Jamien muna...kas!

Uudenvuoden aattona oli aikaa nähdä hieman vaivaa aamiaisen, tai oikeastaan ajankohdaltaan sopivammin brunssin eteen, joten Jamie Oliverin kirja käteen ja jotakin aamiaiseksi sopivaa etsimään. Lopulta brunssiaamiaisen kanssa meinasi kuitenkin tulla kiire, sillä saimme hätäpuhelun seuraavana päivänä avioituvalta sulhaselta, joka tarvitsi kuljetusapua hääpaikan koristeille.

Ehdimme kuitenkin valmistaa ja syödä Jamien perunamunakkaan rauhassa ennen kuin riensimme apuun harmaalla ratsullamme, joka myös Ukkelin bemarina tunnetaan. Sen nimi on muuten Belarusso, jos minulta kysytään. Jos taas Ukkelilta kysytään, sillä ei varmaankaan ole nimeä. Toisen auton nimi on Prinsessa 900 tai Rin Tin Tin, ihan niin kuin se teitä kiinnostaisi.

Joo, tehdäänpäs nyt sitä munakasta.



Tarvitset:

- 4 pientä kiinteää perunaa
- merisuolaa ja mustapippuria
- 6 kananmunaa
- 2-3 kpl chorizo-makkaraa, tai useammankin jos teillä on tapana vähän maistella jääkaapista löytyviä makkaroita pitkin päivää.
- tuoreen rosmariininipun lehdet
- 2 salottisipulia
- 1 sitruuna
- oliiviöljyä
- persiljaa

Kuori sekä siivuta perunat ja keitä ne pehmeiksi. Riko munat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki ja mausta suolalla sekä pippurilla. Siivuta makkara ja paista peruna- sekä makkaraviipaleet pannulla kullanruskeiksi. Ota perunat ja makkarat hetkeksi sivuun ja lisää rosmariinin lehdet kuumalle pannulle, johon on jäänyt makkarasta mukavasti rasvaa. Kaada kananmunat heti rosmariinien päälle ja lisää makkara- ja perunasiivut päällimmäiseksi. Laita koko homma uuniin grillivastuksien alle kypsenemään tai jatka paistamista loppuun asti liedellä.


Siinä se kypsyy, äitin pikku munakas..

Pilko salottisipulit ja mausta ne sitruunan mehulla, mustapippurilla ja halutessasi myös suolalla. Lorauta hieman öljyä sekaan, sillä Jamie tykkää tehdä niin. Kun munakas on kypsä ripottele sen päälle persiljasilppu, salottisipulit ja lorauta päälle vielä vähän öljyä, sillä Jamie tykkää tehdä niin. Sano vielä kerran että Jamie tykkää tehdä niin, sillä se on ärsyttävää. Jamie tykkää tehdä niin.

Uusi vuosi 2011

Juustoja ja punaviiniä. Parasta.

Uuden vuoden aatto oli rauhallinen, mutta työn ja touhun täyteinen meidän pienessä huushollissamme. Aamutoimien jälkeen suuntasimme Espooseen lastaamaan osan Kälyn ja Insinöörin hääpaikalle roudattavista tavaroista Ukkelin autoon, sillä kaikki ei mahtunutkaan tulevan avioparin menopeliin. Sitten koukkasimme huoltoasemalla tankkaamassa lisäenergiaa kahvikupposista ja puoliksi jaetusta voisilmäpullasta ennen kuin suuntasimme koristelemaan hääpaikkaa.

Ravintola Keilarannassa vierähtikin jokunen tovi nimikylttejä, suklaasydämiä ja muita koristeita pöytään asetellen, juomakaappia täyttäen sekä kurkistellen menua, ohjelmaa ja morsiusparin tarinan kertovan häämuseon antia jo hieman etukäteen. Huomenna olisi tiedossa upeat juhlat ja vähän jo vatsan pohjassa kutkuttaa.

