Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Neekerivadelma

perjantai 8. toukokuuta 2009

Neekerivadelma



Marjoja vappujuomia varten ostaessamme huomioni kiinnittyi pakastealtaan pohjalla nököttäviin boysenmarjapusseihin. Mikäs se tällainen marja oikein on? Nimi on tuttu ja muistan näitä jossain nähneeni ihan livenäkin (wou, ooks kateellinen?), mutta makukirjastostani en löytänyt mitään boysenmarjan kohdalta. Pussi siis mukaan ja google auki. Täytyyhän uudesta tuttavuudesta jotakin tietää ennen kuin sen työntää suuhunsa.


Kaikkitietävä valtiaamme Google ei oikein osannut päättää onko boysenmarja sama asia kuin karhunvatukka, karhunvatukan alalajike vai kenties vadelman, karhunvatukan sekä (Brooke) Loganmarjan risteytys. No samapa tuo, ei kai minua kuitenkaan oikeasti kiinnosta marjan sukupuu tai virallinen nimi, vaan se, miltä boysenmarja maistuu. Pussi auki siis ja marjaa naamariin!



Vadelma-boysenmarjacocktail

Sulatin pienen kasan vadelmaa boysenmarjojen kaveriksi ja lätkäisin molemmat kaverit lasiin hunajalorauksen kera. Ai että kun maistui hyvältä kuumassa kevätpäivän auringossa! Mitään suurta makueroa en huomannut marjojen kesken, mutta olisiko vadelma ollut hieman raikkaampi ja kirpeämpi, kun taas boysenmarjassa oli syvempi maku. Kai nyt makuakin on enemmän kun väriäkin on, hei DAA!


Mukava uusi tuttavuus siis tämä vadelman hyvin ruskettunut isosisko. Ai miten niin sisko eikä veli? No hei, mietipä nyt, ovathan marjat ihan selvästi naispuolisia. Senhän todistaa jo kaikenmaailman Marja-Siskot, Tertut ja Marja-Leenatkin (I'm sorry..). Vai miltä kuulostaisi lastenkirjassa seikkaileva herra vadelma? Ei toimi, johan lapset näkisivät painajaisia. Isosisko boysenmarja siis on, ja vieläpä neekeri. O-ou, mutta kuka on isä?


"Mitä kuuluu Marja-Leena?

Vieläkö sun ihanteena
on Beatles ja George Harrison.
Mitä kuuluu Marja-Leena?
Minä juomaan ratkenneena
olen yksinäinen ja onneton."
(Leevi and the Leavings - Mitä kuuluu Marja-Leena?)

Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Blogger Dea kirjoitti...

Teillähän on näemmä blogi liki nimeä myöten sama kuin meillä. ;) Keittiön kaapistoja maalatessa pohdimme aikanaan myös keltaista väriä, mutta punaiseen päädyttiin. Kiva blogi, ensimmäistä kertaa tuli eksyttyä! :)

8. toukokuuta 2009 klo 21.58  
Blogger Martina kirjoitti...

Minäkin eksyin blogiinne vasta ihan äskettäin ja tykästyin niin, että linkitin sen heti omaan blogiini. Keltainen keittiö on ollut minulle pakkomielle jo kauan ennen kuin edes muutin omilleni. Ties mistä moinen pinttymä on päähäni tullut.. :)

11. toukokuuta 2009 klo 11.06  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu