Aika helmi ravintolaksi

Annoin äitiliinille joululahjaksi kolmen ruokalajin illallisen ravintola Helmessä ja änkesin sinne tietenkin myös itse mukaan. Näemme melko harvoin nyt kun taloprojekti, hepat ja muu touhuaminen vievät aikani, joten halusin antaa äidille lahjan, johon liittyy myös yhdessäoloa. Ja mikäs sen mukavampaa kuin mennä syömään hyvin yhdessä.

Ravintola Helmeen ihastuimme molemmat heti kun olimme kipittäneet söpön sisäpihan ja narikan kautta ikkunapöytään istumaan. Ravintolassa vallitsi heti mukava tunnelma, eivätkä valkoiset pöytäliinat aiheuttaneet ylimääräisiä jännityksiä, vaan osasimme olla hienossa ympäristössä melkein kuin kotonamme. Yksi suurimmistä syistä rentoon tunnelmaan oli tarjoilijamme, jonka kohteliaat sanat saivat äidin myhäilemään mielihyvästä kuin pikkutyttö. Tarjoilijapoika kun ei mukamas tiennyt kumpi meistä on äiti ja kumpi tytär. Kiitti vaan.

Valitsemastamme menusta tuli hyvin kalapainotteinen, sillä kaikki valitsemamme annokset sisälsivät mereneläviä. Paitsi tietysti jälkiruoat. Viikon kalakiintiö tuli siis täytettyä ja näin maukkaita kaloja söisi ilolla useamminkin.

Alkuun otimme molemmat maa-artisokkakeittoa haukikroketilla, mikä oli ehkä hieman suolaista vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuneille makunystyröilleni, mutta muuten todellatodella hyvää.

Pääruoaksi otimme scampi-kuohuviinirisottoa sekä nieriää ja vaihdoimme tuttuun tapaan lautasia puolessa välissä, jotta saisimme maistaa molempia annoksia. Pidimme molemmat valtavasti täydellisyyttä hipovasta nieriästä ja scampi-kuohuviinirisottokin oli ihan jees kaveri. Nälkä meillä taisi olla vielä tässäkin vaiheessa melkoinen, tai sitten olin vaan niin uppoutunut keskusteluumme, etten muistanut kuvata annoksia ennen kuin puolet niistä oli jo syöty. Hups.

Lopuksi herkuttelimme niin ikään puoliksi sitrusmoussella sekä suklaaleivoksella. Hyviä olivat molemmat, vaikka suklaisen jälkkärin pohja olikin koostumukseltaan niin omituisen sitkeä, että nyhersimme siitä tovin pikkupikku palasia, kunnes päätimme että minä tungen sen kokonaisena suuhuni. Kuinka hienostunutta. Hyvältä se kuitenkin maistui, joten oletettavasti se todella oli syötäväksi tarkoitettu, vaikka hetken mietimmekin sitkeän pohjan funktiota.

Helmi vakuutti meidät molemmat erittäin ystävällisellä palvelullaan, maukkailla ruoillaan ja hienoilla puitteillaan. Tänne voisi tulla syömään hienomminkin, mutta myös tällainen rennompi illallistaminen onnistuu Helmessä hyvin. Aika helmi mesta siis. Olimme molemmat sitä mieltä, että tänne on tultava vielä uudestaankin.

Herkullinen maanantai

Henkan synttäripäivä osui tänä vuonna maanantaille, mikä oli oikeastaan ihan kiva juttu, sillä perinteinen synttäripäivän pekoniaamiainen starttasi mukavasti uuden viikon. Piristimme viikon ankeinta päivää vielä illallakin juhlistamalla uudelle kymmenluvulle siirtyvää miestäni lemppariherkuillamme. Oikein mukava maanantai siis, kerrankin.

Sen lisäksi, että paiston aamiaiseksi perinteisesti ison kasan pekonia, tirisi pannulla myös pippurijuustomakkaraa sekä kebab-lastuja. Näiden pääosin Henkalle tarkoitettujen äijäruokien lisäksi tein meille molemmille Jamie Oliverin aamiaissämpylöitä, eli eräänlaisia suolaisia köyhiä ritareita.

Homma alkoi rikkomalla neljä kananmunaa kulhoon ja maustamalla munaseos pieneksi pilkotulla punaisella chilillä, suolalla ja pippurilla. Seuraavaksi laitoin sämpylän puolikkaat lillumaan munaseokseen ja paistoin sillä aikaa pekonit pannulla. Kun pekonit olivat valmiit, siirsin ne sivuun ja paistoin kananmunaseoksen itseensä imeneet sämpylät pekonin rasvassa. Kun sämpylät olivat paistuneet kullanruskeiksi ja rapeiksi pirskottelin niiden päälle HP-kastiketta ja laitoin muutaman pekonisiivun päällimmäiseksi. Valmis! Ja tällä pysyy kuulkaa nälkä poissa lähes koko päivän.

Koska minulla ei ollut vielä lounasaikanakaan nälkä tuhdin aamiaisen ansiosta, käytin taukoni herkkuostoksiin Lihakonttorin Delissä. Henkka oli esittänyt aiemmin kainon pyynnön, että voisin taas joskus tuoda Delin herkkuja kotiin, ja pitihän pyyntö toteuttaa herran synttäripäivän kunniaksi. Delin kiva miekkonen valitsi kanssani neljää eri juustoa, joita sain maistella ennen ostopäätöstä, ja voin kertoa että oli työn ja tuskan takana etten syönyt juustoja jo töissä. Niin hyviä maistiaiset olivat.

Ostospussiin päätyi Taleggiota, kermajuustoa, Old Hollandia sekä tryffelijuustoa. Juustojen lisäksi ostin rasiallisen mustia ja vihreitä oliiveja, joista isot kivelliset mustat ovat todella maukkaita. Vihreissä sen sijaan on ihanasti valkosipulia, joten molempia oli otettava. Lihaosastolta valitsin meille vielä kahta salamia sekä ilmakuivattua kinkkua ja tarjoilin kaikki herkut keksien sekä sämpylöiden kera. Ihanaa, voin kertoa että ähky tuli, ja ettei yövuoroon mennyt ukkeli ehtinyt töihin ajoissa, sillä herkut pitivät häntä liian kauan otteessaan. Haittaakse?

Apassionata ja Flada 13

Sikäli mikäli joululahjoja voi laittaa järjestykseen, oli viime jouluna yksi parhaista saamistani lahjoista liput Apassionataan. Lippujen lisäksi Henkka pääsi yllättämään lupautumalla itse mukaani hevosnäytökseen. Ajatelkaa mikä uhraus, kun ottaa huomioon miten paljon herra joutuu muutenkin sietämään heppajuttuja kanssani asuessaan. Shown jälkeen tiedossa olisi vielä neljän ruokalajin illallinen Flada 13:ssa, joten kutakuinkin täydellinen päivä oli luvassa.

Täydellinen päivä alkoi paukkupakkasessa kun virittäydyin heppatunnelmaan viikottaisen ratsastustunnin merkeissä. Kylmän sään vuoksi menimme rauhallisesti ilman satulaa, mikä oli yllättävän hauskaa, vaikka heposeni ei ollutkaan ihan samaa mieltä siitä rauhallisuudesta. No okei, jos totta puhutaan olisin minäkin mieluusti laukannut hullun lailla menemään, sillä minultahan puuttuu itsesuojeluvaisto hevosen selässä ollessani. Järki sentään pelaa, joten pidin kuitenkin intoilevan heponi rauhallisemmissa askellajeissa. Eihän olisi ollut kiva jäädyttää meidän molempien keuhkoja.

Tallin jälkeen sulattelin itseäni kuumassa suihkussa, keitin kahvia ja valmistauduin kaikessa rauhassa iltaa varten. Hartwall Areenalla olimme jo hieman ennen kuin ovet aukesivat, sillä eräs ikuinen heppatyttö oli vähän innoissaan ja jätti varmuuden vuoksi kunnolla pelivaraa, sillä sattuneista syistä en juurikaan luota VR:n kyytiin. Onneksi Areenalta sai kaljaa niin Henkkakin pysyi tyytyväisenä intoilevan tyttöystävänsä seurassa. Itse nautiskelin lasillisen Fresitaa ja mussutin törkeän kalliin Ärrä-pussin karkkeja.



Koska minulla on ongelma kyynelkanavieni kanssa, jouduin taistelemaan esityksen alussa itkupisaroita vastaan, kunnes totuin hieman kauniiseen musiikkiin ja ihanan taitaviin heppoihin. Olen niin säälittävä.. Lienee turha edes sanoa, että jouluaattona saadessani Apassionatan liput käteeni, tuli silmistäni aika monta kyyneltä. Kyseinen tunteenpurkaus tuli kieltämättä hieman puskista, vaikka pysyykin ihan normaaleissa rajoissa allekirjoittaneen kohdalla.

En oikein osaa kertoa Apassionatasta sen enempää, sillä en löydä sanoja. Heppaihmisen näkövinkkelistä esitys oli upea ja sekä hevoset että ihmiset olivat aivan huikean taitavia. Myös ei-niin-paljon-heppaihminen piti yllättävän paljon esityksestä ja jos hyvin käy, saan raahattua Henkan heppatapahtumiin useamminkin. Toivoa ainakin sopii.

Upeat mustat friisiläiset olivat henkeäsalpaavan kauniita ja joukon pienimmät hepat taas valtavan suloisia kipittäessään pikkukavioillaan pitkin areenaa. Fiilis esityksen jälkeen oli vähän samanlainen kuin oikein hyvän kirjan tai elokuvan jälkitunnelmissa, kun kokemaansa sulattelee vielä pitkään ja mietiskeltäviä asioita putkahtelee mieleen vielä päivien tai viikkojenkin kuluttua.

Shown jälkeen suuntasimme tosiaan keskustaan ja Flada 13:ssa nauttimamme herkullinen illallinen kruunasi kivan päivän. Meikäläinen hihkui riemusta huomatessaan, että menussa ensimmäisenä möllöttää blinejä erilaisilla lisukkeilla. Ja todellakin, lisukkeissa oli myös ikilemppariani mätiä! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Pääruoaksi otimme sekä turskaa että ihanan mehukasta häränpihviä. Molemmat syötiin hyvällä ruokahalulla, vaikka pihvi olikin parempaa kuin kala.

Kolmantena ruokalajina oli herkullisia suklaapalleroita ja varsinainen jälkiruoka oli maukas kanelinen leipäjuustoannos. Kanelilla maustetut jälkkärit ovat jostain syystä meikäherkuttelijalle erityisen mieleisiä ja koen ne jollakin tapaa jopa lohturuokana. Kun elämä potkii päähän, helpottaa riisipuuro runsaalla kanelilla oloa huomattavasti. Ja silloin kun elämä on erityisen ihanaa, lisää kaneli onnellista oloa entisestään.

Ruokien ja hyvän palvelun lisäksi ihastuin totaalisesti myös paikan lattiaan, jota kuvasin hieman nolona muka vahingossa. Katsokaa nyt, tuollaisen haluan meidän tulevaan makuuhuoneeseen! Mistä niitä saa? Ei kai mun pidä murtautua Fladaan keskellä yötä ja varastaa ravintolan lattia? Se olisikin helppo homma. Ehkä etsin vastaavan mieluummin kaupasta..

Nämä juomat hörppäsimme junaa odotellessa aseman baarissa. Calvadostoti lämmitti mukavasti pakkasen kylmettämiä taapertajia ja kotiin päästyä uni maistui. Ihana päivä.

Karibian risteily, osa 2

Kas tässä reittimme.

Ensimmäinen osa täällä.

Kun olimme tutustuneet laivaamme, vilkuttaneet lähtevän aluksen kannella taakse jäävälle Miamille ja nauttineet ensimmäiset drinksut sekä välipalaksi sushia, olivat matkalaukkumme saapuneet hyttiimme ja aloimme laittautua valmiiksi illallista varten. Matkalaukuthan meiltä otettiin heti satamassa taksista ulos astuttuamme, ja laivan henkilökunta hoiti ne puolestamme hyttiin asti. Taisivat he siinä välissä tarkistaa laukkujemme sisällönkin, mutta siinäpähän penkoivat kymmeniä bikineitä sisältäneen laukkuni. Ei haittaa.