Iltasella kävimme kotona saunassa ja kynsien lakkaamisen, hiusten rullaamisen, kauluspaidan silittämisen sekä kravattisolmun tekemisen lomassa valmistimme herkkuillallisen meille kahdelle. Pääruoka koostui etanoista sekä vaaleasta leivästä ja jälkkäriksi kokosimme juustolautasen, jonka antimista nautimme telkkarin toljottamisen ja rupattelun ohella. Allekirjoittanut oli unten mailla jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, joten vuosi 2011 otettiin vastaan ennätyksellisen rauhallisissa tunnelmissa.

Seuraavana päivänä juhlitut talvihäät olivat ihanan tunnelmalliset, hyvin suunnitellut, sopivan rennot, kauniit ja kyllä vaan: Allekirjoittanut itkeä pillitti kuin mikäkin vesiputos. Häähumusta kuitenkin lisää myöhemmin omassa postauksessaan!

Mascarpone-passion kerrosunelma

Kehittelin Yosan järjestämään reseptikilpailuun aivan syntisen hyvän kerrosjälkkärin ja olenkin melkoisen ylpeä aikaansaannoksestani. Toisaalta, jos jälkiruoka sisältää marenkia, mascarponea ja keksimurua, ei lopputulos voi olla muuta kuin todellista herkkua. Noin neljään annokseen tarvitset:

- 4-5 passionhedelmää

- 1 lime

- digestive-keksejä (murustettuna n. 2 dl)

- marenkia (murustettuna n. 2 dl)

- 250 g mascarponea

- 2 x 125 g Yosa persikka-passionjogurttia

- 2 dl kuohukermaa

- 1 tl vaniljasokeria

- koristeeksi valkosuklaata ja sitruunamelissaa

Halkaise passionhedelmät ja kaavi niiden sisus kulhoon. Halkaise lime ja purista sen mehu passionhedelmän sekaan. Jätä passion-limekastike odottamaan jääkaappiin.

Murenna digestivekeksit ja marenki molemmat omiin kulhoihinsa.

Sekoita mascarpone, Yosa ja marenkimurut keskenään. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen vaniljasokeri. Nostele kermavaahto mascarponen, Yosan ja marenkiseoksen sekaan.

Laita tarjoiluastiaan ensin kerros keksimurua, sitten kerros passionhedelmä-limekastiketta ja päälle runsaasti mascarpone-kerma-Yosa-marenkivaahtoa. Jatka kerrostamista niin, että päällimmäiseksi jää vaahto. Lisää kuitenkin vielä pari teelusikallista passionhedelmä-limekastiketta päälle tuomaan väriä annokseen ja veistä kuorimaveitsellä, juustohöylällä tai keittiöveitsellä valkosuklaasta lastuja koristeeksi. Viimeistele koristelu sitruunamelissan lehdillä. Nauti.

Salmiakkisuklaata

Tätä suklaaherkkua muistan saaneeni ensimmäisen kerran aikoja sitten Maajussin morsiamelta, muistaakseni ystävänpäivä- tai sitten joksikin muuksi lahjaksi. Ja ne olivat silloin jo niin hyviä, että oli pakko syödä kerralla koko pussi. Nämä namut ovatkin ehdoton herkku ihmiselle, joka rakastaa sekä suklaata että salmiakkia. Eli minulle. Ja monelle muullekin.

Tällä kertaa tein turkinpippuri-suklaata joululahjaksi ja siinä sivussa muutaman palan myös itselleni. Tai ehkä muutaman kymmenen palaa.. Suklaaherkun teko on niin yksinkertaista, ettei tätä voi edes kutsua reseptiksi, mutta tässä ohjeenpoikanen kuitenkin tuleepi:

Tarvitset suklaata ja turkinpippuria. Keltaisessa keittiössä käytettiin tällä kertaa taloussuklaata ja valmista turkinpippurimurskaa, mutta muistan hakanneeni aikana ennen murskapussien kauppaan ilmestymistä kokonaisia turkinpippurikarkkeja rikki tätä suklaata varten. Jos siis olet agressiivisella tuulella, voit valita kaupasta myös kokonaiset turkinpippurit ja murskata ne ylimääräisellä energiallasi. Tai sitten otat vain sen murskapussin, elämä on paljon helpompaa niin.


