Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 México!

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

México!




Matkakuumeeni pääsi yltymään niin kovaksi, että jouduin turvautumaan mielikuvitusmatkaan. Suunnaksi otin Meksikon ja matkaseuraksi sain soppamiehen Keravalta. Eläydyimmekin niin antaumuksella mielikuvitusmatkaamme, että löysimme itsemme yöllä hytisemästä Amarillon edessä lyhythihaisissa puseroissamme. Eihän nyt Meksikon helteissä takkia tarvita..

Ennen Amarilloa suuntasimme illalliselle Cantina Westiin, tilasimme Coronat sekä Onnenpyörän, josta ruokalista kertoi seuraavaa:

FIESTA MEXICANA DE LA CANTINA WEST (vähintään kahdelle)
Jätä alkuruoat väliin, varaa reilusti aikaa ja ripusta Fiestakauluri kaulaasi, kun tilaat Cantina Westin legendaarisen Mexican Fiestan! Onnenpyörän sisältö ei taatusti jätä nälkäiseksi; Chimichangoja, kanansiipiä, täytettyjä jalopeñoja, friteerattuja sipulirenkaita, Cantinan lammasmakkaraa, hunajamelonia ja lohkoperunoita kastikkeineen sekä Cantinan fajita kana- katkarapu- ja härkätäytteellä.

Ja tältä se näytti:



Yritimme syödä hitaasti, pitää taukoja, siemailla olutta ja jutella rauhassa ruokailun lomassa, mutta ei, emme saaneet millään syötyä koko annosta. Emme vaikka vietimme aikaa ruokapöydän ääressä niin kauan, että kynttiläkin luovutti ja sammui ennen meitä. Coronaakin tarvittiin kyytipojaksi toiset pullolliset. Täytyy myöntää, että oli kuitenkin hurjan kivaa, mukavaa, ihanaa ja rentouttavaa syödä kerrankin ihan rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Tuntui oikeasti ihan lomalta. Tätä lisää!

Cantina Westistä selviydyttyämme tallustimme Amarilloon ja tilasimme jälkiruokajuomaksi ainakin lumumbat ja mangomargaritat. Tequilatkin kulautimme kurkkuumme vasta Amarillossa, sillä Cantina Westin tequilapoika ei huutanut yhtä hyvin kuin tequilatyttö olisi huutanut. Yksi syy tequilattomuuteen oli myös se, ettemme voineet taata että juoma olisi pysynyt täyteen ahdetuissa vatsoissamme. Piti siis antaa ruoan laskeutua hieman ennen kuin uskalsimme lurauttaa tequila shotit naamaamme.

Lautapelien, vanhojen biisien fiilistelyjen, baarin vaihdon sekä grillin jälkeen suuntasimme pimeän taksin kyydillä kotiin. Aikaero ja pitkä lentomatka ilmeisesti vaativat veronsa, sillä seuraavana päivänä uni maittoi ja meinasi janottaakin jostakin kumman syystä. Liekö Meksikon kuumuus ja lentokoneen kuiva ilma aiheuttanut nestehukan pieniin lomailijoihin?

Lumumbat

Mangomargaritat

"I'm goin' way down south where the big blue agave grow,
Takin' a weekend trip down to Baja, Mexico!
Where you can drink the water, but don't ya eat the ice,
Take your vitamin "T" with salt 'n lemon slice ...
I say, One shot...Hey! Mas Tequila-
Two shots...Hey! que veneno-
Three shots...Arriba! Mas Tequila!
Hey! Hey!"
(Sammy Hagar - Mas Tequila)


Tunnisteet: , ,

3 kommenttia:

Blogger Satu kirjoitti...

Nam, nam, kuulostipa hyvältä. Täytyy varmaan joskus käydä kokeilemassa tuota onnenpyörää - kuulostaa nimittäin siltä, että tuolla saattaisi meikäläisenkin vatsa täyttyä! Kyllähän ravintolassa vatsa täyteen pitää saada. Vielä parempi on, jos ravintolassakäynnin jälkeen on niin ähky, että joutuu lähtemään sieltä paareilla :-D

Eikö siellä Meksikossa ole aika paljon niitä ilmansaasteitakin - lieneekö niillä jotakin osuutta tuohon janoon ja väsymykseen...? :-D

12. marraskuuta 2008 klo 14.30  
Blogger Maireanna kirjoitti...

Nam sanon minäkin.Vesi alkoi suupielestä karkailla ja kuvaa katsoessa alkoi mielikuvitus laukata melkein sambaa.

12. marraskuuta 2008 klo 15.42  
Blogger Martina kirjoitti...

Voin taata että vatsan saa täyteen onnenpyörällä. Me olemme ukkelin kanssa aika kovia syömään, mutta kaikesta yrityksestä ja ruoan väkisin suuhun tunkemisesta huolimatta jäi vielä paljon syömättä. Olisi melkein riittänyt kolmannellekin meksikon lomailijalle.

Ja aivan, ne ilmansaasteet! Taitavat olla syyllisiä ainakin orastavaan pääkipuun, joka koitti sunnuntaiaamuna.. Joutua nyt tuolla lailla yhtäkkiä hengittämään myrkkyjä, vähemmästäkin alkaa otsassa jomottaa. :D

12. marraskuuta 2008 klo 16.25  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu