Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 "Vaan siivetönnä en voi lentää.."

torstai 13. marraskuuta 2008

"Vaan siivetönnä en voi lentää.."



Joku julmuri oli riistänyt kanaparvelta siivet ja tuonut ne paketissa lähikauppaani. Tippa linssissä ajattelin kanaparkojen kohtaloa; Milläs ne nyt lentää liihottavat korkealla ilmojen halki, kuten kanoilla on tapana tehdä? (Miten niin yleissivistyksessäni on aukko?!) Vuosittainen syysmuuttokin Afrikkaan jää nyt tekemättä, enkä voi ihailla aurassa lentävää kanaparvea parvekkeeltani iltaisin. Oksalle ripustamani talipallokin jää talven pakkasilla nokkimatta, kun Suomessa talvehtivat kanat eivät enää pääse lennähtämään sen korkeudelle. Niin surullista, mutta ei auta itku marketissa. Ostimme kanansiivet.

Annos on simppeli arkiruoka, johon ei kummempia reseptejä anneta, sillä niitä ei ole. Siivet vain tyrkätään uuniin paketista löytyvän ohjeen mukaan, ja niiden paistumisen aikana jääkaapista kaivetaan kaikki mahdollinen, mistä voi tehdä pehmeän salaattipedin amputoiduille kanan raajoille. Kaupasta nappaamamme valkosipulipatonkikin ehdittiin hyvin viipaloida ja voidella tsatsikin makuisella tuorejuustolla, sekä puristaa ekstravalkosipulia mukaan leivälle. Juuri sopivasti kaiken muun valmistuttua oli kanasiemme siivet kypsiä. Ja kuinka ollakaan, Salkkarien tunnarikin alkoi soida juuri tuolla siunaamalla hetkellä. Sohvaperunoimaan!

"Come on and show them your love,

Rip out the wings of a butterfly
For your soul, my love
Rip out the wings of a butterfly"
(HIM - Wings of a butterfly)

Kuinka sopivan biisin löysinkään tämän postauksen loppuun! Miten onkin Ville Valo osannut tehdä biisin kanan siipien repimisestä! Butterflyhän on siis kana, jos joku ei osaa englantia yhtä hyvin kuin minä. Sisäistämäni järkyttävän yleistiedon määrän lisäksi olen ekspertti myös vieraissa kielissä, kuten voitte huomata. Matematiikkaneroudestani nyt puhumattakaan, mutta ei siitä sen enempää, sillä olen todistanut numeropääni terävyyden jo aiemmin juustokakun aikana.

Tunnisteet: , ,

1 kommenttia:

Blogger Maireanna kirjoitti...

Höh että sai taas hyvänmielen vaikka lukee vain ruokablogia:)
Tiput joskus tippuu vaikka kesken lennon eikä auta itku markkinoilla.
Tehtävä on täytetty. Helläluontoisena näkisin minäkin valmiin ruuan.

16. marraskuuta 2008 klo 15.12  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu