Ukkelin synttärit

Ukkeli vanheni vuodella tammikuun lopulla (ai miten niin myöhässä nää mun postaukset?), ja tällä kertaa päätin järkätä hänelle yllärisynttärit. Kerroin jo hyvissä ajoin, että kyseisenä viikonloppuna hänen tulee vain totella minua ja siinä kaikki. Armas Ukkelini tokaisi pyyntööni, että "Ainahan mä tottelen", joten mitä tavallisesta poikkeavaa siinä muka olisi? Niin no ei mitään, mutta silti.

Aamu alkoi perinteisesti minun noustessa ajoissa ylös tekemään sankarille aamiaista. Tällä kertaa tarjolla oli Jamien munakasta, pannulla paistettua chorizoa ja bratwurstia sekä edellisen illan Kälyn ja Insinöörin kestitsemisestä jääneitä juustopalloja, täytettyjä herkkusieniä, cocktail-tikkuja sekä karjalanpiirakoita munavoilla. Lisäksi keitin tietysti pannullisen kahvia ja korkkasin skumppapullon. Puolen päivän jälkeen lähdimme liikkeelle juna-aseman suuntaan. Juna vei meidät Tikkurilaan, ja Ukkeli paheksui kun ostin meille junaliput vain hetki ennen junan pysähtymistä Tikkurilan asemalle. Juu, ei silloin enää voi tulla tarkastajia, mutta kun omatunto ei antanut periksi pummilla kulkemiselle.

Ei kerrota kuitenkaan sitä, että illalla tulimme takaisin kotiin hyvillä mielin pummilla Silloin tosin oli aihettakin jättää lippu maksamatta: Juna lähti asemalta ensin väärään suuntaan ja seisoi pitkin matkaa luvattoman pitkiä aikoja paikallaan, koska joku muu juna meni rikki / oli ohjauslaitevika / vaihteet olivat jäässä / Helsingin päässä oli ruuhkaa / ovet eivät menneet kiinni / edellämme kulki hitaampi juna / kuski puuttui / lunta satoi / oli pakkanen, tai mikä ikinä olikin tällä kertaa (teko)syynä. Voi VR ja VR:n kootut selitykset..

No mutta kuitenkin, VR vei meidät siis Tikkurilan asemalle, josta kävelimme Tikkurilan Chico'siin. Ravintolassa odotti liuta Ukkelin kavereita, jotka olivat tilanneet skumpat pöytään valmiiksi. Kippis ja kulaus, juhlat voi alkaa! Söimme oikein pitkän kaavan mukaan alku-, pää- ja jälkiruoat sekä kumosimme muutaman viinilasillisen ruokailun ja höpöttelyn lomassa.

Alkuun otimme Ukkelin kanssa puoliksi juustolla täytettyjä jalapenoja dipin kera.Nam.

Pääruoaksi minä söin kalkkunaa ja Ukkeli tilasi hervottoman burgerin, joka meinasi aiheuttaa ähkyn synttärisankarillemme.

Jälkkäri menee kuitenkin eri mahaan, joten tilasimme loppuun vielä juustokakkua. Oli hyvää ja oli ähky.

Ravintolassa ojensin Ukkelille lahjakuoren, joka sisälsi liput Juoppohullun päiväkirja -teatteriesitykseen. Ja oho, esityshän olisi jo tänään parin tunnin päästä Järvenpäässä! Sinne siis muutaman kaverin kanssa naureskelemaan huonolle huumorille. Järvenpää-talossa naukkasimme yhdet viskit ja tarkoituksena oli vielä mennä keskustaan moikkaamaan Maajussiperhettä sekä Vilukissaa ja Tukkaa, mutta VR:n törttöily sekä vanhuus ja väsymys saivat meidät ponkaisemaan ulos junasta kotipysäkillä. Seuraavana päivänä oli kuitenkin messut ja muuta puuhaa, joten aamulla kiitimme päätöstämme mennä ajoissa nukkumaan.

