Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

maanantai 29. marraskuuta 2010

Neljän tähden illallinen

Taitsu-niminen lukija päräytti erään postaukseni kommenttiboksiin kivan postausidean, joka kuuluu näin: "Jos sulla olis aikaa joskus niin voisitko tehdä semmoisen kirjotuksen, että mitä tekisit jos olisit tuossa neljän tähden illallisessa :) ". No todellakin voisin! Olemme itseasiassa Ukkelin kanssa miettineet joskus ohjelmaa katsoessamme omia menujamme kyseisessä tilanteessa, ja se oli yllättävän vaikeaa.

Ruokalajien tulisi olla ainakin minun kohdallani idioottivarmoja, eli joko jotain ihan älyhelppoa tai sitten jotakin, jota olen tehnyt useamman kerran, mieluiten tietenkin hyvällä menestyksellä. Ruokalajien tulisi myös sopia toisiinsa edes jollain tasolla.

Myös vieraiden mahdolliset ruokarajoitteet voisi olla hyvä ottaa huomioon, vaikka toisaalta oma asenteeni vieraiden kestitsemiseen onkin se, että teen ruokaa josta itse pidän. Jos alkaa miettiä liikaa mausteiden, valkosipulin ja chilin määrää, tai välttelee erikoisempia yhdistelmiä, on lopputulos usein jotakin ihan perushyvää, ehkä vähän mautonta ja tylsää, eikä ainakaan millään lailla mieleenpainuvaa. Allergiat ja muut vastaavat ovat toki asia erikseen, mutta muuten turhan hössöttämisen voi mielestäni unohtaa. Mielestäni on parempi, että suurin osa tykkää paljon, kuin se, että kaikki tykkää vain vähän.

Noniin, asiaan. Ensimmäinen ruokalaji, joka pääsisi neljän tähden illalliselleni, on paljon hehkuttamani torvisienikeitto isolla määrällä koskenlaskijaa. Tätä keittoa olen tehnyt niin usein, ettei sen mokaaminen ole kovin todennäköistä (tosin mahdollista silti kun on minusta kyse). Lisäksi Koskenlaskijalla paksunnettu keitto on niin hyvää, että sieni-inhoajienkin on pakko pitää siitä.


Keiton kanssa tarjoilisin uunissa lämmitettyjä ruisleipiä, joiden päälle murskaisin valkosipulia ja raastaisin runsaasti hyvää juustoa, joka sulaa ihanasti uunissa. Uunin jälkeen pyöräyttäisin leipien päälle vielä Chili Explosionia, joka toimii törkeän hyvin yhteen juuston ja valkosipulin kanssa. Eikä ole edes kovin tulista, joten "mä en tykkää tulisesta"-ihmisetkin voisivat ainakin maistaa leipiäni.

Ensin ajattelin keiton olevan alkuruoka, mutta koska pääruoan keksiminen oli kovin vaikeaa ja alkuruokia taasen tuli mieleen useampiakin, tarjoilisin keiton sittenkin pääruokana. Onhan se melko tuhtia soppaa ja isot miehet voisivat sitten ottaa useamman leipäpalan jos tuntuu ettei nälkä lähde muuten.

Alkuruoaksi päätyi pitkien pohdiskelujen jälkeen oma all-time-favouriteni mätileipä, joka on ihan sairaan hyvää ja melko helppo tehdäkin. Eri asia sitten kuinka moni pitää mädistä, mutta sillehän minä en voi mitään jos joku ei ymmärrä hyvän päälle. Pääasia tosiaan että itse pidän ruoistani, sanoo itsekäs Martina. Mätileivät rakentaisin rapeaksi paahdetusta vaaleasta leivästä, sipulisilpusta, mädistä ja smetanasta. Jotain vihreääkin saattaisin laittaa annokseen, jos ei muuta niin koristeeksi.


Jälkiruoaksi tekisin ehdottomasti Polkkapossulta löydetyn reseptin mukaista maailman parasta juustokakkua, jota olen hehkuttanut blogissani vähintään yhtä usein kuin torvisienikeittoakin. Kakun kanssa tarjoilisin jotakin ihanaa makukahvia, avecin kera tietenkin.