Meidän tarvitsi tosiaan hoitaa vain itsemme ja käsilaukut laivaan, mikä oli toki varsin mukavaa, kunhan muistaa ottaa huomioon, etteivät matkalaukut tule ihan heti hyttiin, vaan vasta useamman tunnin päästä. Käsilaukkuun kannattaa siis pakata kaikki, mitä ajattelee tarvitsevansa laivalla ensimmäisten tuntien aikana. Konkariristeilijöillä oli esimerkiksi uima-asut käsilaukussa mukana, joten he pääsivät heti kylpemään aurinkoon ja pulikoimaan uima-altaaseen. Muista myös matkaliput ja passi, mistä sinua kyllä muistutetaan kun jätät matkalaukut iloisille virkailijoille.

Kun ilta koitti, ryntäsimme muiden matkustajien kanssa odottamaan illallisravintolan aukeamista. Risteilyä varatessa sai valita, haluaako syödä joka ilta samaan aikaan samassa pöydässä, vai ruokailla oman aikataulun mukaan. Jos ei halua sitoutua tiettyyn ruokailuaikaan, voi ruuhkaisimpina aikoina joutua odottamaan, mikäli haluaa syödä jommassakummassa pääravintoloista, joissa tarjoillaan päivittäin vaihtuva neljän ruokalajin illallinen.

Me valitsimme vapaan aikataulun, ja koska olimme ensimmäisenä iltana ravintolan ovella juuri sen auetessa, ei kahden hengen pöytiä ollut enää vapaana. Tarjoilija kysyi haluammeko odottaa tovin vai liittyä isompaan seurueeseen, ja nälkäisinä valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Niinpä meidät ohjattiin kahden ikääntyneen jenkkipariskunnan kanssa samaan pöytään istumaan, ja ilta meni mukavasti rupatellessa kohteliaan kiinnostuneiden harmaapäiden kanssa. Pöytäseurueemme oli kovin kiinnostunut Suomesta ja meistä, olimmehan me ainoat suomalaiset koko jenkkien kansoittamalla laivalla ja vieläpä sieltä nuoremmasta päästä.

Vanhusten kummastuneista katseista huolimatta kuvasimme kaikki annoksemme, kuten teimme kaikilla risteilymme illallisilla. Sen sijaan että läväyttäisin tänne kaikkien viikon aikana syömiemme annosten kuvat, julkaisen kokonaisuudessaan vain tämän ensimmäisen illallisen, ja jatkossa esittelen vain aterioiden parhaat palat.

Alkuruoaksi otimme kevätkääryleitä ja jonkun tuollaisen toisen kaverin, josta en muista enää muuta kuin että se oli hyvää. Illallismenu vaihtui tosiaan joka ilta ja joka ruokalajille oli muutama vaihtoehto, joista sai valita mieleisensä annoksen.

Me otimme tuttuun tapaan lähes aina kahta eri ruokaa, joita vaihdoimme puolessa välissä niin, että saimme maistella mahdollisimman montaa eri annosta. Tämä huvitti pöytäseuruettamme kovasti, ja eräs muuten melko hiljaa pysytellyt papparainen heitti hauskoja vitsejä touhujamme katsellessaan. Se oli mun lempparipappa. Ei turhia höpötyksiä vaan silloin tällöin pilke silmäkulmassa heitettyjä nerokkaita kuittailuja outojen suomalaisten touhuista.

Alkuruokien jälkeen tarjoiltiin jonkinlaista välikeittoa, joka oli poikkeuksetta aterian heikoin lenkki. Ensimmäisenä iltana keittomme oli laimeaa lihalientä, jossa oli seassa pieniä sienen palasia ja yrttejä. Ei mitään taivaallista herkkua, mutta kyllä tuon pienen kupollisen lusikoi naamaansa.

Pääruokaksi valitsimme kaksi erilaista liha-annosta. Oikein hyviä olivat molemmat. Näiden jälkeen vatsat alkoivat olla jo kovin täynnä, ja vielä pitäisi jaksaa jälkiruokaa. Onneksi makeat ruoat menevät eri mahaan kuin suolaiset, joten ei muuta kun kakkua pöytään kaverit!

