Pitkäperjantai

Keltaisessa keittiössä ei tehty tänä pääsiäisenä lammasta, ei kylvetty rairuohoa eikä suklaamuniakaan tullut tuhottua kuin vaivainen puolikas Kinder koko pääsiäisviikonlopun aikana. Hyvin epäperinteinen pääsiäismeininki siis. Mämmiä kuitenkin maistoin ensimmäisen kerran sitten lapsuuden, kun ukkeli ja hänen vanhempansa saivat juonittua minut mämmikulhon ääreen pääsiäissunnuntaina.

Mämmikammoni johtuu lapsena väkisin maistetusta lusikallisesta ällöttävän näköistä ruskeaa mössöä, joka maistui ennakkoluuloisen kakaran suussa tietenkin ihan kamalalta. Mitään muuta ruokaa en ole voinut luokitella pahaksi vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta mämmistä jäi niin ikävät muistot, etten ole halunnut edes maistaa sitä enää. Paitsi nyt, ja onneksi maistoin, sillä se oli ihan syötävää, hyvääkin oikeastaan, varsinkin kun laittoi paljon vaniljakastiketta päälle. Maku oli niin erikoinen, että siihen voi tulla muutaman kerran jälkeen himo. Katsotaan vaan niin parin vuoden päästä elän pelkällä mämmillä pääsiäisen ajan.. En oikeasti ihmettelisi yhtään jos näin tapahtuisi.

Sauvasekoittimella smoothieksi pörähti banaani, kourallinen mustikoita, maustamatonta jogurttia, hunajaa ja loraus maitoa

Pitkänäperjantaina olin kuitenkin vielä autuaan tietämätön tulevasta kohtaamisestani mämmin kanssa. Nautin kevyen smoothie-aamiaisen, sillä iltapäivällä oli tiedossa herkuttelua äidin luona. Alkupalalautasille äiti oli koonnut mätiä (minulle oli laitettu oikein ekstrajätti-iso kasa), kananmunia, silliä ja sitä vihreetä juttua. Kaveriksi sai ottaa keitettyä perunaa tai ruisleipää. Valitsin perunan, sillä siitä tulee sillin kanssa hauskasti sekä jouluinen että kesäinen fiilis.

Pääruoaksi oli ihanaa äidin paahtopaistia, jossa parasta on ehdottomasti sen kermainen pippurikastike. Kun vielä asuin mamman luona, lämmitin pelkkää kastiketta mikrossa ja söin sitä kuin keittoa. Nyt en enää kehdannut ja jaksanut tehdä samaa, mutta kauhoin kastiketta silti koko ajan lisää lautaselle, niin että perunoiden ja lihan loppuessa jäi vielä mukavasti lusikoitavaa jäljelle. Namm..

Jälkkäriksi oli rahkapiirakkaa ja Kinderiä, joista jälkimmäisistä kuoriutui näin hienoja leluja:

Voiko olla mitään turhempaa