"Sä oot sellainen, kaikki tietää sen.."

"..sä oot viimeinen, sua jättäis en."

Esitin kyseisen biisin jääkaapistani löytyneille sinihomejuuston palaselle, yksinäiselle perunalle, kolmelle viimeiselle kalkkunaviipaleelle sekä kaprispurkin pohjalta löytyneille muussaantuneille palleroille. Myös nahistunut jääsalaatti sekä vanhentumista lähentelevä kananmuna pääsivät yleisöksi konserttiini.

Siis eihän nyt oikeasti moisia raukkoja voinut heittää roskikseen, ruokaa vartenhan ne on ostettu ja sitä niistä myös tehdään! Jos ei muuten ni väkisin. On siis perunamunakkaan aika!

Siipaloin ensin perunan ja paistoin sitä pannulla. Kalkkunasiipaleet saivat saman käsittelyn. Seuraavaksi hajotin kananmunan kulhoon, heitin kapriksia, kuivattuja (ja uudelleen pehmeäksi liottamiani) suppilovahveroita sekä valkopippuria sekaan, ja levitin munaseoksen pannulla odottelevien perunan ja kalkkunan palasten päälle. Pinnalle asettelin vielä sinihomejuustopaloja sulamaan, ja kun munskis oli jähmettynyt, heitin jääsalaattia sen päälle peittämään karmean ruoka-aineiden sekasotkun. Valkosipulichilikastikettakin turautin sekaan kun tajusin ettei ruoassani olisi muuten ollenkaan valkoista ystävääni sipulia.

Ja hyväähän siitä tuli. Ei pidä syrjiä viimeisiä jämäpaloja, sillä kyllä niistä vielä herkkua saa. Jos et jostain syystä ole munakkaan ystävä, voi jämiä piilottaa helposti myös pizzaan, pyttipannuun tai vaikkapa salaattiin. Roskiin niitä ei kannata heittää elleivät ne ole päässeet oikeasti pilaantumaan. Kierrätyksestä, kompostoinnista tai maailman pelastamisesta en puhu mitään, sillä en ymmärrä miksi niistä pitää vouhottaa. Ei maailmanloppu tule kuitenkaan minun elinaikanani, joten who cares? Sitäpaitsi kompostit ja biojäteroskikset haisee..

"..sä oot köyhinkin

heikkoluontoisin
mutta kuitenkin
sinut tahtoisin."
(Nylon Beat - Viimeinen)

Sen siitä saa kun googlettaa sanan maailmanloppu. Aika nätin kuvan nimittäin.