Lasagne täytetyistä cannelloneista

Eräänä viikonloppuna allekirjoittanut otti jälleen kerran Jamien kotona -kirjan kauniiseen, pienehköön ja kylmään käteen, jossa peukalot ovat peräisin eri mallistoista ja kämmenselän suonet alkavat jo hieman erottua ohuen ihon läpi, kuten muillakin sukumme naisilla. Ja tämä suonijuttuhan on vain hauska piirre, ainakin lasten mielestä, sillä muistan pienenä painelleeni kiinnostuneena äitini kädessä kiemurtelevia verisuonia. Joo nam, hyvää ruokahalua vaan kaikille, mutta se oli ihan oikeasti kivaa! Kas näin litistyy suoni ja suoni litistyy näin..

Tekeekö jonkun vielä mieli ruokaa? Hyvä, sillä nyt minulle jää enemmän! Kjäh kjäh kjäh.. Tällä kertaa vuorossa ovat täytetyt cannellonit eli lasagnea hieman eri muodossa. Vuoalliseen syntistä herkkua tarvitset:

- 500 g parsakaalia

- 500 g kukkakaalia

- oliiviöljyä

- merisuolaa

- mustapippuria

- 7 valkosipulinkynttä

- tuoreen timjamin oksan, kuivattukin käy hätätapauksessa.

- 25 g öljyyn säilöttyä anjovista

- 2-3 pientä kuivattua chiliä

- 5 dl paseerattua tomaattia

- punaviinietikkaa

- 5 dl ranskankermaa

- 200 g parmesaania

- noin 16 cannelloniputkea riippuen uunivuokasi koosta

- tuoretta basilikaa

- 200 g mozzarellaa

- rucolaa

- sitruunan

Keitä kaaleja 5-6 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Ota keitinvesi talteen. Pilko valkosipuli, timjami sekä anjovis ja murskaa kuivatut chilit. Heitä ne kaikki sekä loraus öljyä kattilaan ja kuullota ihan pikku hetki. Lisää sitten sekaan kaalit ja 4 rkl niiden keitinvettä. Jätä kuplimaan noin 15-20 minuutiksi raollaan olevan kannen alle. Murskaa sössö sauvasekoittimella tahnaksi ja mausta se pippurilla ja suolalla. Jätä jäähtymään tiskipöydälle.

Siinä se jäähtyypi.

Ota uunivuoka esiin ja kokeile kuinka monta cannellonia sinne mahtuu siistiin riviin. Tiputa yksi cannelloni miljoonaksi palaseksi lattialle, ja ota sen tilalle uusi. Kaada vuoan pohjalle paseeratut tomaatit ja mausta tomaattisose punaviinietikalla sekä suolalla. Sitten alkaa se hermoja vaativa osuus: Cannellonien täyttäminen. Pursota, työnnä lusikalla tai keksi oma helpompi tapa tuhertaa cannelloniputken sisään valmistamaasi kaaliseosta ja asettele täytetyt putket riviin vuokaan tomaattisössön päälle.

Kun hermot kiristyvät liikaa ärsyttävästä putkien kanssa tuhertamisesta voit pitää tauon ja valmistaa maailman helpoimman valkokastikkeen. Raasta 100 g parmesaania ja sekoita se ranskankermaan. Lisää tarvittaessa pikkupikku loraus vettä notkistamaan kastike ja mausta homma suolalla ja pippurilla. Ihan törkeän helppoa! Sitten on taas aika jatkaa cannellonien täyttämistä..

Kun putket on vihdoin täynnä asettele niiden päälle basilikan lehdet ja kaada valkokastike perään. Raasta päällimmäiseksi loput parmesaanit ja heittele mozzarellat sekaan. Aika kivan juustoista, nam. Lorauta vielä koko komeuden päälle öljyä (aika yllärivaihe kun on kuitenkin Jamie Oliverin reseptistä kyse) ja tyrkkää vuoka 190-asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi.

Ennen juustoista pläjäystä..

..ja siinä ne kaikki ihanat juustot nyt on.