Kahviavecista tulikin mieleen muu juomapuoli. Olisin varmastikin niin velmu, että taktikoisin hieman pitämällä alkoholitarjonnan runsaana. Humaltuneet vieraani kehuisivat kenties hieman enemmän ruokiani kuin vesiselvät, ja tunnelmakin olisi mukavampi, tai ainakin rennompi. Alkuun tekisin jonkun pienen tujun alkudrinksun, joka herättelisi ruokahalua ja saisi arvon vieraani rentoutumaan hieman. Mätileipien kanssa voisin tarjoilla jopa shampanjaa. Eikös se olisikin aika hienoa? Shampanjan lisäksi tarjoilisin Annika Eklundin tapaan "vodkasnapsin mädille" ja pääruoan kanssa olisi hyvää punaviiniä. Siinäpä se. Että kuvausryhmän yhteydenottoa odotellessa..

Tunnisteet:

tiistai 23. marraskuuta 2010

Nettikauppojen aarteet



Olen varmaan hieman outo naiseksi, sillä en juurikaan pidä shoppailusta. Kuumien kauppojen kiertäminen sadan muun asiakkaan ja valtavan mummotungoksen keskellä ei ole mielestäni paras tapa viettää aikaa. Myöskään sovituskoppiin jonottaminen, kopissa äheltäminen ja hikoilu tai kassajonossa hengailu eivät kuulu mielipuuhiini. Siispä tilaan melkeinpä kaiken mahdollisen netistä suoraan postiluukusta eteiseen tai lähimpään postiin, ja vältyn jonossa hermostuvien ihmisten kiroiluille ja huokailuille hihittelyltä (niin hauskaa kuin se onkin).

Sitäpaitsi, nettikaupoista löytyy paljon enemmän valinnanvaraa ja sitä myöten myös kivempia juttuja kuin tavallisten kauppojen hyllyltä. Hyvänä esimerkkinä toimivat ainakin nämä Aromix.fi:stä tilaamani erikoiskahvit ja -teet. Huumaavan tuoksuinen persikkatee sekä Caffe Amaretto niminen suodatinkahvi suuntasivat lahjapaketin sisuksissa vuosia täyttäneelle Maajussin morsiamelle, vaikka meinasinkin takavarikoida persikkateen itselleni sen ihanan hedelmäisen tuoksun takia. Täytynee kutsua itsensä joskus teelle Maajussiperheen luokse, jotta pääsen maistamaan sitäkin herkkua..


Banaani-kinuski ja hasselpähkinä-vanilja -suodatinkahvit


Keltaisen keittiön ihana Havana Rum ja Maajussin morsiamen Caffe Amaretto


French Vanilla -pikakahvi ja maailman parhaan tuoksuinen persikkatee

Muut tilauksen namut päätyivät keltaisen keittiön kaappiin ja jokaista on maistettu jo ainakin kerran. Itse ihastuin yllättäen eniten Havana Rum -paketin sisältä löytyvään suodatinkahviin, vaikka kyseinen puketti olikin tilauksen musta lammas. Myös hasselpähkinän ja vaniljan sekä banaanin ja kinuskin makuiset suodatinkahvit tuovat ihanaa aromia sunnuntai-iltapäivän kahvitteluun. Itse laitan makukahvia ja tavallista suodatinkahvia sekaisin joko noin puolet ja puolet -suhteella, tai sitten makukahvia hieman enemmän kuin tavallista, jotta maut tulevat varmasti kunnolla esiin.

Kun haluan herkutella jollakin makealla, teen French Vanillan makuista pikakahvia, johon laitan poikkeuksellisesti myös hieman sokeria mukaan. Tiedä sitten mistä olen tällaisen päähänpinttymän itselleni keksinyt, mutta mielestäni pikakahviin kuuluu lisätä makeutta. Yleensä siis, ihan aina en kuitenkaan jaksa vaeltaa sokeripurkille (poikkeus vahvistaa säännön, vai miten se menikään). French Vanilla -pikakahvin ollessa kyseessä kaivan aina makeuttajat esiin, sillä siihen jos johonkin kuuluu teelusikallinen sokeria ja iso loraus maitoa. Näin se toimii jälkiruokana ja -juomana samaan aikaan. Nam.

Seuraavaksi aion testata nettikaupan, joka löytyy seuraavan linkin takaa: Tilaa kuppi kuumaa. Ostoskoriin klikkaan ainakin kaakaota heti kun osaan päättää haluanko minttukaakaota, kanelikaakaota vai kenties valkoista kaakaota, jonka sanotaan olevan omiaan etenkin valkoisen suklaan ystäville. Mmmm, pitäisiköhän tehdä tilaus heti, kaakaohammasta alkoi nimittäin kummasti kolottaa. Voisinpa samalla klikata ostoskoriin pari joululahjaakin (itselleni).

Tunnisteet: ,

perjantai 19. marraskuuta 2010

Vantaa puree!

Tämän vuoden Kuorosota on ehkä jännittävin ikinä, sillä Vantaan kuorossa laulaa oma sankarimme Vilukissa. Tuntuu hassulta katsoa kaveria telkkarista, ettekä uskokaan mitä ylpeyden tunteita olen kokenut katsellessani kun lapsuudenystävä esiintyy niin hienosti muun kuoron mukana. Ihan kuin katselisi oman lapsen koulun joulujuhlaesitystä (tai ainakin luulisin että se voisi tuntua samalta). Jännityskin on sunnuntaisin (ja itseasiassa myös koko viikon ennen sitä) aivan omaa luokkaansa, ja onhan minun toki pitänyt osallistua ensimmäistä kertaa ikinä tv-ohjelman äänestykseen lähettämällä Meijun kuorolle satamiljoona äänestystekstaria.

(Ja nyt kukaan ei paljasta ettei tämä oikeasti ole ensimmäinen äänestyskertani, vaan olen äänestänyt kerran Idolsissakin. Eikä ainakaan sitä saa paljastaa, että äänestin tuolloin Antti Tuiskua. Sen paljastuminen olisi nimittäin todella noloa.)

Ensimmäistä Kuorosota-lähetystä katseltiin kotisohvalla Ukkelin, Insinöörin, Kälyn ja Kodan kanssa, vaikka lippu live-yleisöönkin olisi järjestynyt. Koska saimme kylään vieraita, sain taas hyvän tekosyyn väkertää pientä purtavaa. Tällä kertaa pöytään kannettiin Hei me leivotaan! -sivuston grahamsämpylöitä sekä kaupan uunivalmiita sämpylöitä, jotka olivat varalla jos leipomukseni olisi epäonnistunut (ei olisi ensimmäinen kerta). Sämpylöiden päälle heivattiin omatekemiäni levitteitä, kalkkunametukkaa sekä gouda-juustoa ja jälkkäriksi napsimme kulhoista suklaarakeita sekä ihania täytevaahtokarkkeja. Juomana oli kivennäisvettä sekä pommacia. Ja telkkarissa laulettiin waka waka.



Sämpylät (10-15 kpl) tehdään näin:

- 2,5 dl vettä (tai maitua)
- 15 g hiivaa
- 0,5 tl suolaa
- 2 rkl leipäsiirappia (tää on oikeesti ollut tosi hyvä ostos!)
- 0,5 dl öljyvä
- 1 rkl kuminaa (tai 1 rkl fenkolia tai 1 tl pomeranssinkuorta)
- 2 dl grahamjauhoja
- n. 3,5 dl vehnäjauhoja
- voiteluun vettä (tai munaa tai maitua)
- päälle seesaminsiemeniä (tai unikon- tai pellavansiemeniä)

Liuota hiiva veteen ja lisää sekaan suola, leipäsiirappi, öljy ja kumina. Kuminaa hieman kummastelin, mutta hyvin se sinne upposi. Lisäile jauhoja pikkuhiljaa ja vaivaa taikinaa niin kauan, että se irtoaa kulhon reunoista. Taikina jää hieman kosteaksi ja tarttuu ällöttävästi sormiin, mutta tämä kuuluu asiaan. Peitä taikina keittiöliinalla ja anna kohota 20 minuuttia.

Tee taikinasta 10-15 palleroa ja asettele ne leivinpaperoidulle uunipellille. Peittele rakkaat sämpylän alkusi jälleen keittiöliinalla ja anna kohota tovi jos toinenkin. Minulla lepäilyyn meni puolisen tuntia. Voitele sitten sämpylät vedellä, ripottele siemenet päälle ja tyrkkää 225-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. Tästä tulee hyvää, uskokaa pois. Olivat ehkä parhaita tekemiäni sämpylöitä tähän asti.



Sämpylöiden kaveriksi sekoittelin kolme margariinilevitettä: yhden valkosipulin makuisen (ylläriii!), yhden chilillä maustetun ja yhden, johon raastoin parmesaania ja pyöräytin myllystä pippurisekoitusta. Mukana menossa olivat tosiaan myös kalkkunametukka ja gouda-juusto, kuten ylempänä jo mainitsinkin. Ohjeet levitteihin kuuluvat näin:

Valkosipulilevite:

Laita kulhoon puolet voita tai margariinia ja puolet valkosipuliöljyä. Purista sekaan yksikyntinen valkosipuli (tai parikin levitteen määrästä riippuen), persiljaa, valkosipulitikkuja aka valkosipulin versoja sekä Santa Marian Garlic & Pepper -maustetta. Sekoita.

Chililevite:

Tähänkin levitteeseen tulee ensiksi puolet voita tai margariinia ja puolet öljyä. Tällä kertaa jälkimmäinen voi olla chilin makuista. Meillä oli chili-limeöljyä, joka ei mielestäni sopinut tähän ihan niin hyvin kuin olisi luullut. Ensi kerralla siis pelkkää chiliöljyä tai vaihtoehtoisesti maustamatonta versiota. Seuraavaksi levitteen sekaan lisätään oman maun mukaan paprikajauhetta, chilimaustetta, valkosipuli-chilimurskaa ja/tai muita vastaavia chilisiä juttuja, joita kotikeittiöstä löytyy. Sekoita.

Parmesaanilevite:

Otetaan jälleen puolet voita tai margariinia ja puolet öljyä (maustamatonta tällä kertaa). Raastetaan joukkoon riittävästi parmesaania (sitä saa oikeasti olla aika paljon), silputaan persiljaa ja maustetaan koko höskä vielä pippurisekoituksella. Sekoita.

Takarivissä ovat chili- ja valkosipulilevitteet, edessä taasen hengailevat parmesaanilevite ja tavallinen margariini

Neljäs levite hienossa tarjoiluastiassamme on tavallinen margariini, jonka päälle on ripoteltu pikkuhippusia merisuolaa. Ihan hienolta se siinä näyttää, mutta kukaan ei tainnut koskeakaan tylsään perusmargariiniin kun oli paljon jännempiäkin levitteitä tarjolla. Tämän kokki ottaa toki vain kohteliaisuutena.


Ja sitten jännäämään Kuorosotaa..

"Mä tahdon sinut
kuulut mun vierellein
vie sinä minut
vie koko rakkautein.
On puhe tosi
tässä ja ainiaan
siis tule kosi
missä ja milloin vaan."
Meiju Suvas - Tahdon sinut

Tunnisteet: , ,

torstai 18. marraskuuta 2010

Mitä uutta salaattirintamalla?



"Makkarasalaattia!", hörähti Ukkeli ihmeissään nähdessään tämänkertaisen tekeleeni. Vaan miksipä ei makkarakaveria voisi käyttää salaattiinkin? Pannulla ruskistetut mausteiset Tulikeppi-siipaleet toivat makua ja ruokaisuutta perus kurkku-paprika-jääsalaatti sekoitukseen ja maistuivat oikein muhevalta. Lisäksi lämmitin pannulla salaatin päälle myös parsakaalia, jonka maustoin Santa Marian Garlic&Pepper -mausteella.


Toinen uusi tuttavuus, joka pääsi salaattiamme sulostuttamaan onkin aivan mahtava uutuus! Valkosipulitikut maistuvat juuri sopivasti valkosipulille ja tuovat pieneksi silpuksi hakattuina mukavan raikasta valkosipulin makua salaattiin kuin salaattiin. Valkosipulitikkujen lisäksi salaattimme sai valkoisen lempparisipulimme makua marinoiduista valkosipulin kynsistä, sekä jo tyhjentyneen chili-valkosipulipurkin pohjalle jääneestä mausteöljystä. Omaan annokseeni ripottelin vielä hieman auringonkukansiemeniä päälle. Näyttää terveellisemmältä nääs.

Oikeastihan tämä resepti on jo kovin vanha, sillä makkarasalaattia syötiin kotonamme silloin kun puissa oli vielä lehtiä eivätkä korvat jäätyneet ulkoillessa. Valkosipulitikkujakin on ehditty ostaa jo satamiljoona pakettia lisää. Ainakin. Tikkuja on silputtu muun muassa makkarakeittoon, pastakastikkeeseen, valkosipuliseen levitteeseen ja onpa niitä napsittu suuhun ihan sellaisenaankin. Ihan loistavia kavereita siis. Suosittelen.

Tunnisteet: , ,

tiistai 16. marraskuuta 2010

F niin kuin friteeraus


Fritto Misto

Aakkossarjani F-kirjainta piti miettiä tovi, kunnes keksin että friteerattu ruokahan on vallan nautinnollinen asia silloin tällöin naposteltuna. Friteeraaminen on kuitenkin hieman kaksipiippuinen juttu: Toisaalta sillä saa peitettyä ei-niin-mieluisen raaka-aineen maun hienosti, ja jopa parsakaali on herkkua friteerattuna (minä tosin pidän parsakaalista muutenkin, mutta pointti onkin se etteivät kaikki pidä). Toisaalta taas friteeraamalla saa herkullisenkin raaka-aineen maistumaan samalle rasvaiselle taikinamössölle kuin sen parsakaalinkin, joten kannattanee miettiä tarkkaan mitä lähtee friteeraamaan.

Tarkkaan kannattaa miettiä myös turvallisuusasiat. Kattilallinen kuumaa öljyä kun voi saada aikaan muutakin kuin herkullisen rapsakoita suupaloja. Itse olen sen verran vellihousu ja tulipalokammoinen, etten ole uskaltautunut vielä friteeraamaan itse, mutta olen varma että vielä koittaa sekin päivä, kun otan rohkean Ukkelini avuksi keittiöön ja tutustumme kädestä pitäen friteerauksen saloihin. Tuolloin lukaisen varmasti ainakin Pastanjauhajien sivuilta löytyneen friteerattujen sipulirenkaiden ohjeen ja pyydän ystäväämme Googlea etsimään minulle pari muutakin ohjetta. Sieltä niitä nimittäin löytyy, kurkkasin jo.

Sillä aikaa kun keräilen rohkeutta kuuman öljyn kohtaamisen, maistelen ravintoloissa erilaisia friteerattuja kavereita ja muistelen jo syötyjä frittijuttuja. Italiassa herkuttelemamme merenelävistä koottu Fritto Misto tuo mieleeni kovin lämpöisiä muistoja ja syntymäpäiväni illallisella napostellut La Famiglian friteeratut mustekalarenkaat sekä katkaravut olivat nekin kovin herkullisia. Myös monen ravintolan alkupalalistalta löytyvät mozzarellatikut, täytetyt friteeratut jalapenot ja sipulirenkaat ovat herkkua. Eikä pidä unohtaa dippiä: Kunnon dippisoosi kruunaa friteeratun ruoan. Tähän mennessä parhaiten siinä on onnistunut Amarillon dippilautasen maailman paras chili-valkosipulimajoneesi. Nam.


La Famiglian friteeratut mustekalat ja jättikatkaravut med paprikamajoneesi

Tunnisteet: ,

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Paprika-oliivileipä


Hei me leivotaan -sivustolla seikkaillessani löysin aamiaissämpylöiden lisäksi myös toisen reseptin, jota oli päästävä heti kokeilemaan. Oliivi-paprikaleipä vaikutti juuri minulle sopivalta, ja kun kaapissa oli valmiina oliiveja ja leipäsiirappikin oli tullut ostettua, ei mikään estänyt minua pyöräyttämästä leipää lauantai-illan pikkusuolaiseksi.

Tarvitset:

- 2,5 dl kädenlämpöistä vettä
- puolikkaan palan hiivaa
- 1 tl suolaa
- 2 rkl leipäsiirappia
- 1/4 dl öljyä
- noin 6 dl sämpyläjauhoja

Leivän pinnalle tuleepi vielä:

- n. 1 rkl leipäsiirappia
- n. 1 rkl öljyä
- 1 paprika pilkottuna pieniksi palasiksi
- noin desi mustia oliiveja (pilko heidätkin)

Sekoita vesi, hiiva, suola, leipäsiirappi ja oliiviöljy. Lisäile sekaan jauhoja vaivaten taikinaa samalla niin hyvin kuin pikkukätösesi vain jaksavat. Vaivaa vielä vähän lisää ja peitä sen jälkeen taikina keittiöliinalla. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Odotellessasi voit pilkkoa paprikat ja oliivit.

Kun taikina on paisunut tarpeeksi, levittele jauhoja leivinpaperoidulle uunipellille ja heitä taikina päälle. Muotoile taikinasta leipä tai kaksi. Leivän on tarkoitus olla ohuehko, joten levitä taikinaa rohkeasti tarpeeksi laajalle alueelle.

Valuta leipästen päälle oliiviöljystä ja leipäsiirapista raitoja. Siirappi varsinkin tuo ihanaa makua valmiiseen leipään, joten tätä vaihetta ei kannata jättää väliin. Painele pilkkomasi paprikan palat ja oliivit kunnolla leivän pintaan kiinni. Itse en painanut niitä tarpeeksi syvälle, joten pienet paprikat ja oliivit tipahtelivat syödessä leivän päältä lautaselle, syliin sekä lattialle. Oho.

