"This is our night, fly, to the top baby"

Nyt on pakko aloittaa etiketin vastaisesti suoraan jälkkäristä, sillä katsokaa nyt hei miten kivan näköisen annoksen olen kerrankin saanut aikaiseksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jälkkäri myös maistui aivan uskomattoman hyvälle. Sanokaa pliiis ettei kukaan ole aiemmin keksinyt yhdistää valkohomejuustoa, vadelmasorbettia, hunajaa ja pinjansiemeniä niin saan ottaa kaiken kunnian tästä mahtikeksinnöstä itselleni. Osa kunniasta ja maineesta täytyy tosin tyrkätä Vellipojan suuntaan, sillä hänen vuohenjuuston ja mangosorbetin yhdistelmästä tämäkin ajatus sitten lähti.

Olen joskus aikaisemminkin ennen blogiajan alkua yhdistänyt vadelman ja valkohomejuuston hyvin tuloksin, joten tiesin ettei tällä sorbettikokeilullakaan voida ihan metsään mennä. Hieman silti epäilytti juuston, jätskin ja siementen yhdistelmä, vaikka erikoiset jutut ovatkin yleensä mieleeni. Niin oli nytkin ja epäilys lensikin vauhdilla nurkkaan heti ensimmäisen lusikallisen kohdalla. Miten voikin maut osua näin hyvin kohdalleen. Ihanaa! Tätä lisää.

Jos et usko niin kokeile itse: Paahda pinjansiemeniä pannulla, lurauta lautaselle hunajaa ja läväytä sen päälle pallo vadelmasorbettia sekä pari palaa valkohomejuustoa. Ripottele pinjansiemenet annoksen päälle, koristele muutamalla vadelmalla ja lisää vielä vähän hunajaa. Helppoa ja niiiin hyvää. Kyllä näillä eväillä jaksaa kuunnella jopa Liettuan Koop Arposen ujellusta.

Euroviisujen toinen semifinaali oli siis eilen ja tämä tyttö valvoi jälleen silmät ristissä reilusti yli nukkumaanmenoaikansa (joka on siis yhdeksältä, kuten kaikilla pienillä tytöillä kuuluukin olla). Tämänkin finaalin seuraaminen aloitettiin parsalautanen sylissä, aivan kuten tiistainenkin euroviisupläjäys.



Tällä kertaa keitin vihreitä kavereitani vain noin viisi minuuttia, sillä loppukypsyminen tapahtui uunissa. Ennen uunia parsat saivat ympärilleen prosciuttoa sekä raastettua juustoa. Valmiiden parsojen alle lorahti toimivaksi todettua sitruunaöljyä ja sitten oltiinkin jo valmiita herkuttelemaan. Pidin tästä ehkä vieläkin enemmän kuin parsasta ilman uunia ja juustoa, vaikka tämä annos maistuikin mielestäni paljon suolaisemmalta. Korostuukohan prosciuton suolaisuus jotenkin uunissa? Jos siellä olevat Hannu ja Kerttu lisäävätkin salaa suolakiteitä ruokaani? Mokomat kakarat!

Mokoma kakara oli myös Norjan Alexander Rybak, jolle lavakarismaa on suotu aivan järjettömät määrät. Enemmän jopa kuin kreikkalaiselle jumalalle Sakis Rouvasille ja se on jo aika hyvin. Molemmat herrat pääsivätkin jatkoon, toisin kuin me Slovenian edustajat. Jousikvartetti Quartissimo ei ollut kovin innoissaan joutuessaan soittamaan introa ikuisuuksien ajan, kun minä vaan ihan vähän unohduin heilumaan valaistun seinän taakse. Vasta ihan lopussa tajusin tulla kajauttamaan ilmoille parit Feeling freet in this love symphonyt, mutta se ei enää auttanut: Quartissimo feat. Martina tippui jatkosta. Sori pojat.

"See on tee nad rändavad nii päevast päeva
See on tee nad rändavad siis ajast aega
See on tee ta nähtamatu rajana kulgeb
Nende ees ta ootab kui riskida julged"
(Urban Symphony - Rändajad)

Ja kaikki ymmärtää mitä Viron inkkarilla on sanottavanaan.. "Se on tee ja räntäjaakko niin päivästä päivään ja siis ajasta aikaan, rajana kulkee ees taa ja ottaa riskin julkeen." Näin mä sen ymmärsin. Ja ymmärsin myös että täähän on jumaliste hyvä biisi, vaikka nimen perusteella odotinkin jotain rumaa, rämisevää ja ehkä vähän niljakastakin.