Odotellessasi lasagnen valmistumista voit sekoittaa sitruunan mehun rucolaan ja lorauttaa perään reippaasti öljyä. Sitruunamaustettu rucola on ihana piristäjä tuhdin cannellonilasagnen kaverina. Itse lasagnessa on yllättävän paljon makua ja jälleen kerran Jamie Oliver näytti kyntensä maailman parhaiden reseptien isänä sekä äitinä. Cannelloniputkien kanssa tuhertaminen oli todellakin vaivan arvoista, tämä on tosi hyvää!

Tuliaisia, osa "en jaksa enää laskea"

Keltaiseen keittiöön on ilmestynyt jälleen muutama tuliainen viime talven aikana. Kuinka ollakaan suurin osa niistä liittyy ruokaan, mikä on tietysti ihan parasta. Ruokatuliaiset on kivoja.



Häämatkalaiset toivat Malediiveilta suklaata, joka tavan mukaan syötiin heti. Meillä kun ei suklaa säily millään. Jos sitä ei syödä hereillä ollessa, syön minä sen unissani yöllä. Ja kun kerran näin nätti paketti on pöydällä, ei sitä voi olla avaamatta ja maistamatta "ihan vaan yhtä suklaata" kunnes paketti on tyhjä. Namnamnam..



Ihanassa puisessa Malediivi-rasiassa on neljää eri teetä. Nämäkin ovat todella hyviä, vaikka ensin minulta meni pieni tovi keksiä miten jauhemainen tee valmistetaan. Siiviläpallerosta jauhe menee läpi ja kupin pohjalla se häiritsee juomahetkeä. Virallista teepannua meillä ei ole, joten keksin valmistaa teetä kahvinkeittimessä. Teejauhe vaan suodatinpussiin ja hyvää tulee! Mansikka on ehkä lempparini. Ja rasia on niin suloinen, että keksin sille varmasti jatkokäyttöä sitten kun teet on juotu.



Tätä pötkylää emme ole vielä avanneet, vaikka minä hypistelenkin sitä välillä innoissani. Aina kun minun tekisi mieli rikkoa hieno pötkylä, ei Ukkeli ole kotona, ja eihän se nyt ole reilua jos avaan yhteisen tuliaisemme yksin. Toisaalta tämä on niin hauskan näköinen ettei sitä meinaa raaskia syödä, vaikka nyt taas tekisi mieli syödä pötkylän sisältö, joka on muistaakseni kookosta? Lasketaanko se yhteiseksi tuliaisen avaamiseksi, jos toinen nukkuu viereisessä huoneessa ja toinen avaa pötkylän olohuoneessa? Onhan hän kuitenkin paikalla, vaikka ei läsnä olekaan.



Ukkelista puheen ollen, hänkin reissasi talven aikana niinkin kauas kuin Tallinnaan kaverin kanssa auto-ostoksille. En todellakaan odottanut pieneltä päiväreissulta mitään tuliaisia, mutta ihana mieheni toi minulle suklaata pinkissä paketissa sekä likööriä heppapullossa. Voisiko enemmän nappiin osua? Suklaa on hyvää, likööri on hyvää, pinkki on paras väri ja hevoset on ihania, joten pinkki suklaa ja heppalikööri ilahduttivat mieltäni kovasti. Lienee sanomattakin selvää, että suklaa katosi mahaani hetkessä. Likööri on sentään vielä korkkaamatta, sillä se kuuluu "en raaski avata vielä" -osastoon.

Hengenpelastaja ja hänen miehensä

Otsikko viittaa Kälyn ja Insinöörin häämatkaan, joka meinasi muuttua astetta jännittävämmäksi erään tappajakilpikonnan ansiosta. Onneksi tuore aviovaimo on kuitenkin supertaitava uimari, joka pelastaa tarvittaessa kilpparin perässä liian pitkälle snorklanneen aviomiehensä, joka on niellyt merivettä ja lähtenyt uimaan väärään suuntaan yrittäessään päästä rantaan. Tällaista meidän perheessä, mites teillä sujuu toi uiminen?