Suklaakakku metsämarjojen kera oli herkullista, mutta tuon toisen, mikä lie kohokas se nyt olikaan, koostumus oli vähän hassu. Maku oli kuitenkin hyvä, varsinkin kun laittoi paljon vaniljakastiketta päälle. Kaunis sydämenmuotoinen suklaaleivonnainen oli Henkan vieressä istuneen papparaisen, joka halusi kuvauttaa myös oman annoksensa kuultuaan puolivahingossa blogistani. Leivos oli nimeltään Love Boat ja se oli listalla joka ilta, kuten muutama muukin vakioannos.

Muistakaa, että Casinolla ei sitten saa kuvata.

Illallisen jälkeen lyllersimme vatsat täynnä haistelemassa laivan iltatunnelmaa. Kävimme juomassa jälkkäridrinkit ja vetäydyimme ajoissa hyttiin nukkumaan, sillä huomenna olisi luvassa ensimmäinen saaripäivä.

Hyttipalvelijamme Romulo kävi joka ilta hytissämme meidän ollessa syömässä tai muissa iltariennoissa. Hän avasi petimme, jätti sängylle suklaata ja muita ylläreitä, kuten tällä kertaa laivayhtiön rantakassin seuraavan päivän Bahamalle saapumista ajatellen. Päivittäin hyttiin ilmestyi myös risteilyohjelma sekä infopaketti seuraavan päivän saarikohteesta, joita selailimme joka kerta innostuneina kuin pienet porsaat.

Ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisena ja allekirjoittanut vietti ihanan raukean tovin tuijottaen ikkunasta kaunista Karibian maisemaa, ennen kuin nousin ylös sängystä. Avasimme television infokanavan, jossa kerrottiin sijaintimme, reittimme, sää ja muuta oleellista tietoa. Pian kapteeni kuulutti meidän jättävän Bahaman väliin, sillä aallot olivat niin isot, ettei yhteysaluksella kulkeminen olisi ollut turvallista. Ja totta tosiaan, iso laivamme keikkui niin paljon, että turvallisuussyistä minäkin nuori ihminen valitsin jalkaani matalimmat kengät, etten kaatuisi mukkelismakkelis esimerkiksi portaita alas.

Väliinjäänyt saarivierailu hyvitettiin matkustajille vähentämällä risteilyn hinnasta jonkun verran dollareita. Lisäksi seuraavalla saarella luvattiin viipyä hieman pidempään kuin alunperin oli tarkoitus. Tämä sopii meille! Menetetty saaripäivä ei juurikaan harmittanut, vaikka olisihan Bahamakin ollut kiva nähdä. Laivalla oli niin paljon tekemistä, että yksi ylimääräinen meripäivä oli kuitenkin vain tervetullut. Edessämme olisi nyt siis kaksi meripäivää, jolloin meillä olisi aikaa tutustua laivamme tarjoamiin aktiviteetteihin oikein kunnolla.

Ihan ensimmäiseksi parkkeerasimme yläkannen ikkunapöytään aamiaiselle hiomaan päivän suunnitelmaa. Buffetaamiainen oli valtavan runsas, josta löytyi perusvalikoiman lisäksi joka aamu vaihtuvia erikoisuuksia. Tukevan aamiaisen jälkeen hengailimme hetken kannella aamupalaa sulatellen, kunnes suuntasimme laivan päädyssä sijaitsevalle kuntosalille treenaamaan.

Keikkuvan laivan kyydissä crossailu oli hieman haastavaa, mutta pysyin kuitenkin heiluvan kuntolaitteen kyydissä kun tuijottelin edessä aukeavan merimaiseman horisonttia. Kyllä muuten kelpasi niissä maisemissa jumpata.

Saanko esitellä lomaromanssini Mac and Cheese tuossa etualalla.

Kunnon hikitreenin jälkeen kävimme suihkussa, lepäsimme hiukan, ihastelimme isoja aaltoja, kiertelimme kaupoissa ja kun nälkä tuli, menimme testaamaan laivan lounasbuffetin. Lounas oli vähintään yhtä runsas ja monipuolinen kuin aamiainenkin, ja jos siellä ei saa vatsaansa täyteen, niin ei sitten missään. Lounaallakin oli tarjolla perusvalikoiman lisäksi lukuisia päivän erikoisuuksia, jotka takasivat sen ettemme olleet viikon aikana lähelläkään kyllästymistä. Aina löytyi jotain uutta ja ihanaa maistettavaa. Niin ja aina löytyi myös mac and cheesea, jonka upeuden tajusi meistä kahdesta vain minä. Juustoa, voita ja höttöhiilareita, ihan parasta lomaruokaa!

