Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

torstai 31. maaliskuuta 2011

Ihan pieni välihuomautus vain..


Tältä kadulta saa Karibian parhaat rommikolat


Tää on nyt palannut reissusta ehjänä takaisin, mitä nyt pieni aikaerorasitus painaa päälle ja maailma keikkuu ihan niin kuin olisin vieläkin Karibian risteilyllä. Missä en siis enää ole, MURR! Olo on sekavan humalainen armottomasta väsymyksestä (viime yönä sisäinen kelloni väitti että on päivä) ja tasapainoelimiin jääneestä keikkumisesta johtuen, vaikka olenkin ihan vesiselvänä töissä (lakisääteisellä tauolla tietenkin, kuka nyt blogia kirjoittaisi työajalla, varsinkaan neljänneksi vikana työpäivänä kyseisessä firmassa, kun millään ei ole enää mitään väliä). Hehee.


Mutta siis, jumittavassa päässäni oli yksi ajatuskin: Arvonta päättyy tänään, joten vielä hetken verran ehdit osallistua! Lueskelin aamusella lomani aikana tulleita vastauksianne ja voi kiitos, kiitos, kiitos palautteesta, vastauksista, ideoista ja ihanista sanoistanne! Blogi-innostus heräsi taas loman jälkeen entistä enemmän henkiin kun luin kommenttejanne, mutta ikäväkseni joudun hieman varoittelemaan, että täällä voi olla hieman hiljaisempaa lähiaikoina, vaikka kuinka haluaisinkin kirjoitella teille juttuja ja kertoa kaiken muun muassa matkastamme.


Kuten yllä tuleekin jo ilmi, olen vaihtamassa työpaikkaa, ja se on aina hippasen enemmän aikaa ja energiaa vievä prosessi, kunnes pääsee uusiin rutiineihin kiinni.
Lisäksi kamerani sanoi rikkipoks Miami Beachilla kun otin kuvaa sen ihmisen kopista, joka pelastaa hukkuvat ihmiset. Kuten huomaatte, sanat ovat vähän hukassa tällä hetkellä väsyneestä päästäni (ja ihan vaan yleisestä tyhmyydestäni) johtuen, mutta tiedättehän ne kopit joissa Mitch, Pamela tai joku muu tähystää ja lähtee juoksemaan punaisen pötkylän kanssa kun joku joutuu hätään. Niin että sellaista kuvasin kun kamera sanoi rikkipoks, joten ruokakuvien ottamisen puolella on hetken hiljaista. Höh. Jo toinen hajonnut kamera vuoden, ellei itseasiassa peräti puolen vuoden sisään. Höh,höh,höh. Onneksi varastossa on jonkun verran vanhoja ruokakuvia ja kaikki loman sapuskat on kuvattu tunnollisesti jenkkimummojen ja -pappojen kuittailusta huolimatta.

Äääh, kuten varmaan huomaatte, ei tästä kirjoittamisesta tule nyt yhtään mitään muuta kuin kirjoitusvirheitä, turhaa sontaa, epäolennaisuuksia, liian pitkiä kappaleita sekä katkenneita ajatuksia ja vammaisia lauserakenteita sisältävä pötkylä. Lopetan siis tältä erää, mutta palaan mahdollisimman pian arvonnan voittajan nimen, uusien ja vanhojen ruokajuttujen sekä tietenkin matkakuulumisten kera. Voin nimittäin kertoa, että New York, Miami, Fort Lauderdale ja Karibian risteily tarjosivat paljon materiaalia ruokabloggaajalle. Ja sen kyllä huomaa myös paisuneesta vyötärön seudusta (ei, se ei ole vauva). Tällä hetkellä suurin huoleni onkin mahtuuko ratsastushousuni lauantaina jalkaan ja jaksaako hepoparka kantaa levinneen takapuoleni. En pitäisi kumpaakaan mitenkään itsestäänselvyytenä.

