Täysihoito, Hotel Sole Blu, Rimini, Italia

Otimme ensimmäiselle Riminin viikollemme täysihoidon, joka maksoi vaivaiset 11 euroa per päivä per naama, ja sisälsi (aamiaisen lisäksi) kolmen ruokalajin lounaan ja illallisen. Ei paha sanon ma. Vielä kun hotelli Sole Blu lupasi tarjoilla paikallisia ruokia viineineen kaikkineen, oli täysihoidon valinta ihan iisi biisi homma. Tottakai myö semmonen otethan.

Täysihoitohommeli toimi siten, että illalliselle pöytiin oli jaettu seuraavan päivän ruokalista, jossa molemmille aterioille oli tarjolla kolme alkuruokaa ja kolme pääruokaa. Jälkiruokavaihtoehdot lounaalla olivat yleensä joko hedelmä tai jäätelö ja illallisella hedelmä tai makea jälkiruoka, joka saattoi olla kakkupala, suklaavanukas tai muu vastaava. Illallisen aikana listaan tuli merkata annokset, joita seuraavana päivänä söisimme. Tämä seuraavan päivän menun tutkiminen oli yksi päivän kohokohdista. Oli kiva tutkia listoja ja miettiä mitäs kivaa me huomenna syötäisiin..

Italiaa taitamattomille nirsoille tai ruoka-aineallergikoille päänvaivaa voi tuottaa se, että ruokalistat ovat vain paikallisella kielellä. Meitä se ei kuitenkaan haitannut, sillä syömme molemmat kaikkea (lievä tomaattiallergianikaan ei häirinnyt) ja mielestämme oli vain hauskaa kun emme aina tienneet mitä olimme tilanneet. Loman aikana sitäpaitsi oppi kiitettävästi italian kielisiä ruokasanoja, ja AMK:ssa suorittamistani parista italian kurssista oli myös apua listojen tulkitsemisessa.

Alkuruokana oli yleensä pastaa. Muutaman kerran söimme myös keittoa, mutta enimmäkseen listalta löytyi erilaisia pasta-annoksia. Pääruokavaihtoehtona oli aina yksi kalaruoka, liharuokia ja illallisella usein myös kylmä ateria, joka sisälsi juustoja ja/tai leikkeleitä. Nämä kylmät olivat minun suosikkejani, sillä italialaiset juustot vaan ovat niiiin hyviä, makkaroista, kinkuista ja muista nyt puhumattakaan. Oivoi, kuola valuu vieläkin niitä muistellessa..

Me valitsimme joka aterialla (paitsi ekalla illallisella, jolloin emme vielä hoksanneet miten kannattaa toimia) kaksi eri alkuruokaa, kaksi eri pääruokaa ja illallisella myös molemmat jälkiruokavaihtoehdot. Lounaalla otimme molemmat jäätelöä. Puolessa välissä annoksia vaihdoimme lautasia, ja näin ollen pääsimme maistamaan joka aterialla neljää eri ruokaa (plus jälkkärit).

Ruokajuomana oli vettä ja puna- tai valkoviiniä. Viinin tarjoilu tapahtui aina hieman eri tavalla; Joskus meiltä tultiin kysymään mitä joisimme, joskus jouduimme itse pyytämään tarjoilijalta viiniä, ja joskus pöydässämme oli jo valmiina litran pullo puna- tai valkoviiniä. Emme kuitenkaan jaksaneet stressata moisesta pikku viinisäätämisestä, sillä molemmat värit upposivat hyvin, tosin punaviini oli ehkä hieman parempaa.

Alkupaloja

Ruokajuomien ja pöytään tarjoiltujen kolmen ruokalajin lisäksi tarjolla oli aina myös buffet-pöytä, joka sisälsi salaatteja, täytettyjä sieniä, munakoisoja ja muita alkupaloja. Vaikka alkupalat olivat ihania, emme ottaneet niitä läheskään aina, sillä niillä sai mahansa niin täyteen, että viimeistään pääruoan kohdalla alkoi tökkiä ja jälkiruoan jälkeen ainoa vaihtoehto oli pyöriä pallona ulos ruokasalista.

Innokkaina ruokien maistelijoina vertailimme annoksia pisteyttämällä ne kaikki, ja listaamalla ne parhausjärjestykseen. Näin saimme selville meidän mielestämme parhaan pastan, parhaan keiton, parhaan kalaruoan, parhaan jäätelön ja niin päin poies. Näitä listoja kuvineen lisäilen tänne myöhemmin, nyt kuitenkin on pakko paljastaa parhaaksi ja huonoimmaksi rankatut annokset:

1. Parhautta mielestämme oli Speck con formaggio (19,50 / 21 pistettä), joka sisälsi juustoja ja speckiä. Speck paljastui vasta kotona googlettamisen jälkeen tirolilaiseksi katajan makuiseksi kinkuksi. Oolrait, kuulostaa ehkä epäilyttävältä, mutta hyvää oli.

Listallamme viimeistä paikkaa pitää epäonninen Fusille alle canocchie (9,50 / 21 pistettä), jonka kohtaloksi koitui lautasellemme päätyminen päivänä, jona olimme käyneet haistelemassa sataman kuvottavia tuoksuja. Pastan seassa hengailevasta meren otuksesta tuli mieleen sataman haju niin pahasti, että tämä oli ainoa ruoka, jota jouduimme jättämään lautaselle. Ei vaan maistunut, ei ainakaan tuona kyseisenä päivänä kun mätä kala oli liikaa mielessämme.

Canocchie on eräänlainen Adrianmeressä viihtyvä rapueläin, ja varsinkin ukkelille tiedoksi, ettei näihin onneksi juuri muualla törmää. Muutamissa paikoissa, kuten Australiassa ja Chesapeaken lahdella Yhdysvalloissa voi joutua haukkaamaan canocchien pyrstöä, mutta muualla maailmassa rapuraukkaan törmäämistä voinee pitää ihmeenä.

Kuinka herkulliselta hän näyttää raakanakin...NOT!