Aamiainen ja muuta Hotel Siva Grand Beachissa

Egyptin lomamme oli oikea luksusloma, sillä vietimme kaksiviikkoisemme ihanassa all inclusive -hotellissa, jossa kaikki ruoat ja juomat kuuluivat hintaan. Koko ajan oli jossain ruokaa tarjolla ja juomaakin sai hakea itse hanasta niin paljon kuin huvittaa. Tosin tarjoilijat pitivät huolen etteivät varsinkaan hyvin tippaavat asiakkaat joutuneet nostamaan persaustaan aurinkotuolista edes juomien haun ajaksi, vaan virvoitusjuomia kannettiin pöytään niin innokkaasti, että meilläkin oli parhaillaan 8 juomaa aurinkotuolien välisellä pikkupöydällämme. Eipähän loppunut ihan heti kesken.

Luksuksen tunnetta lisäsi myös se, että hotellia siivottiin jatkuvasti. Siis todella aivan jatkuvasti: koko ajan ja joka paikassa voi nähdä jonkun kiillottamassa lattiaa, kastelemassa nurmikkoa, keräämässä roskia, leikkaamassa pensaita tai putsaamassa koristekasveja. Likaisesta Egyptistä ei siis ollut tietoakaan meidän hotellimme alueella, vaikka heti sen ulkopuolella näimmekin melko mielenkiintoisia jäteratkaisuja.

Tärkeä luksusfiiliksen nostattaja oli myös se, ettei hotellissamme ollut venäläisiä. Oikeasti, jos suunnittelet matkaa Egyptiin, suosittelen tarkistamaan ettei hotellisi ole venäläisten kansoittama. Minulla ei ollut edes kuulemistani puheista huolimatta ennakkoluuloja rakkaita itänaapureitamme kohtaan (asenteella: uskon vasta kun itse näen), mutta sain heistä aivan tarpeekseni jo lentokentällä ja ainoana bileiltanamme paikallisessa yökerhossa, jossa venakot opettelivat ilmeisesti käyttämään wc:tä ensimmäisen kerran elämässään. Vai miten muuten voi selittää sen, ettei aikuinen nainen osu pönttöön vaan kaikki (todellakin KAIKKI) on pitkin reunoja ja lattioita? Yhhh..

Näiden ihanien vessapuheiden siivittämänä onkin mukava siirtyä kertomaan pääasiasta, eli siitä hotellimme ruoasta. Ensimmäisenä vuorossa on tietenkin aamiainen.

Buffetaamiaista tarjoiltiin kahdessa ravintolassa seitsemästä yhteentoista, ja tämänkin jälkeen olisi ollut mahdollista saada yksinkertainen aamiainen hotellin terassiravintolasta. En tiedä mitä tämä yksinkertainen aamiainen olisi sisältänyt, sillä minä aamuvirkku ja heräämään pakotettu Ukkeli (no ei vaan kyllä Ukkelikin nousi lähes aina pirteänä aamulla) ehdimme aina normiaamiaiselle mummojen ja pappojen kanssa. Kahtena aamuna vetelimme vasta iltapäivällä "aamiaiseksi" hampurilaista altaalla, kun uni maistuikin myöhään. Yleensä noina aamuina oli myös hieman heikompi happi, mistä lie johtunut..

Buffetaamiainen oli molemmissa sitä tarjoavissa ravintoloissa (Shams ja Amar) pääasiassa samanlainen. Tarjolla oli kaikkea mitä kuvitella saattaa: salaattia, hedelmiä, leipiä, muroja, mysliä, omeletteja, nakkeja, lihaa, leivoksia, lettuja, teetä, kahvia ja mehua.

Meidän aamiaiskuvamme näyttävät melko tylsiltä verrattuna siihen mitä kaikkea olisi ollut tarjolla. Jotenkin sitä kuitenkin päätyy aina ottamaan aamupalaksi leipää, margariinia, marmeladia, juustoa ja leikkelettä sekä kurkkua ja oliivia. Ukkeli kävi teetättämässä muutamana aamuna mieleisensä omeletin ravintolan kokilla, ja välillä yritimme syödä myös makeita leivonnaisia tai lettuja suklaakastikkeella, mutta koska makeat ruoat eivät oikein maistu etelän lämmössä, suosimme yleensä vain suolaisia aamupaloja.

Olennaisena osana aamiaiseemme kuului myös joka aamuinen konjakkiryyppy sekä lääkekimara vitamiineineen ja maitohappobakteereineen. Kaikesta varovaisuudesta ja ylisiististä hotellista huolimatta Faaraon kirous pääsi kuitenkin iskemään myös meihin.

Onneksi olimme hakeneet apteekista Antinal-nimistä mahalääkettä, jonka luvataan auttavan lähes kaikkiin mahapöpöihin, ja jo ensimmäinen pilleri helpottikin vaivoja niin, että muutamassa tunnissa olo oli jo paljon parempi. Antinal-kuuri (4 tablettia per päivä kolmen päivän ajan) kannattaa syödä kuitenkin loppuun asti, sillä itse söin lääkettä ensin vain päivän ja pöpö tuli takaisin.

Kokonaisen kuurin jälkeen maha oli kuitenkin terästä, eikä Faarao päässyt tekemään tuhojaan edes sen jälkeen kun huuhtelin hampaani vahingossa saastaisella hanavedellä. Niilistä suodatettu hanavesi on oikeasti niin likaista, että suihkussakin kehotetaan pitämään suu visusti kiinni, ja Kairossa Niilin nähtyäni ymmärrän tämän oikein hyvin.