Domodah

Koska yksi jos toinenkin lumessa tallaaja tuntuu olevan jo varsin kypsä pakkasessa palelemiseen, ajattelin viedä teidät hieman lämpimämpiin tunnelmiin. Tervetuloa makumatkalle Gambiaan! Tarjolla on Afrikan rytmejä, kuumia tunnelmia sekä eksoottista menoa ja meininkiä.

Piskuinen Afrikan maa kasvattaa suosiotaan matkailijoiden keskuudessa lämpimän ilmastonsa, eksoottisuutensa sekä lyhyehkön lentomatkansa ansiosta. Yhä useampi suomalainen suuntaakin nokkansa kohti Afrikan lounaisosissa sijaitsevaa Gambiaa ja ihastuu ikihyviksi. Toiset ihastuvat maahan ja toiset sen asukkaisiin.

Gambia tunnetaankin länsimaalaisten keskuudessa keski-ikäisten naisten, hmmm, miten sen nyt sanoisi...no, kohteena josta voi löytää rakkauden, tai jonkun sen tapaisen. Tiedän itsekin erään keski-ikäisen yksinhuoltajaäidin, joka löysi Gambian matkaltaan aivan uudenlaisen elämäntavan maassa tapaamansa miehen myötä. Nainen itsekin naureskeli heidän isohkoa ikäeroaan ja klassista tarinaa, kun mennään pian naimisiin, mies muuttaa Suomeen ja niin etiäpäin, mutta mikäs siinä jos kumpikin on onnellinen.

Jos et kuitenkaan halua etsiä omaa mustaa miestä, on Gambialla paljon muutakin tarjottavaa: Aitoa afrikkalaista tunnelmaa, maukasta ruokaa, auringonpaistetta, ystävällisiä ihmisiä, upeita luontoelämyksiä.. Sadekausi Nawet kestää kesäkuusta lokakuun puoliväliin ja kuivakausi Harmattan vastaavasti lokakuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Sadekaudella maassa on todella kuumaa ja kosteaa, monsuunisateita tulee lähes päivittäin ja moskiittoja on runsaasti. Suosittelen siis matkustamaan maahan kuivana kautena.

Muista myös Gambian lomallasi sanonta maassa maan tavalla. Pukeudu säädyllisesti ja pyydä lupa mikäli haluat valokuvata ihmisiä. Eräiden uskomusten mukaan kamera nimittäin varastaa sielun, etkä varmastikaan halua viedä tummien tovereiden sieluja mukanasi Suomeen. Muista myös malarialääkitys ja kunnon suojakertoimet niin vältyt ikäviltä yllätyksiltä.

Ja sitten siihen lupaamaani makuosioon. Eräs tyypillinen gambialainen ruoka on maapähkinävoissa paistettua lihaa ja riisiä sisältävä domodah, jota maapähkinävoifanin oli päästävä testaamaan. Kas näin se syntyy:

- 400 g lihasuikaleita (valitse itse mitä lihaa haluat, minä ostin possua kuten kunnon gambialainen muslimi tekisi...vai miten se nyt menikään..)

- öljyä lihan ruskistamiseen

- 1 sipuli

- 1 valkosipulin kynsi (tai 1 yksikyntinen valkosipuli jos pidät valkoisen sipulin mausta kuten minä)

- pieni purkki tomaattisosetta

- 5 dl lihalientä

- 1 munakoiso

- 1 punainen chili

- pieni loraus sitruunamehua

- 2 rkl maapähkinävoita

- mausteita, kuten suolaa, mustapippuria, cayennepippuria ja/tai chiliä

Aloita pilkkomalla sipulit, chili ja munakoiso. Ruskista sitten lihasuikaleet öljyssä ja lisää pannulle äsken pilkkomasi kaverit sekä tomaattisose. Pyörittele niitä hetken pannulla niin että sipulit kuullottuvat ja lisää sitten lihaliemi, sitruunamehu, mausteet sekä tarvittaessa hieman vettä, jos liemi ei riitä peittämään kunnolla lihoja ja kasviksia.

Anna kastikkeen pulputtaa rauhassa kannen alla parikymmentä minuuttia. Lisää sitten vielä maapähkinävoi sekä tarvittaessa lisää mausteita ja anna kiehua pienellä lämmöllä vielä noin vartti. Tarjoile domodah riisin kanssa.

Afrikkalaista ruokaa oli muuten oikein mukava ja helppo valmistaa, mutta täytyy myöntää, että tein aika ison mokan ostamalla kotiini maapähkinävoita. Olen vältellyt kyseisen jumalaisen tahnan ostamista vuosia, ellen jopa vuosikymmeniä, sillä maapähkinävoi on asia, jonka kanssa en millään kykene kohtuuteen.

Avatessani purkin, päätin tiukasti laittaa pähkinävoita vain ja ainoastaan lihakastikkeeseen sen tarvitseman määrän. Noin kolmen sekunnin päästä tästä ensimmäinen lusikallinen oli suussani, siis ennen kuin ehdin edes laittaa tahnaa ruokaan. Ei hyvin mene.. Ja tästä hetken päästä olinkin jo pakastimella kaivamassa vaaleaa leipää tai EDES JOTAKIN vaivaista leivänkänttyä, sillä minun oli saatava maapähkinävoileipää. Ja sitähän minä myös tein ja söin hyvällä ruokahalulla kesken kastikkeen teon.

Että näin hyvin pystyin hillitsemään itseni. Lienee sanomattakin selvää etten jaksanut syödä varsinaista ruokaa enää paljoakaan maapähkinävoiövereiden jälkeen. Onneksi domodah säilyi hyvin jääkaapissa, josta kaivoin sen tyytyväisenä esiin seuraavana päivänä nälän yllättäessä. Tässä vaiheessa maapähkinävoipurkki oli jo piilotettu syvälle jemmasyövereihin etten taas retkahtaisi..