Tunnisteet:

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

G niin kuin Garlic



Aakkossarjan G-kirjaimen edustaja oli helppo valita: G niin kuin Garlic, tietenkin. Meikäläinen on kielimiehiä, kuten voitte huomata.. Ylläolevassa kuvassa on melkein jo klassikoksi noussut lisuke, joka sopii lähes minkä tahansa ruoan kaveriksi. Kokonaiselta valkosipulilta on leikattu hattu pois ja jäljelle jääneen aukinaisen sipulin päälle on lorotettu öljyä sekä hunajaa ja jotakin maustetta, en nyt muista mitä. Pippuri ainakin sopinee, ja mausteen voi jättää poiskin. Kuvassa olevat yksilöt on kuvattu ennen uuniin tyrkkäämistä, mutta tarkoitus on siis lämmittää valkosipuleita uunissa niin, että niiden maku pehmenee ja kynnet pulpahtavat helposti kolosistaan ulos. Namiii..

Valkosipuli on keltaisen keittiön vakiovaruste, paras ystävä ja kaiken maustaja. Niin Ukkeli kuin minäkin olemme suuuuuria valkosipulin ystäviä ja käytämmekin valkoista sipulia niin isoja määriä, että normaalia ihmistä hirvittää. Seuraavassa kuvassa havainnollistava esimerkki siitä, kuinka paljon valkosipulia laitamme maustamaan etanoita. Yksi tuollainen neliö riittää noin yhteen pannuun. Se on oikeasti aika paljon. Vertailukohteena toimii iso kokkiveitsi, vaikka kieltämättä leikkuuväline näyttää kuvassa hieman pikkuriikkiseltä hedelmäveitseltä.

Käyttämämme valkosipulin määrää ihmeteltäessä, tulee varsinkin herkempinenäisille mieleen valkosipulin aiheuttamat hengitysaromit, jotka saattavat ilahduttaa liian lähelle tulevia kanssaihmisiä. Vaan ei hätä ole tämän näköinen: Jos valkosipulia syö usein, elimistö tottuu siihen, eikä suusta tulvahtava lemu ole enää ollenkaan niin paha kuin valkosipuliin tottumattoman hengitys hänen maisteltuaan hieman liikaa valkosipulilla maustettuja ruokia.

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta olemme testanneet tämän käytännössä tarkkanenäisellä Ukkelin äidillä, syötyämme molemmat useamman kokonaisen valkosipulin ennen vierailua Ukkelin vanhempien luona. Eikä haissut, ei vaikka Ukkelin äiti kuinka työnsi nenänsä poikansa suun eteen. Muun muassa tämän empiirisen tutkimuksen perusteella voinkin käsi Jamie Oliverin kirjalla vakuuttaa, ettei hengitys haise valkosipulilta kun sitä syö tarpeeksi usein. Uskokaa tai älkää.

Sen lisäksi, että valkosipuli on aivan sairaan hyvää ja sopii melkein mihin tahansa ruokaan (jopa lakritsiin, kaljaan ja kuulemma jäätelöönkin) on se verraton flunssan ennaltaehkäisijä. Valkosipulilla sanotaan olevan myös lukuisia muita terveysvaikutuksia, ja vaikkei kaikkia niitä olekaan todistettu oikeiksi (muttei myöskään vääriksi) ei valkosipulista varmasti haittaakaan ole. Paitsi jos valkosipulin kynnen työntää korvaan. Se voi nimittäin jäädä sinne. Tämän on teidän puolestanne kokeillut oma äitini, ihan aikuisiällä ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan. Vieläkö ihmettelette miksi minä olen tällainen?

P.S. Osallistuithan jo arvontaan?

Tunnisteet:

torstai 17. maaliskuuta 2011

Lempeän lämmin talvisalaatti



...jota saa syödä myös kesällä, keväällä ja syksyllä.

Taas kerran ystävämme Jamie Oliver on saanut aikaiseksi uskomattoman herkullisen makujen yhdistelmän porkkanasta ja avokadosta tehdyn talvisalaatin muodossa. Mukana hengailevat sitrushedelmät sekä smetana kruunaavat koko makukomeuden ja minun on pakko jälleen kerran vain huokaista, että hyvää on.

