Pullaa ja kylmää maitoa

Muksuna oli ihan parasta tulla koulusta kotiin kun pihalle asti tuoksui pulla niin, että pääsimme arvuuttelemaan pihan muiden lasten kanssa kenen kotoa tuoksu tulee. Meidän tietysti, äitihän se siellä on leiponut pikkukakaroilleen välipalaa. Tuoreen pullan kanssa kuuluu ehdottomasti juoda kylmää maitoa, ja auta armias jos äiti ei ollut laittanut taikinaa leikatessaan reunapaloja minulle säästöön, niin silloin meni alahuuli mutruun eikä kyllä maistunut valmiskaan pulla. Taikina oli varsinkin ihan pikkuisena muksuna jopa parempaa kuin paistettu korvapuusti. Enää parikymppisenä en kehtaa myöntää moista, vaikka se totta olisikin..

Takaisin lapsuuden tuoksuihin pääsin Keravalla, kun työnsimme ukkelin kanssa korvapuustit uuniin. Perinteisten kanelisokeristen pullien lisäksi teimme myös suklaatäytteisiä korvapuusteja. Pullataikinan ohjeen luurasimme vehnäjauhopussin kyljestä ja se meni ehkä suunnilleen näin:

- 5dl maitoa
- 2ps kuivahiivaa
- vehnäjauhoja
- 150g voita
- 1,5dl sokeria
- 1tl suolaa
- 1rkl kardemmummaa
- kananmuna voiteluun

Sekoita hiiva lämpimään maitoon, jonka pitäisi olla 42-asteista, mutta ei kai nyt kukaan ala sitä lämpömittarilla mittailemaan? Vähän kättä lämpimämpi maitonen on oikein hjuva. Lisäile jauhoja sen verran että tulee pullataikinan näköistä taikinaa, ohjeessa taisi lukea 14 dl. Jossain välissä joukkoon pitäisi muistaa työntää myös loput ainekset, me meinasimme unohtaa ainakin voin kokonaan. Sen siitä saa kun laittaa kaksi vajakkia leipomaan..

Taikinaa mörssätään (sormukset sormessa tietenkin) niin kauan että kädet tulevat kipeiksi. Tämän jälkeen taikina jätetään paisumaan Ikean keittiöpyyhkeen alle vähintään kaksinkertaiseksi. Odotellessa voi juoda vaikka glögiä ja katsoa elokuvan.




Kun taikina on paisunut, kauli se (viinipullolla jos kaulinta ei ole) mahdollisimman suorakaiteen muotoiseksi ja heitä päälle voita, sokeria ja kanelia. Jos haluat tehdä suklaisia pullia (suosittelen), sulata suklaalevy, älä mieti miltä muulta sula suklaa näyttää kuin sulalta suklaalta ja levitä se taikinan päälle. Kääri taikina rullaksi, leikkaa vinosti sillai miten nyt korvapuustit leikataan, kylsätiiät. Jos et tiedä, niin sori vaan, mutta tällä älyllä ja näillä kirjallisilla taidoilla en edes yritä selittää leikkaustapaa tarkemmin. Eikä tuolla nyt niin väliä olekaan, maku on kuitenkin sama vaikka työntäisit taikinarullan sellaisenaan uuniin.

Pullat kannattaa varmaan voidella kananmunalla ennen uuniin tyrkkäämistä, mutta mepä unohdimme tämän vaiheen kokonaan. Uunissa oleilun jälkeen (tarkista asteet ja aika vehnäjauhopaketista) ota pulla käteen, revi aina uloin kerros suuhusi ja syö se. Älä vaan puraise pullaa normaalisti, sillä se on liian tylsää ja tavallista. Repiminen toimii paremmin ja näin syötynä korvapuusti maistuu paljon paremmalta, sillä taikinainen sisus jää viimeiseksi.

Seuraavana korvapuustikertana keltaisessa keittiössä (tai keravalaisessa keittiössä, jos satun harhailemaan tuolloin sielläpäin):

- muistetaan voidella pullat kananmunalla ennen uuniin työntämistä
- kokeillaan ehkä taikinaa, johon tulee kansmuns mukaan (toisen merkkisessä vehnäjauhopaketissa oli tällainen ohje)
- otetaan pulleroiset pari minuuttia aikaisemmin pois uunista, sillä paras pulla maistuu sisältä taikinalta
- laitetaan kanelia lissäää

"Aina kun mä maitoo juon,

mä muistan sut ja hetken tuon.

Sulle sanoin näkemiin,

lähdin maalta kaupunkiin.

Ja sä sanoit mulle terve vaan

ja tuskin enää tavataan.

Sä kirjeitä et osaa kirjoittaa,

panit maitoa tulemaan.

Vaikka kaupungissa kaikkee on,

kuitenkin olin onneton.

Sua aattelin mä aina vaan,

päätin lähteä tulemaan."

(Nylon Beat - Maitoa maalta)