Espoon Unidentified Flying Object

Olin lauantaina pahan paikan edessä, ja itseasiassa siellä sisälläkin, jos kirjaimellisesti ajatellaan. Jouduin nimittäin kohtaamaan pahimman pelkoni kun veimme äitimme ja pikkuveljemme syömään Haikaranpesään. Tiedättehän sen ufon näköisen vesitornin Espoon Haukilahdessa? Sinne korkealle ufon sisään minun piti nousta HISSILLÄ (apuva, apuva, aapuuva!) ja kylläpä taas pelotti! Mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän ruoan takia, ja olihan minulla kuitenkin oma rakas äitini tukena ehkä maailman pelottavimmassa paikassa. Tai no kolmanneksi pelottavimmassa, sillä vielä kankeampana kauhusta olen ollut Näsinneulan sekä Stadionin tornin hisseissä. Hyi kamala..

Ylhäällä rohkeaa hissillä kulkijaa odotti kuitenkin palkinto: Ruokaa! Paljon ruokaa! Kun pahin hissin aiheuttama käsien tärinä oli laantunut ponkaisin riemulla buffetpöydän herkkujen ääreen. Ja hei, jaksoin kerrankin panostaa jälkiruokaankin, vaikka yleensä olen jo alkupalapöydän jälkeen niin täynnä ettei jälkiruoasta voi edes haaveilla. Niin meinasin olla nytkin, mutta kun pääruoan jätti minimiin ja piti hieman taukoa annosten välillä, jaksoi jälkiruokakaapilla käydä kaksikin kertaa. Ja onneksi jaksoi, jälkiruoka oli nimittäin ihan parasta. Kaapillinen ihania juusto- ja muita kakkuja, hedelmiä, jätskiä, juustoja.. Omnomnom..


Alkuruokia piti käydä ottamassa parikin kertaa..


..ja antaa toisille ruokarauha kuvaamalla myös heidän lautasiaan.

Ai miten niin säälittävä tämä pääruokani..?

Iiihania jälkiruokia!

Ja naapurilautasen zoomailua jälleen.

Maisemat Haikaranpesässä olivat upeat pilvisestä säästä huolimatta. Ravintolan ulkopuolella on tasanne, jolla olisi voinut käydä ihailemassa Espoota, Helsinkiä ja Suomenlahtea haikaraperspektiivistä, mutta ikäväksemme pöytä tukki tiemme emmekä päässeet ulos. Höh. Mutta eipä siinä, näki sisältäkin hyvin merellä seilaavat Tallinnan laivat, purjelautailijat, piiput, vesitornit, kirkot ja sen mäen, jonka nimeä en saanut selville.

"Lapsuus se on, korvaamaton.

Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.

Äidille vaan laulaa nyt saan,

äideistä parhaimman sain."

(Tuula Valkama - Äideistä parhain)