4 annosta saat aikaan näistä kavereista:

- 500 g porkkanoita
- 2 tl juustokuminansiemeniä

- 1-2 kuivattua chiliä
- suolaa ja pippuria
- 2 valkosipulin kynttä
- 4 tuoretta timjamin oksaa
- oliiviöljyä
- punaviinietikkaa
- appelsiini
- sitruuna
- 3 avokadoa
- 4 viipaletta ciabattaa tai muuta vaaleaa leipää
- 2 kourallista salaatteja (punasikuria, rucolaa tms.)
- vihanneskrassia, jonka meikäkokki korvasi herneenversolla
- 1,5 dl smetanaa
- 4 rkl erilaisia siemeniä

Esikeitä kuoritut ja hieman pienemmäksi pilkotut porkkanat suolalla maustetussa vedessä kymmenisen minuuttia. Porkkanoiden ollessa nauttimassa porekylvystään murskaa juustokuminansiemenet, chilit, suola, pippuri, valkosipuli sekä timjaminlehdet morttelissa. Jos sinulla ei ole morttelia, mukiloi mausteet vaikka leikkuulautaa ja veistä apuna käyttäen. Kunhan saat ne pieneksi muhjuksi. Lisää muhjuun loraus öljyä ja toinen loraus punaviinietikkaa.

Ota esikeitetyt porkkanat pois kattilasta ja tyrkkää uunivuokaan. Levitä mausteseos kuumien porkkanoiden päälle ja sekoita. Halkaise appelsiini ja sitruuna ja asettele ne leikkauspinta alaspäin porkkanoiden päälle. Työnnä homma 180-asteiseen uuniin 25-30 minuutiksi.



Kuori ja pilko avokadot suunnilleen samankokoisiksi lohkoiksi kuin porkkanasi ovat. Kun porkkanat ovat muhineet uunissa tarpeeksi ota vuoka pois uunista ja purista varovasti kuumista sitrushedelmistä mehut kulhoon. Lisää mehujen sekaan punaviinietikkaa ja öljyä.

Paahda ciabatta ja siemenet. Sekoita porkkanat, avokadot, sitruskastike ja leipä sekaisin. Kippaa lautaselle vihanneskrassia ja lämmintä salaattia. Ripottele siemeniä päälle ja kruunaa koko komeus nokareella smetanaa. Ja kuka arvaa mikä on viimeinen vaihe? Loraus oliiviöljyä koko komeuden päälle, tietenkin! Tarvitseeko tätä vaihetta enää edes sanoa Jamie Oliverin reseptien yhteydessä?

P.S. Vielä ehdit osallistua ravintolalahjakortin arvontaan!

Tunnisteet: ,

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Arvonta!

Allekirjoittaneella alkaa parin päivän päästä kauan odotettu loma, ja ajattelin ensin ajastaa tuolle ajalle muutaman postauksen, jottei blogirassu pääse vallan kuolemaan minun ja Ukkelin hurvitellessa ulkomailla. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun sain mieluisan yhteydenoton Ravintolakolmio-ryhmästä. Minulle annettiin nimittäin lahjakortti Cantina Westin uuteen buffetiin, jonka saan arpoa lukijoideni kesken. Tarkoituksenani oli testata ensin itse uusi buffa ja arpoa lahjakortti vasta sitten, mutta koska en ehtinyt tehdä sitä ennen lomaa, ja toisaalta koska olen varma, että buffan antimet ovat vallan herkulliset, pistän arvonnan pystyyn jo nyt.

Kuten kaikki vähänkin pidempään blogiani seuranneet tietävät, olen hulluna Cantina Westin ruokiin ja etenkin sen suussasulavaan hevospihviin. Ravintolaan liittyy myös paljon mukavia muistoja, kuten synttärijuhlat vuosien takaa, ensitreffit sekä ensimmäinen vuosipäivä Ukkelin kanssa, ammattikorkeakoulun illallinen oman luokan kesken, eräs rikki mennyt tequila-lasi sekä monia muita hyviä hetkiä, joita on vietetty Cantina Westin hämyssä.

Uudessa perjantai- ja lauantai-iltaisin klo 18.00 aukeavassa Grande Fiesta- buffetissa voi herkutella muun muassa hehkuttamaani heppaa niin paljon kuin napa vetää. Buffetissa on tarjolla kaikki Cantinan suosituimmat annokset yksissä vankkureissa ja annosten tulisuudesta voit päättää itse lisäämällä annokseesi chilitahnaa miedosta extratuliseen. Grande Fiestan koko tarjonnan voit käydä lukemassa täältä. Minulla ainakin herahti jo vesi kielelle.

