"The balkan girls they like to party like nobody like nobody.."

Euroviisut on yksi keltaisen keittiön kevään odotetuimmista tapahtumista. Vappu, äitienpäivä tai edes omat ylppärit aikoinaan eivät olleet yhtään mitään verrattuna Euroviisuhuumaan, joka alkaa viimeistään Ylen esikatseluvideoista ja huipentuu lauantain viisufinaaliin. Finaalia katsotaan tietenkin hiirenhiljaa Euroviisu-alttarin äärellä television äänet täysillä muiden viisufanien seurassa. Yleensä olen ainut nainen miespuolisten fanien sekä heidän poikaystäviensä keskellä, ellei niitä paria drag queenia lasketa naisiksi.

Joo, taisi mennä liioittelun puolelle, mutta kyllä Euroviisut ihan oikeasti on odotettu juttu ja mukavaa viihdettä varsinkin porukalla katsottavaksi. Ja kyllä siellä viisufanien seassa on joskus näkynyt muutama heteromieskin. Oikeesti on. Tiistai-illan semifinaaleista meikätyttö innostui luvattoman paljon ja jännitti ihan liikaa Suomen ja parin muun suosikin finaalipaikan puolesta. Miksi muuten viisuista pitää aina tehdä niin tarttuvia? Nytkin päässäni soi pari ensimmäisen semifinaalin viisua päällekkäin, eikä kuulkaa ole yhtään kaunis kakofonia, kun Ruotsin Malena ulvoo Armenian tyttöjen Jan Janin kanssa samaan aikaan. Väliin vielä Islannin Yohannan Is it true? -uteluja niin kylläpä menee älämölöksi.

Mutta siis niihin viisueväisiin, ruokablogista kun on kuitenkin kyse. Tein ensimmäisen kerran parsaa ihan itse, ja oli kuulkaa yllättävän helppoa ja hyvää. Olen jostakin syystä pelännyt parsan valmistamista luullen että se on kovinkin vaikeaa, mutta ehei! Lyön vetoa että jopa Moskovan viisujen ällöttävä vinonenäinen miesjuontajakin osaisi keittää parsan!



Ostin siis nipun vihreää parsaa, huuhtelin pötkylät enkä kuorinut niitä, vaikka niinkin voisi tehdä jos haluaisi. Katkaisin jokaisesta parsapötköstä puumaisen kantaosan pois, laitoin veden kiehumaan ja laitoin parsat sinne pystyyn. Osa kaatui ja olin kuulevani joukosta hennon äänen laulavan: "I'm falling, I'm falling, I just can't believe it, I'm falling, I'm falling down..". Mahtavaa, jopa parsanikin kannustavat Waldo's peoplea! Ei ihme että finaalipaikka irtosi!

Joidenkin lähteiden mukaan parsan oikean keittoajan löytäminen on pilkuntarkkaa puuhaa, sillä liian kypsä parsa on vetistä ja raaka taas, no raakaa. Minä en moisista pelotteluista hätääntynyt vaan annoin vihreiden ystävieni hengailla kattilassa jotain viiden ja kymmenen minuutin väliltä. Hyvää tuli, ehkä sattumalta tai ehkä minulla vaan ei ole makuaistia, joka erottaisi hyvän ja pahan maun toisistaan. Olen epäillyt jälkimmäistä teoriaa ennenkin, sillä suuni mielestä lähes kaikki maistuu hyvälle.

Parsan kaveriksi ostin prosciuttoa, sillä olen kuola valuen katsonut reseptejä, joissa parsa kiedotaan ilmakuivattuun kinkkuun. Namm, maistuis varmaan mullekin.. Kinkkuparsanippuja tein siis minäkin, kolme parsaa per nippu ja reilusti prosciuttoa ympärille. Valmis. Ei kun eipäs olekaan, pirskotin nimittäin vielä hieman sitruunaöljyä valmiiden kääröjen päälle ja alle ja sivulle. Sitten on valmis.



Parsan ja prosciutton kaveriksi tein couscousia, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa. Palataan asiaan kun onnistun ryynien mittaamisessa paremmin.. Nyt en nimittäin mitannut ollenkaan veden enkä ryynien (tai mitä palluroita ne nyt onkaan) määrää, ja sain aikaan turhan vetistä ja mössöistä couscousia. Ei se makua haitannut, mutta kyllä sitä silti söisi mieluummin kivan näköistä ruokaa kuin rumaa riisipuuron näköistä höttöä, jossa on pari suolakurkkua ja muita rehuja seassa. Couscousjämille voisinkin omistaa pätkän Islannin viisusta:

"Is it true?
Is it over?
Did I throw it away?
Was it you?
Did you tell me
you would never leave me this way?"
(Yohanna - Is it true?)

Islanti oli muuten hyvä! Yksi parhaista jopa, vaikkei vinkubiisit yleensä kuulukaan suosikkeihini. Esikatselujen jälkeen en edes muistanut koko biisiä, mutta nyt se napsahti ihan puun takaa suoraan kuuloluihini. Nätin biisin lisäksi Islanti saa plussaa kauniista laulusolistista, toisin kuin eräs Ruotsi ja heidän äärimmäisen pelottava miehen näköinen Malena Ernmaninsa. Siinä meni oikeasti koko biisi ihan sivu suun kun kaikki keskittymiskyky suuntautui laulajan sukupuolen arvailuun. Nainen? Mies? Charlotte Perrelli jälleen?

Ja tänään illalla taas Semifinaalit.. Go Sakis!!