Sula suklaa on muuten aika hyvää. Saatoin maistaa lusikallisen jos toisenkin..

Suklaa sulatetaan varovasti esimerkiksi mikrossa ja turkinpippurimurska sekoitetaan sulan suklaan joukkoon. Seos levitetään leivinpaperille ja annetaan jähmettyä, minkä jälkeen suklaalevystä voi murtaa palasia ja syödä ne. Kukaan ei estä myöskään haukkaamasta kokonaisesta levystä palasia jos kärsivällisyytesi ei riitä paloitteluun. Ja muistakaa sitten, että teitä on varoitettu: Tähän jää koukkuun!


Tämä pussukka meni siskon joululahjapakettiin

Sitä saa mitä tilaa

Samana iltana kun keittelin omatekoista ketsuppia, tein Jamien ohjeella myös kasvissäilykkeitä, joita myös pikkelssiksi tai etikkasäilykkeiksi kutsutaan. Kyseisenä iltana olin tulossa myös kovaa vauhtia kipeäksi, mutta kahvi, yksi pieni (mutta sitäkin vahvempi) drinkki ja rauhallinen touhuaminen piti energiatason tarpeeksi korkealla, jotta jaksoin väkertää keittiössä hyvillä mielin koko pitkän illan.

Sitäpaitsi omatuntoni ei antanut minulle lupaa sairastaa kunnolla vielä tuona iltana, sillä flunssan paheneminen oli vain ja ainoastaan omaa syytäni. Olin nimittäin edellisenä yönä valvonut raivostuttavan nuhan kanssa ja aamulla olo oli jo melko kipeä. Siitä huolimatta lähdin burana naamassani tallille. Olin ensin hieman kokeneempien ratsastustunnilla suorittamassa rästiä (ehkä vähän jännitti..), jonka jälkeen oli tunnin tauko ennen oman ryhmän ratsastustuntia. Lienee sanomattakin selvää, ettei flunssaiselle tehnyt kovin hyvää hikoilla ensin tunti lämpimässä maneesissa, palella sen jälkeen tunti kylmässä tallissa, hikoilla jälleen seuraavalla ratsastustunnilla ja taas palella kunnes pääsin kotiin lämpimään suihkuun sulattamaan syväjään itsestäni. Hyvin yllättävää, että tämän jälkeen nousi kuume.. Sitä saa mitä tilaa.

Koska sairaskertomusten jakaminen ei ole oikeasti kovin korrektia vieraiden seurassa, eikä varsinkaan ruokapöydässä, jatketaan seuraavaksi niillä ruokaohjeilla. Etikkasäilykettä pöytään siis.

Etikkaliemeen tarvitset:

- 1 l omena- tai valkoviinietikkaa

- 1 l vettä

- 2 rkl merisuolaa

Marinadi:

- 5 dl oliiviöljyä

- 5 valkosipulinkynttä

- 1 punainen chili

Näistä saa valita kaksi:

- puoli kiloa munakoisoa ja 1 rkl kuivattua oreganoa

- puoli kiloa paprikaa ja timjamin oksia

- puoli kiloa fenkolia ja fenkolin lehtiä

- puoli kiloa kesäkurpitsaa ja 3 mintun oksaa

- puoli kiloa punasipulia ja 2 laakerinlehteä

- puoli kiloa sieniä, timjamia, rosmariinia ja salviaa

Homma on suht yksinkertainen, vaikka ainakin allekirjoittaneen pääkopassa kasvissäilykkeiden teko oli osastolla "vaikeaa, älä edes yritä". Pitää steriloida purkkeja, pilkkoa iso kasa kasviksia, tehdä marinadia ja muuta vaikeaa, ja lopulta kaikki on kuitenkin homeessa. Mutta oho, eihän se ollutkaan yhtään hankalaa! Purkit steriloituivat kiehumalla isossa kattilassa, pilkkominen sujui yllättävän vaivattomasti ja marinadin sekä etikkaliemen sekoittaminen oli kuin leikkiä vaan. Uskalla siis rohkeasti yrittää. Jos minäkin onnistuin niin onnistut varmasti sinäkin.

Keltaisessa keittiössä säilöttiin punasipulia ja munakoisoa. Vaikka valitsemissani kasviksissa ei mitään vikaa ollutkaan, ihmetyttää minua silti kovasti näin jälkeenpäin mihin sienet unohtuivat. Minähän rakastan sieniä! Niitähän minun pitäisi säilöä eikä mitään munakoisoa! Munakoisosta tosin tuli mielestäni parempaa kuin sipulista, joten eipä dissata violettia ystäväämme tämän enempää.

Säilömishomma aloitetaan kasvisten pilkkomisella. Pilko siis valitsemasi pääosan esittäjät tarpeeksi pieniksi palasiksi ja jätä hetkeksi sivuun odottamaan. Purkithan olet steriloinut jo valmiiksi kiehuttamalla niitä isossa kattilassa.

Pilko valkosipuli sekä chili ja sekoita ne oliiviöljyyn. Jos teet kahta eri säilykettä kuten minä, jaa marinadi kahteen kulhoon ja lisää toiseen oregano ja toiseen laakerinlehdet. Tai mitkä yrtit valitsemiesi kasvisten kavereiksi onkaan merkitty. Voit toki kehitellä myös omia kasvis- ja yrttiyhdistelmiä Jamien ehdottamien lisäksi, vaikka allekirjoittaneelle Jamien sana onkin laki.

Kiehauta etikkaliemen ainekset isossa kattilassa ja upota kasvikset kuplivaan liemeen noin kolmeksi minuutiksi. Painele kasviksia reikäkauhalla pinnan alle, jotta ne imevät mahdollisimman paljon lientä itseensä. Tämän jälkeen nostele kasvikset sillä samaisella reikäkauhalla marinadin sekaan, sekoita ja kaada steriloituun purkkiin. Helppoa kuin suklaaraekeksien teko (..miten niin huono vertaus..).

Parhaalta säilykkeet maistuvat kahden viikon jääkaapissa marinoitumisen jälkeen, mutta minä ainakin olin syönyt siinä ajassa jo ensimmäisen purkin munakoisoja ja sipuleitakin aimo kasan. Jos et ole yhtä ahmatti kuin minä, ja purkkeja löytyy jääkaapistasi vielä kolmen kuukaudenkin kuluttua, voit harkita niiden pois heittämistä, sillä tuolloin ne eivät välttämättä ole enää elämänsä kunnossa.

Valoa pimeyteen

Huijasin! Oli meilläkin joulu ja uusivuosi, vaikka kerronkin niistä vasta nyt. Meillä itseasiassa oli myös pikkujoulut, joissa syötiin näin hienosti katetussa pöydässä... :

..tarjolla oli tätä (en osannut valia kumpaa laatua otan, joten otin sitten molempia)... :

...ja tätä... :

...ja eräälle vielä vähän lisää tätä, suoraan lusikalla kulhosta tietenkin:

Jälkkäriksi oli muun muassa tätä:

Ja pöydän alla kurkki tällainen söpöläinen jos vaan joltakulta sattuisi tipahtamaan pieni maistiaispalanen:

Aika pelottavat silmät. Kuvankäsittelyohjelma ois kiva..

