä voi edes puhua samana päivänä. Seitsemästätoista nauttimastamme pizzasta tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin lisää, mutta sitä ennen, kuolatkaas tätä:



2. Formaggi Misto. Juustoa. Ihanaa juuuustoa. Vielä lisää juuuuuuustoa. Pecorino, Grana Padano, Taleggio, Gorgonzola.. Hyvää, pehmeää, taivaallista. Taleggio oli suosikkini, kuten myös gorgonzola valkosipulisilpun kera. Nams.


3. Fritto Misto. Friteerattuja Adrianmeren eläviä (tai tässä vaiheessa toivottavasti jo kuolleita). Tätä maistoimme ensimmäisen kerran puolivahingossa ekan Rimini-viikon täysihoitoon kuuluvalla aterialla, ja lisää oli saatava toisellakin viikolla. Minun lemppareitani olivat kokonaiset pienet mustekalat tai mitä lie lonkeroisia olivatkaan. Myös tavallinen mustekala maistui hyvälle.



4. Simpukat. Näitä näimme syötävän joka ravintolassa, ja vikana päivänä uskaltauduimme itsekin tilaamaan simpukkalautasen. Hörppy brändiä mahaa suojelemaan ja ei muuta kuin kuoria availemaan. Hyviä olivat, harmittaisi jos ei oltaisi maistettu. Lautaselle jäänyt ihana valkosipulia sisältänyt liemi oli pakko pelastaa parempiin suihin vaalean leivän avulla, niin maukasta se oli. Tätä lisää! Voi kun saisikin..



Tässä tosiaan vasta pieni kurkkaus Italian loman herkkuihin. Seuraavaksi perehdyn paremmin ainakin täysihoitoon paikallisine ruokineen, pastoihin, jälkkäreihin, alkupaloihin, aamiaisiin ja miksei juomiinkin. Niin ja niihin pizzoihin, tietenkin. Odottakaas vaan, täältä pesee Italia-pyykkiä vielä pitkään!

"Love is a feeling
Give it when I want it
Quench my desire
Cuz I'm on fire

Give it when I want it
Talk to me woman
Give in to me
Give in to me "
(Michael Jackson - Give in to me)
Tää on ehkä mun lemppari Michael Jacksonin piiseistä.

Tunnisteet:

5 kommenttia:

Blogger Merituuli kirjoitti...

samaa mieltä Italiasta - ihana, ihana, ihana!

teille on haaste blogissamme just ny!

24. heinäkuuta 2009 klo 10.10  
Blogger Martina kirjoitti...

Jep, Italia on aiiivan ihana maa! Mietin vaan miksen ole matkustanut sinne aiemmin? Toisaalta nyt oli hyvä hetki kun matkaseurakin oli mitä ihaninta.

Ja jes, kiitti kivasta haasteesta! Päässä alkoi heti semmoinen hurinakelaus, että naapurikin kuulee jotain tapahtuvan. (Kerrankin..) :D

24. heinäkuuta 2009 klo 11.13  
Blogger Dea kirjoitti...

Italia on NIIN ihana. Me olimme viime syyskuussa pikkukylässä Gardalla, ja kyllä siellä pizzaa syötiin joka päivä. Hyvin lähelle sitä pääsee tekemällä pizzan leivinuunissa, kuten me tässä taannoin kokeilimme. Jos on mahdollisuutta kokeilla, suositan. Ihmeekseni myös opimme italiaa jonkin verran, mm tilaamaan ruokamme italiaksi ja asioimaan kaupassa jne, vaikkei kumpikaan meistä puhunut italiaa laisinkaan. Itse osasin kyllä ruokasanastoa jonkin verran, mikä on välttämätöntä ihmiselle, joka ei nelijalkaisia syö. Kaikki ruokalistat kun tuppasivat olla italiaksi.

24. heinäkuuta 2009 klo 19.17  
Anonymous Eriqou kirjoitti...

Italia on ihana juu - työmatkoilla olen käynyt ja isännän kanssa vietettiin aivan mahtava pitkä viikonloppu Milanossa ihan kahdestaan. Tuonne pitää palata.

26. heinäkuuta 2009 klo 9.16  
Blogger Martina kirjoitti...

Dea: Joo muistankin kuolanneeni leivinuunipizzojenne perään. Harmi vaan kun meikäläisellä ei ole tiedossa ketään, jolla moinen herkkupizzojen synnyttäjä olisi. Täytyy jatkaa etsintöjä, pakkohan nyt jollakin tutulla on olla leivinuuni!

Italialainen ruokasanasto on yllättävän helppoa kunhan ensiksi oppii pari perusjuttua. Itseasiassa koko kieli on helppo suomalaisen oppia, ukkelikin sisäisti hetkessä lukusanat, perustervehdykset yms. sekä oppi asioimaan kaupassa ja ravintolassa paikallisella kielellä.

Eriqou: Milanossa minäkin tahtoisin käydä. Muun muassa. :) Hauskaa on, että yleensä pyrin matkustamaan aina maahan, jossa en ole ennen käynyt, mutta Italian kohdalla on pakko tehdä poikkeus ja palata sinne heti kun mahdollista.

27. heinäkuuta 2009 klo 9.36  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu