Maaukkoja

Maaukot eli jordgubbet ovat taas vallanneet muun muassa Rautatieaseman, jossa junalle viipottaessa ei voi välttyä myyntikojusta tulvivalta mansikan tuoksulta. Ihana kesän tuoksu, vaikkei mansikat vielä kotimaisia olekaan. Ne kun ovat ehdottomasti niitä parhaita. Ei nämä maahanmuuttajamansikatkaan toki pahoja olleet. Maku itseasiassa oli lähes yhtä hyvä kuin kotimaisissa, mutta miinusta tulee koostumuksesta, joka oli hieman kovempi ja kuivempi.

Osa mansikoista popsittiin ihan vaan pelkästään niin kuin kevään ensimmäiset mansikat kuuluukin popsia. Ei mitään turhia härpäkkeitä mukaan, vaikka suklaa ja kermavaahto sopivatkin jättehyvin maaukkojen kaveriksi. Vaniljajätskin kanssa mansikat aiheuttavat kivoja mummolafiboja ja tuovat mieleen muistoja lapsuuden kesistä. Mansikkamaito on joidenkin lapsuuden suosikki, mutta meillä sitä ei jostain syystä harrastettu. Mustikoista teimme joskus mustikkamaitoa, mutta mansikat syötiin aina sellaisenaan tai korkeintaan vaniljajätskin kanssa. Suklaa ja kermavaahto ovat tulleet kehiin vasta vanhemmalla iällä.

Kulhon pohjalle pyörimään jääneet mansikat pilkoin seuraavana aamuna myslin sekaan, ja voisin melkein sanoa että ne maistuivat paremmilta niin. Marjojen kovuus ei tuntunut enää ollenkaan, mutta ihana maku tuntui. Kun myslikin sattui vielä olemaan mansikan makuista, tuntui kevätaamuni ihan kesältä.

"Siinä täytyy olla rakkautta

Siinä täytyy olla unelmii

Mannapuuroa ja mansikkaa

Juuri oikeenlaista kemiaa

Sen täytyy joskus satuttaa

Sen täytyy voida naurattaa

Ei siitä muuten mitään tuliskaan

Ilman oikeenlaista kemiaa"

(Neon 2 - Kemiaa)

Ylläolevasta biisistä tulee mieleen niin ikään lapsuuden kesät ja se nimenomainen mummola, jossa syötiin aina mansikoita ja vaniljajäätelöä. Kerran matkalla mummolaan bussiimme tuli ikäiseni tyttö, jonka perään äitini lupasi katsoa ja varmistaa että hän jää oikealla pysäkillä pois. Ja kuinka ollakaan, alku-ujostelujen jälkeen minä maailman ujoin lapsi laulaa hoilotin uuden tuttavuuteni kanssa Neon Kakkosen Kemiaa koko hela matkan Helsingistä Mikkeliin.

Taisin yllättää itsenikin moisella rohkeudella, sillä minä todellakin olin hyvin ujo lapsi. Voi kanssamatkustajaraukkoja kun emme osanneet minkään muun biisin sanoja, vaan "Mannapuuroa ja mansikkaa" kajahti aina uudelleen ja uudelleen bussin etuosasta. Voi meitä pieniä paviaaneja.