Aatonaattona paistettiin ekaa kertaa ihan ikioma joulukinkku, josta yritän kirjoitella enemmän viimeistään ennen ensi joulua:

Meillä jouluun kuuluvat yleensä myös erilaiset pelit, joista lautapelit ovat kenties suosituimpia. Tänäkin vuonna äipän luona ruokia ja loppuja vieraita odotellessamme erehdyimme pelaamaan Salkkarit-peliä tulevaa datanomia vastaan, joka tuttuun tapaansa pesi meidät aivan sata nolla. Mutku mä en tiiä mikä on Ismon toinen nimi.

Yritin aloittaa jouluruokien mahaan ahtamisen tänä vuonna maltillisesti, kuten kuvasta näkyy. Mätiäkin on ekalla lautasellisella vain noin kuudesosa, ja näyttäisi jopa että sienisalaattia on enemmän kuin mätiä. Miten voi olla mahdollista!?

Tulevan datanomin jouluillallinen. Niin monipuolinen, houkutteleva ja terveellinen:

Ukkelin vanhempien luokse saavuimme sopivasti jälkiruoan aikaan, vaikka toki me täälläkin vetelimme myöhemmin kunnon joulusapuskat yöpalaksi. Ja aamupalaksi. Ja välipalaksi. Jouluyö vaihtui aamuun erilaisten pelien merkeissä ja allekirjoittanut oli luonnollisesti paras kaikissa pelaamissamme peleissä. Tai sitten Ukkelin sukulaiset katsoivat parhaaksi antaa tahallaan miniäkokelaan voittaa kaikki pelit.. Ihan miten vaan, mutta oli kiva olla kerrankin voittaja. Tässä vielä niitä jälkiruokia, tuo kakku varsinkin oli ihan perhanan hyvää:

Jotain tällaisiakin juttuja oli tarjolla:

Ja jotta jouluruokaähky kestäisi koko vuoden, oli meillä myös kotona hullut määrät jouluruokaa, jota ahdoimme napoihimme niin, että allekirjoittanut paisui kolmen joulupäivän aikana tasan kaksi kiloa. Oho. Se on aika paljon tällaisen kääpiön varressa.

Joulupukki toi meille tänä vuonna hurjat määrät ruokalahjoja. Niitä oli peräti niin paljon, etten millään jaksanut alkaa kuvata niitä kaikkia. Parhaan ruokaan liittyvän paketin sisällön voisin kuitenkin esitellä. Nämä konvehdit sain Ukkelilta ja ne olivat aivan valtavan hyviä:

Jaahas, koska blogin kirjoittaja näköjään hieman innostui kuvien määrän kanssa, siirretään uudenvuoden jutut suosiolla omaan postaukseensa. Muuten tämä ei lopu ikinä.

Kepsutti

Jamien kotona -kirjasta löytyi myös kotitekoisen tomaattiketsupin ohje, ja koska päätin yrittää kokata koko kirjan läpi, tartuin ketsuppireseptiin, vaikka paljon helpompaa olisi ollut tarttua kaupassa ketsuppipulloon ja kiikuttaa se kassan kautta kotiin. Tai itseasiassa vielä helpompaa olisi ottaa se jääkaapin ovessa jo oleva ketsuppipullo ja käyttää sitä, mutta ei, minä teen nyt itse ketsuppia.

Oikeasti voisin melkein käyttää sanaa nauttia, kun kirjoitan näistä lauantai-illan keittiössä hyörimistuokioistani. Minusta on ihanaa touhuta rauhassa yhden rakkaimman harrastukseni, eli ruoanlaiton parissa, kun ei ole mikään kiire minnekään ja saan olla oman mieleni mukaan joko täydessä hiljaisuudessa tai popittaa täysillä iskelmää. Ei sillä ettenkö ikävöisi muualla olevaa Ukkelia noinakin hetkinä, mutta välillä on kiva vaan olla yksin ja touhuta mitä huvittaa. Nyt huvitti tehdä ketsuppia.