Jälkkäripöydässä oli joka päivä ainakin tuoreita marjoja ja hedelmiä, ihania tartaletteja sekä omia lemppareitani suklaisia leivonnaisia, jotka sulivat suuhun. Nammm.. On varmaan sanomattakin selvää, että tällä reissulla elopainoa tarttui mukaan muutama kilonen. Mutta lomalla voi tarttuakin! Se on melkeinpä suotavaakin, sillä ilman herkuttelua ei ole kunnon lomaa.

Tällä kertaa illan teemavärimme oli turkoosi, johon pukeuduimme molemmat sitten kun ilta koitti. Hölmö teemaväripukeutumisemme jatkui koko reissun ajan, minkä myös kanssamatkustajamme huomasivat kehuen kohteliaasti yhteensopivia asujamme. Todellisuudessahan näytimme varmasti todella pelleiltä, mutta kohteliaat jenkit vain sanoivat meidän olevan söpöjä samanvärisissä asuissamme.

Tuo tuossa keskellä ei sitten ole tuhkakuppi vaan kulhollinen pieniä suolaisia naksuja. Ja kuten varmaan arvasittekin oli oikeanpuoleinen drinkki minun ja vasemmanpuoleinen miehekäs juoma Henkan.

Ennen illallista kävimme Martini Barissa alkudrinkillä, sillä olimme antaneet itsellemme luvan maistella alkoholia hieman enemmän nyt, kun seuraavanakin päivänä olisi tiedossa meripäivä. Tällä kertaa, kuten kaikkina jäljellä olevina iltoina, illallistimme kahdestaan ja saimme turista rauhassa tyhmiä juttujamme suomen kielellä.

Illan menu

Alkuruoat olivat toodella hyviä. Katkarapujuttua sekä ikilemppariani prosciuttoa ja melonia. Nam.

Tällä kertaa keittokin oli onnistunut.

Toinen pääruokamme oli kalaa.

Ja jälkkäriksi maistui jätskikakku.

Illallisen jälkeen suuntasimme tietovisaan, joita laivalla järjestettiin useita päivän aikana. Tämä sopi meille ja koukutimmekin itsemme erilaisiin visailuihin aika lahjakkaasti. Tietovisaisäntäkin oppi tuntemaan meidät ja vitsaili kustannuksellamme. Olimme ne tietovisoista pitävät suomalaiset, jotka eivät tunne edes kieltä, mutta osallistuvat silti. Ja pakkohan se on myöntää, että vaikka kieltä osaammekin, olivat jenkeille suunnatut kysymykset välillä hieman haasteellisia. Hauskaa meillä oli silti, ja sehän on pääasia.



Tietovisojen lisäksi laivalla oli runsaasti muutakin ohjelmaa. Tämä heilahtanut stand up -koomikko kuului ehdottomasti parhaimmistoon ja pubi olikin herran toisen shown aikana niin täynnä, ettemme mahtuneet millään mukaan. Onneksi olimme ehtineet hihitellä jo ensimmäiselle esitykselle.

Jos ja kun stand up -koomikko oli hurjan hyvä, niin laivalla esiintynyt taikuri oli sitävastoin hurjan huono. Ilmeisesti kuitenkaan jenkkivanhukset ja -lapset eivät nähneet ilmassa leijuvia vaijereita ja muita todella huonosti peiteltyjä huijauksia, sillä taikuri sai hurjat seisoma-aplodit tyhmiltä jenkeiltä. Tai sitten yleisö oli vain kohteliasta, sillä ne vaijerit loistivat ihan oikeasti salin takaosassa sijaitseville paikoillemme asti ilman että tarvitsi edes siristellä silmiä.