Kilpparitarinan ja muita häämatkajuttuja kertoivat siis Käly ja Insinööri kyläillessään meillä eräänä perjantai-iltana. Minun piti tehdä ihan vähän vaan jotain pientä tarjottavaa, mutta homma lähti taas lapasesta, ja pian tarjottavaa oli niin paljon, että niitä syötiin koko viikonloppu ja silti osa piti heittää pois. Mutta kun halusin kokeilla vielä tuota yhtä juttua, ja tämä on hätävara jos toi toinen menee pieleen. Ja pian pöytä olikin täynnä ruokaa. Oho, taas mulle kävi näin.



Näistä tikuista löytyy vihreällä pestolla sivelty mozzarella-pala, basilikan lehti ja heppaa. Nämä olivat yllättäen lemppareitani. Mikä tahansa mikä sisältää heppaa, pestoa tai basilikaa on lempparini.



Hedelmäisissä tikuissa on keltaista kiiviä, valkohomejuustoa ja cantaloupe-melonia. Valkohomejuusto on myös lempparini.



Kahden erikoisemman tikun lisäksi piti tehdä myös perus edam-paprika-oliivi -tikkuja, jos joku ei vaikka halua syödä heppaa, tai on allerginen kiiville. Nämäkin olivat oikein hyviä, varsinkin tuon oliivin ansiosta. Oliivikin on lempparini. Kaikki ovat lemppareitani.

Parmankinkkutäytteisten herkkusienien ohje löytyy maku.fi -sivustolta ja voi herran jestas näistäkin tuli hyviä, vaikka ne kuvassa näyttävätkin hieman kalpeilta. Se voi johtua siitä, etteivät sienet olleet vielä ruskettuneet uunissa kuvan ottohetkellä.. Valmistuttuaan ne lennähtivät suoraan pöytään, joten kuvan ottaminen valmiista sienistä jäi unholaan. Oli niin kova nälkä.

Oliivipallojenkin ohjeen voit käydä urkkimassa maku.fi -sivustolta. Nämä lössähtivät keltaisessa keittiössä uunista tultuaan, eivätkä ne olleet enää yhtä pyöreitä kuin ylläolevassa kuvassa. Maku oli kuitenkin hyvä, joten pieni lysähtäminen ei haitannut ruokahetkiämme.

Karjalanpiirakat on saatu Ukkelin äidiltä ja munavoin tein ihan itse. Enkös olekin taitava? Mitäs nyt yksistä omatekemistä karjalanpiirakoista, munavoin tekee vain todellinen mestari! Vai miten se nyt meni..

Jälkkäriksi napsimme aivan i-h-a-n-i-a suklaakonvehteja, jotka löytyivät Ukkelin työpaikaltaan saamasta joululahjapaketista (kuva paketin muusta sisällöstä alla). Minun työpaikaltani saamasta joululahjasta ei valitettavasti ole kuvaa, eikä siitä ole mitään kerrottavaakaan, sillä...noh, me emme saaneet joululahjoja. Taisimme olla aika tuhmia työntekijöitä kun joulupukki ei käynyt ollenkaan meidän toimistossamme. Hmph.

Arvonnan voittaja!

Huuuui, olipa jännää arpoa kilpailun voittaja. Oikeasti, jännitti aika tosi paljon kun Cantina Westin lahjakortin kohtalo oli vain ja ainoastaan minun käsissäni. Vähän niin kuin olisin ollut jumala. Tai jotain..

Olisin halunnut ottaa kuvia arpomishetkestä, mutta koska kamerani on täynnä Mitchin rintakarvoja, en saanut otettua todistusaineistoa siitä, että arvonta suoritettiin täysin reilulla pelillä. Nimet saman kokoisille lapuille, sekoitus ja voittajalapun nosto ratsastuskypärästä simmut kiinni. Ja tättärärää, Cantina Westin lahjakortin voittaja on:


ANNA !


Onneksi olkoon! Lähettäisitkö osoitteesi minulle sähköpostitse osoitteeseen keltaisessakeittiossa@gmail.com, niin pistän lahjakortin pikavauhtia postin kautta tulemaan. Ja ei kun vaan herkuttelemaan!