Lahjakortin Grande Fiesta -buffetiin voit voittaa vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksiin vähintään yhteen allaolevista kysymyksistä. Keksithän itsellesi nimimerkin, sillä nimettömien kesken on hippasen vaikeaa suorittaa arvonta. Osallistumisaika loppuu 31.3. joten kipin kapin vastaamaan vähintään yhteen seuraavista kysymyksistä ja lahjakortti voi olla sinun:

1. Mitä kautta löysit blogiini ja kuinka kauan olet sitä lukenut?

2. Onko jokin postaus jäänyt erityisesti mieleesi tai osaatko nimetä yhden tai useamman lempipostauksen blogissani?

3. Mikä blogissani on parasta ja mikä huonointa?

4. Jos sinulla on postaustoiveita tai muita blogiini liittyviä toiveita, parannusehdotuksia tai ideoita, kerro niistä toki minulle.

Vastailkaahan siis kiltit näihin sillä aikaa kun meikäläinen lekottelee lomalla. Arvonnan suoritan mahdollisimman pian palattuani kotiin ja voittajan nimi/nimimerkki julkaistaan blogissa huhtikuun alussa. Nyt tämä tyttö sanoo heippa hetkeksi ja siirtyy näihin maisemiin:











Enkö olekin ärsyttävä?

Tunnisteet: ,

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Aurinkoinen laskiaispulla



Tulisella potkulla varustetun suklaalaskiaispullan lisäksi tuunasin myös toisen laskiaispullan arki-illan ilokseni. Jos tabasco-suklaapulla on tosimiesten juttu, sopii tämä aurinkoisen hedelmäinen luksuspulla mitä mainiommin naisille ja muille prinsessoille. Hehee.. Pullan kaveriksi sopii tietenkin shampanja, sillä se jos mikä on todellista luksusta.

Kermavaahto ei ole perinteistä kermavaahtoa, vaan suussa sulavaa mascarponesta ja kermasta vatkattua vaahtoa. Puolet mascarponea ja puolet kermaa sisältävä vaahto on maustettu vaniljasokerilla ja on tosi namia myös suoraan lusikalla kulhosta syötynä. Kokeiltu on.

Keskellä pullaa on aurinkoinen hedelmäsosesydän, jonka salaisuus on kaikille tuttu Piltti-vauvanruoka. Vauvanruokahyllystä löytyvää hedelmäsosetta on lusikoitu sellaisenaan pullan keskelle, ja se maistuu ihanasti keväälle, tehden yhdessä mascarponevaahdon kanssa pullasta super herkullisen. Itse pulla syntyy Hei me leivotaan! -sivuston ohjeella.

Tunnisteet:

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Let's salsa with kuha



Jälleen olisi tarjolla Jamieta, ja tälläkin kertaa tomaattista sellaista kuhan sekä tomaatti-korianterisalsan muodossa. Kuha voisi olla myös tonnikalaa (tuoretta sellaista, pihvin muodossa), jos semmoisia kavereita olisi löytynyt kaupasta, mutta koska ei löytynyt tuurasi kuha tonnikalaa, ja hyvin tuurasikin.

6 annosta syntyy näistä:
- 6 kevätsipulia
- 1-2 punaista chiliä
- tuore korianterinippu
- tuoretta minttua
- 1 kg tomaatteja
- merisuolaa ja mustapippuria
- ½ sitruunan mehu
- limetti
- 6 kalafileetä (tonnikala, kuha tms. ei kuitenkaan mielellään lohi)
- oliiviöljyä

Valmistetaan ensiksi salsa. Pilko kevätsipuli, chili, korianterin sekä mintun lehdet ja tomaatit ihan pieneksi. Anna jo pilkottujen kavereiden olla leikkuulaudalla ja pilko aina seuraava kaveri jo pilkottujen päällä, jotta kaikki maut sekoittuvat mukavasti toisiinsa. Kaada lopuksi leikkuualustalta kaikki ainekset nesteineen kulhoon ja mausta salsa sitruunan ja limetin mehuilla sekä halutessasi myös suolalla.

Hiero kalan pintaan öljyä ja mausta fisu suolalla ja pippurilla. Yksinkertaiset mausteet eivät peitä kalan omaa makua vaan tuovat sitä juuri sopivasti esiin. Paista kuha parilalla, grillaa se tai paista ihan vaan tavallisella paistinpannulla jos et omista parilapannua tai grilliä. Nauti salsan kera. Niin yksinkertaista ja hyvää.


Etualalla kuha ja salsa, taustalla Jamien tomaattisalaatti ciabatan kera. Ei ehkä paras mahdollinen annos tomaattiallergikolle, mutta ei se ole niin justiinsa..

Tunnisteet: , ,