Saman illan aikana valmistin itseasiassa myös erilaisia kasvispikkelssejä, Jamien ohjeella nekin, mutta niistä kavereista lisää myöhemmin. Nyt mennään kauppaan ostamaan ketsuppiaineksia. Näistä tulee noin 5 desiä valmista tavaraa, ja mulla siitä riitti oman käytön lisäksi pieni purkki myös iskän ruoka-aiheiseen joululahjaan:

- 1 punasipuli
- puolikas fenkoli
- 1 sellerinvarsi
- oliiviöljyä (muutama loraus)
- peukun kokoinen pala inkivääriä
- 2 valkosipulin kynttä (tai pari yksikyntistä valkosipulia..)
- puolikas punainen chili (tai kääpiökasvuinen kokonainen)
- nippu ihanan tuoksuista basilikaa
- 1 rkl korianterin siemeniä
- 2 mausteneilikkaa (Mitä niillä lopuilla voi tehdä? Työntää appelsiiniin?)
- 1 tl mustapippuria
- merisuolaa
- 500 g luumu- tai kirsikkatomaatteja
- 500 g säilöttyjä tomaatteja
- 2 dl punaviinietikkaa
- 70 g fariinisokeria

Homma alkaa aikamoisella pilkkomisoperaatiolla, sillä kattilaan heivataan pilkotut sipuli, fenkoli, sellerinvarsi, basilikanVARRET (säästä lehdet myöhemmäksi), valkosipuli ja chili (poista siemenet). Lorauta sekaan myös pari kunnon öljylorausta, korianteri, neilikat, pippuria ja suolaa. Huomaa että heitit sekaan myös basilikan lehdet ja nouki parhaasi mukaan suurin osa niistä pois odottamaan myöhempiä aikoja. Hauduta kasviksia ja mausteita 10-15 minuuttia.

Siellä ne basilikan lehdet on väärässä paikassa väärään aikaan.

Lisää hauduttamisen jälkeen kattilaan kaikki tomaatit ja 3,5 dl kylmää vettä. Kiehuttele seosta niin kauan, että nesteen määrä puolittuu. Siinä voi mennä tovi. Keitä vaikka kuppi kahvia odotellessasi ja istu keittiön lattialle juomaan se, koska niin voi tehdä kun on yksin kotona, eikä kukaan ihmettele vieressä miksi istut lattialla etkä tuolilla.

Seuraavaksi mukaan lisätään vihdoin ne basilikan lehdet ja survotaan tuleva ketsuppi sauvasekoittimella mössöksi. Sitten seos painellaan kaksi kertaa siivilän läpi, jotta kaikki ylimääräiset möhmät jäävät pois. Siirrä nyt jo aika paljon ketsuppia muistuttava tahna puhtaaseen kattilaan ja lisää sekaan viinietikka sekä sokeri. Keittele taas pienellä lämmöllä tovi jos toinenkin niin, että neste vähenee noin puoleen ja seos näyttää muutenkin ketsuppimaiselta. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Kaada valmis ketsuppi steriloituun purkkiin. Sterilointi hoituu mielestäni helpoiten keittämällä purkkia ja sen kantta isossa kattilassa. Jamiella oli myös muita sterilointitapoja, mutta sivuutin ne, sillä keittäminen oli mielestäni ylivoimaisesti paras keino.

Ketsupin keittelyyn sain kulumaan yhteensä useamman tunnin kun lasketaan mukaan pilkkomiset ja sen, ettei minulla todellakaan ollut mitään kiirettä, ja touhusin samalla muutakin pientä. Kesken kokkailun ja kodinhoidon pidin myös pienen hemmottelutauon ja nautin sushia ja shampanjaa.

Sushi löytyi kaupan pakastealtaasta (kuva puketista alla) ja shampanja oli oikeasti kuohuviiniä, mutta kun sushi ja shampanja sointuvat niin paljon paremmin yhteen kuin sushi ja kuohuviini. Skumpasta ei ole kuvaa, mutta se oli sellainen söpö pieni ja löytyi Vilukissan antamasta synttärilahjakassista.