Maistelimme illan aikana erilaisia drinkkejä, rupattelimme ja kiertelimme katsastamassa erilaisia esityksiä ja ohjelmanumeroita. Yön pikkutunteina siirryimme keikkuvan paattimme yökerhon vilkkuvalle tanssilattialle jammailemaan paljain jaloin. Tanssihetki oli yksi risteilyni ikimuistoisimmista, sillä tunsin olevani niin vapaa ja onnellinen heiluessani Karibian aaltojen tahdissa ilman kenkiä. Ulkopuolisen näkövinkkelistä vaikutin varmasti huumaantuneelta hörhöltä, mutta ulkopuolisen mielipidettä ei kysytä. Mä saan heilua niin paljon kun mä haluan, sillä mä oon lomalla nyt!

Myöhemmin yöllä kotimatkalla hyttiin törmäsimme myös Ghostbustersiin. Laivayhtiöllä on näköjään kaikki keinot käytössä matkustajien turvallisuuden takaamiseksi.

Toinen aamu Karibialla alkoi jälleen myrskyisissä merkeissä, kun laiva keikkui isoissa aalloissa niin, että meille raukoille tuli ihan paha olo. Edellisen illan drinkeillähän ei ollut vaikutusta asiaan..

Heikossa hapessa olleet risteilijät päättivätkin testata hyttipalvelua ja tilata pizzan aamiaiseksi. Puhelin käteen siis ja hetken kuluttua tarjoilija koputteli ovella pizza kädessään. Parasta.

Kun pizza oli syöty tutkimme hyttipalvelun listaa lisää ja teimme uuden tilauksen. Kai nyt kun nämä kaikki herkut kuuluvat risteilyn hintaan, ja niitä voi tilata hyttiin ihan mielinmäärin! Niinpä otimme puhelimen uudelleen esiin ja tilasimme niin ison satsin sapuskaa kuin vain suinkin kehtasimme. Henkka haki hyttimme välittömässä läheisyydessä sijainneesta Casinosta vielä täydennystä limumukeihimme ja puitteet leffapäivää varten oli valmiit. Limppariahan saimme hakea niin paljon kuin halusimme, sillä olimme ostaneet muutaman dollarin hintaiset limupaketit risteilymme ajaksi. Limumuki olikin oikein mukava kaveri helteisellä Karibialla seilatessa.

Pienenpieni välipala vain..

Hampurilaisateria ei halunnut näyttäytyä oikein päin.

Toinen meripäivä menikin pitkälti hytissä herkutellessa ja leffoja katsellessa. Taisimmepa ottaa välillä pienet torkutkin ja jatkaa sitten taas Titanicin katsomista. Oikeasti, hytissämme näkyvällä leffakanavalla näytettiin heti risteilyn ensimmäisinä päivinä Titanic sekä se toinen laivanuppoamisleffa, jonka nimeä en nyt muista. Kivat niille, jotka pelkäävät laivoja ja merellä seilaamista. Lapsillekin kivaa iltakatsottavaa, niin tulee sitten varmasti uni eikä pelota yhtään heilua Karibianmeren myrskyisillä aalloilla.

Niin ja mehän tosiaan seilasimme juuri tuolloin pahamaineisella Bermudan kolmion alueella. Heikompaa olisi varmaan hirvittänyt, mutta musta se oli vaan hauskaa. Äiti mä oon Bermudan kolmiossa ja meidän laiva menee melkein ylösalaisin!

Lähes kokonaan hytissä vietetyn rentoilupäivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan, sillä huomenna olisi maata näkyvillä! Laivamme rantautuisi St.Martinin saarelle, eli saarelle, jota olimme odottaneet kaikista eniten. Halusimme olla pirteitä Maho Beachilla lentokoneita katsellessamme, sillä kyseinen ranta oli suurin syy miksi varasimme juuri tämän risteilyn ja tämän reitin.

Seuraavissa Karibian risteilyn postauksissa päästään muun muassa St.Martinille sekä romminhuuruisille Neitsytsaarille. Pysy mukana, sillä tiedossa on ratkiriemukasta menoa, yksi aaltojen vallassa pyörivä bloggaaja sekä kaksi krapulasta uuteen nousuun päässyttä hulvatonta baarimikkoa, jotka yrittivät saada meidät hylkäämään laivamme ja jäämään St.Thomasille.

Romulolla oli myös minttusuklaata.