Mikä ikäkriisi muka
Taas on se aika vuodesta kun allekirjoittanut täyttää vuosia. Tein vanhenemiseni kunniaksi työkavereille banaani-kinuskimuffinsseja, mutta ensimmäisen kerran ikinä jätin kertomatta heille herkkuhetken syyn (vaikka kyllähän heistä moni sen tiesi silti..). Ennen olen maininnut syntymäpäiväni ja jopa täyttämäni ikävuodet ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta nyt olen jo niin vanha, ettei ikää pidä enää huudella pitkin kyliä.
Kolmekymppiä lähestyy hurjaa vauhtia, ja ensimmäiset rypytkin ovat ilmestyneet silmänurkkiin kuin huomaamatta, vaikkei kukaan muu olekaan niitä vielä huomannutkaan. Mukamas. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut myös muita vanhenemisen merkkejä, joista tein kauhistuneena listankin. Näistä tiedän olevani wanha mummo:
- Olen alkanut lotota säännöllisesti
- Käytän taksia useammin kuin ennen
- Välttelen baareja ja bileiden alotteluiden jälkeen suuntaan paljon mieluummin kotiin kuin yökerhoon
- Käytän sateenvarjoa useammin kuin ennen (en kuitenkaan vieläkään niin usein kuin pitäisi)
- Tilaan laivan pubissa viskiä ja terassilla lasin valkoviiniä sen sijaan että ottaisin Ville Vallattoman ja mansikkasiiderin
- Käytän nykyään myös ruskeita vaatteita
- Ostan pinkin kameran sijaan tyylikkään ja tylsän kultaisen kameran
- Hauska perjantai-ilta tarkoittaa juustoja, punaviiniä ja elokuvien katselua omalla kotisohvalla
- Käytän arkisin matalia kenkiä
- Aamuinen pillerimäärä kasvaa kasvamistaan (okei, suurin osa on sentään vitamiineja, mutta pillereitä kuitenkin)
- Olen ostanut kävelysauvat. Vielä puuttuvat ne samanlaiset kirjavat tuulipuvut, jotka päällä minä ja Ukkeli osottaisimme kuuluvamme samaan jengiin sivakoidessamme pitkin pitäjää.
Kuten huomaatte, tilanteeni on kovin vakava. Syntymäpäivän iltaakin vietin pienellä porukalla sivistyneesti ravintolassa ruokaillen, vaikka lauantai-iltana olisi voinut myös rellestää baarissa isolla porukalla. Martina 21v olisikin varmasti pomppinut yökerhossa pilkkuun asti, mutta vanhus-Martina suuntasi ajoissa kotiin ulkoiluttamaan hoitokoiraa ja ihmettelemään miksi vuodet kuluvat nykyään niin kamalan nopeasti.
Nyt kuitenkin se muffinssiohje ennen kuin alan etsiä harmaita hiuksia päästäni ja varaan ajan keinojuuriklinikalle syrjäyttääkseni sen pihvimummon "Mulla on uudet hampaat!" -mainoksesta.
24 tsipaleeseen munattomia banaani-kinuskimuffinsseja tarvitset:
- 4 banskua
- 7 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 2 tl ruokasoodaa
- 1 tl kanelia
- 2 dl fariinisokrua
- 2 dl rypsiöljyä
- 2 dl kinuskikastiketta
Kuorrutetta varten tarvitset:
- 400 g maustamatonta tuorejuustoa
- 2 dl kinuskikastiketta
- 1 dl tomusokrua
Puolita toki määrät jos sinulla on vain 12 työkaveria tai muffinssivuokasi ovat niitä pienempiä versioita. Nimimerkillä "Tein tällä ohjeella 37 pientä muffinssia. Se on liikaa."
Sörssää banaanit sellaiseksi vauvanruokamössöksi, jota pikkuveljesi purskautteli ulos suustaan ollessaan syöttötuoli-ikäinen (voi että, nyt hän on jo 18-vuotias ja kasvanut ihan kamalasti sitten viime näkemän, joten sinun täytyy itse olla tooodella vanha!). Sekoita banaanimössöön jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja kaneli. Vaikka muffinssien nimi onkin banaani-kinuski -etupäätteinen, voisin lisätä nimeen myös kanelin, sillä sen maistaa valmiissa muffinssissa jopa kaltaiseni makuaistin menettänyt vanhus. Ihan tuli joulu ja riisipuuro mieleen.
Mittaa seuraavaksi taikinaan fariinisokeri, öljy ja kinuskikastike ja surrauta sähkövatkaimella tasaiseksi (sillä eiväthän vanhan ihmisen kihtiset kädet jaksa enää vatkata taikinaa vispilällä). Jaa taikina muffinssivuokiin ja tyrkkää 200 asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Laita munakello hälyttämään, sillä unohdat muffinssit kuitenkin uuniin keskittyessäsi ristikon täyttämiseen ja uusien villasukkien kutomiseen.
Sekoita kuorrutteen ainekset sekaisin, edelleen sillä sähkövatkaimella säästääksesi suonikohjuisia ja kurttuisia käpälöitäsi. Hylkää kuorrute jääkaappiin viilentymään ja anna myös muffareiden jäähtyä hieman uunista tultuaan. Tarkista lotto. Silmälasit löydät omalta otsaltasi. Tyrkkää sitten kuorrutetta muffinssien päälle ja koristele halutessasi nonparelleilla tai wienernougat- murskalla. Kun et osaa päättää kummalla, käytä molempia. Säilytä muffinsseja viileässä lounastauon jälkeiseen makean himoon ja kahvihampaan kolotukseen asti.
Tunnisteet: leipomukset, makeat
4 kommenttia:
Hoitokoira nukkui kotona todella huonosti (ja sen seurauksena myös me).. Oli varmaan ikävä teidän luokse!
Niin ja kynnet ovat tällä hetkellä ihanan pinkit ja tuoksuvat ruusuöljylle ;)
Eli vielä kerran Kiitos kertaa kaksi ja Onnea!!
Kiitos Käly ja onnea myös sulle näin etukäteen! Mun piti ottaa jutskupipareita töihin mukaan, mut unohdin ne kotiin. Höh.. Ne on varmaan tosi maukkaita ja savun makuisia. :D
Voi Kodaa.. Se on varmaan ollu onnesta sekasin ku pääsi vihdoin kotiin eikä malttanu riemultaan edes nukkua. Mulla oli vähän hölmö olo illalla ku Koda ei tuhissu sängyn vieressä. Olin jo toivottamassa sille hyvää yötä kunnes muistin ettei se ookaan enää meillä.
Myöhästyneet synttärionnittelut! :) Hyviltä vaikuttaa nuo muhvinssit!
Kiitos Heli! Hyviä muhvinssit olivatkin, tai ainakin työkaverit kehuivat niitä kovasti (olivat vain kohteliaita..?). Yksi pyysi jopa reseptiä ja teki samoja muffinsseja heti seuraavana viikonloppuna, joten eivät kai ne ihan kamalia olleet. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu