Maailman rumimmat pasteijat..

.. syntyvät ehdottomasti allekirjoittaneen näppärissä käsissä. Voi sitä sotkun ja epätoivon määrää kun väsäsin eräänä viikonloppuna jauhelihariisipasteijoita. Suurin syy leipomusten rumuuteen on varmasti taidoissani, mutta ihan hiukan voin syyttää myös huonoja välineitä. Esimerkiksi sellainen pullasuti olisi kätevä kananmunalla voitelemiseen, ettei uunissa pasteijoiden viereen ilmesty paistettuja kananmunia. Lusikalla kun lätkii niin kananmuna ei nimittäin levity ihan täydellisen tasaisesti, kokeiltu on..

Mutta ei se ulkonäkö vaan maku. Rumat pasteijanikin maistuivat niin hyviltä kuin jauhelihariisipasteijat nyt yleensä maistuvat. Eli herrrrkulliselta.. Ukkelikin santsasi näitä pitkin iltaa ja aamua kun olivat kuulemma hyviä. Pasteijat on. Ja sitäpaitsi kun käyttää valmista voitaikinaa ei jää kovin montaa asiaa mokattavaksi.

Ja reseptiin:

- paketti kaupan valmista voitaikinaa
- jauhelihaa
- riisiä (mä käytin puuroriisiä kun sitä oli eniten jäljellä)
- lihaliemikuutio
- sipulia
- valkosipulia
- mausteita
- kananmunaa



Aloita härdelli ottamalla voitaikinalevyt sulamaan ja keittämällä riisiä suunnilleen saman verran tai vähän vähemmän kuin jauhelihaa on. Minä lisäsin riisin keitinveteen lihaliemikuution makua tuomaan, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä.

Pilko sipuli ja kuullota sitä pannulla. Heitä mukaan jauheliha ja valkosipulia. Mausta millä haluat, kunhan maustat ja reippaasti. Liha saa nimittäin olla pelkästään maistettuna hieman liiankin vahvan makuista, sillä maun terävin kärki pehmenee kuitenkin riisin ja taikinan seassa.

Minä heitin jauhelihasipuliseokseeni ainakin valko- ja mustapippuria, valkosipulichilikastiketta sekä hieman grillausmaustetta. Mukaan meni ehkä jotain muutakin, ei voi enää muistaa, eikä sillä niin väliäkään ole, sillä tosikokki maustaa aina tilanteen, oman makunsa ja maustekaapin sisällön mukaan. Eli fiilispohjalla mennään hyvät ystävät.

Sekoita riisi jauhelihan kanssa sikin sokin sekaisin. Kauli, kaulitse (tai miten tuo verbi taipuukaan) voitaikinasta hippasen ohuempaa, ja leikkaa siitä kauniita neliöitä. Rumatkin kelpaavat, kokeiltu nimittäin on.. Laita jokaisen neliön keskelle pieni kasa täytettä, ja nyt tarkoitan todellakin pienehköä kasaa, sillä liian iso määrä tursuilee ylitse, eikä pasteija mene kiinni nätisti. Kokeiltu on sitäkin.. Ainiin, jos uuni ei ole vielä päällä niin laita se nyt hyvä ihminen jo lämpiämään 225-asteeseen.

Taita pasteijat kiinni kolmiomaisiksi. Voitele tai roiski teelusikalla hieman kananmunaa taikinan reunoihin jotta pasteija pysyy paremmin kiinni. Survo vielä reunat haarukalla lyttyyn niin varmasti pysyy. Tämänkin voit yrittää tehdä kauniisti, toisin kuin eräs keltaisen keittiön sählääjäkokki.. Voitele (tai kananmunattele, sillä eihän nyt ole voista kysymys..) pinta munalla ja työnnä pasteijat uuniin noin vartiksi, tai kunnes pinta on ruskettunut.

400 gramman jauhelihapaketista tuli sen verran paljon täytettä, että vaikka haarukoin sitä suuhuni sellaisenaan, jäi jääkaappiin silti eväsrasiallinen jauhelihariisiseosta. Jos sinulla ei ole koiraa jolle syöttää jämät, voi seoksen työntää vaikkapa piirakan täytteeksi. Itse epäilin hieman riisin soveltuvuutta piirakkaan, mutta eipä tuota oikeastaan edes huomannut kun jauheliha ja muut täytteet veivät suurimman huomion.