Kuljettaa keväinen tie..

Yksi maailman parhaista tunteista on se, kun huomaa pimeän talven jälkeen kevään koittaneen. Meikätyttö on ainakin ollut ihan innoissaan viime päivät ja riemuinnut pienistäkin kevään merkeistä ihan hulluna. Hulluna minua pitävät varmaan myös tiukkapipoisimmat vastaantulijat, sillä löydän naamaltani toisinaan epätavallisen leveän virneen, ja välillä tekisi mieli pistää ihan tanssiksikin keskellä katua. Kevätkevätkevät!!

Viime viikon lopulla olin räjähtää onnesta, innostuksesta ja odotuksesta kun varasimme vihdoin lennot Italiaan! Olen aina halunnut päästä tuohon lempparimaahani, ja olenkin päättänyt, että Italiaan on päästävä ennen kuin kuolen. Parin kuukauden päästä siis kunhan vain pääsemme Italian ilmatilaan, elämän tarkoitukseni on saavutettu, ja sen jälkeen kone voi tippua, räjähtää tai vaikka lentää päin Pisan kaltevaa tornia. Ihan sama minulle kun kerran Italiaan olen päässyt. Nojoo, mutta oikeasti, mikään ei ole parempaa kuin odottaa ja suunnitella tulevaa matkaa. Mä saatan seota onnesta.

Kevään ja matkan odotuksen lisäksi riemuani on nostattanut ihana aurinko, joka paistaa lämpimästi parvekkeelleni. Tämä on ensimmäinen kevääni kerrostaloasunnossa ja plussaa kyseinen asumismuoto saa siitä, että auringonoton voi aloittaa parvekkeen tuulensuojassa paaaljon aikaisemmin kuin takapihalla viimassa värjötellen. Ei sillä etteikö oma piha hakkaisi parvekkeen muilta osin ihan mennen tullen, mutta ei ajatella nyt sitä, vaan iloitaan siitä mitä on. Eli tuulettomasta parvekkeesta, ah..

Tämän näköisen paketin avulla on helppo tutustua sushiin

Ruokapuolen asioista keväältä ja kesältä maistuu mielestäni ainakin sushi, jota popsin viime kesän ensimmäisenä lomapäivänäni olohuoneen lattialla ukkosta kuunnellen ja valkoviiniä siemaillen. Se oli niin ihana hetki että vieläkin hymyilyttää. Ja nyt kevätauringon ilmestyessä taivaalle teki mieli vedellä taas sushia naamaan.

Ostin kaupan pakkasesta valmiin sushipaketin, joka sisältää itse sushiköntsien lisäksi kaikki tarvittavat mausteet ja vermeet. Pakkauksesta löytyi siis myös syömäpuikot, joilla yritin kyllä hetken leikkiä, mutta lopulta nälkä voitti ja tungin sushia suuhuni ronskisti käsin. Ei kai sekään väärin ole. Nuo pyöreät sushit (niillä on kai joku nimikin?) vielä meni joten kuten puikoillakin, mutta kalapäällysteiset riisiköntsät hajosivat samantien pitkin lautasta. Hittolainen.

Tällä kertaa ruokajuomana toimi olut.

"..Kuljettaa keväinen tie

päin juovuttavaa salaisuutta.

Vereni tuntee jo sen

ootella malttaisi en.

Kuulen sen mua kutsuvan kevyen äänen

Kuuntelen sointia sen vaieten.."

(Yö - Kuljettaa keväinen tie)