Paista leipää 225-250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia ja herkuttele heti. Parasta leipä oli juuri uunista tulleena, mutta myös jäähtynyt leipä maistui seuraavana aamuna oikein herkulliselta.

Tunnisteet: ,

maanantai 8. marraskuuta 2010

Tehokas viikonloppu

Lokakuun viimeinen viikonloppu oli täynnä touhua ja toimintaa. Perjantaina hörppäsimme töiden jälkeen lasillisen kuohuvaa toimistolla, jonka jälkeen riensin kotiin pakkaamaan tavaroita seuraavan päivän hotelliyöpymistä varten. Lauantaipäivä alkoi tuttuun tapaan ratsastustunnilla, josta riensin suoraan raikkaan tuoksuisena (kröhöm..) vastaanottamaan synttärisankari J:tä, jolle Tepa oli järkännyt yllätysjuhlat Vantaan Flamingossa.

Synttärit alkoivat jännittyneen sankarin muiluttamisella hotellihuoneeseemme. Pohjoisen poika J:n näkö- ja kuuloaisti oli poistettu väliaikaisesti, joten herran ei auttanut muu kuin mollottaa siinä mihin taluttajat hänet kulloinkin jättivät muiden hihitellessä vieressä. Hotellihuoneeseen päästyämme poistimme synttärisankarilta korvatulpat sekä siteen silmiltä ja nautimme hieman kuohuvaa. Päivän ohjelmaan kuului lisäksi kylpylässä lillumista, joka vaihtuikin järkyttävän jonon takia hohtominigolfiksi, Arnoldsin donitseja sekä muuta pientä purtavaa, illallinen Il Sicilianossa, irish coffeet Flamingon peliluolassa ja jatkot yökerhossa.

Ruokablogin lukijoita kiinnostanee eniten illallisosasto, joten aloitetaan siitä. Odotukset ravintolaa kohtaan olivat ainakin allekirjoittaneella melko matalalla, sillä olin kuullut paljon moitteita Il Sicilianossa ruokailleilta. Palvelu on kuulemma ollut töykeää, alkuruoat unohtuneet, kuitissa ollut virheitä ja niin edelleen. Meille osui kuitenkin vallan hulvattomat tarjoilijat ja tilaamani mustekala-katkarapusalaatti oli tajuttoman hyvää. Maistelimme Ukkelin kanssa hieman myös toisten lautasilta, hyvätapaisia kun olemme, eikä missään muussakaan annoksessa ollut mielestäni moitteen sijaa. Eräs tomaattinen pasta oli hieman vaisu, mutta esimerkiksi alkupalalistalta tilattu valkosipulileipä oli ihan saiiiiraaan hyvää. Kaikki muukin toimi kohdallamme hyvin, joten meikäläisellä ei ole ravintolasta mitään valittamista.


Valkosipulileipä


Mustekala-katkarapusalaatti


Carbonara

Il Sicilianoa lukuunottamatta Flamingo ei kuitenkaan ollut erityisesti mieleeni, tai sitten me vain olimme liian usein väärässä paikassa väärään aikaan. Vai mitä sanotte 150 venäläisen jonosta kylpylän ovella, tai baarimikosta, joka ottaa sujuvasti tilauksia tiskillä kiltisti 20 minuuttia odottaneiden asiakkaiden (eli meidän) molemmilta puolilta, mutta jättää porukkamme täysin huomiotta. Ei saisi kiroilla, mutta paska maku jäi suuhun.


Onneksi seura oli mitä parhainta, ja Flamingosta pienen kävelymatkan päässä sijainneen hotellimme aamiainen herkullinen. Rapulakaan ei kiusannut lainkaan, joten vedimme hyvällä ruokahalulla aamupalaa naamariin koko rahan edestä. Kuvaa en tietenkään muistanut ottaa, mutta kyllähän te nyt tiedätte miltä pekoni näyttää.

Runsaan aamiaisen jälkeen olikin hyvä jatkaa tehokasta viikonloppua kiertelemällä Omakoti-messuilla, käymällä moikkaamassa Ukkelin vanhempia ja vierailla samalla reissulla myös äitini luona iltasapuskalla. Äippämme opetti meille myös hieman paritansseja ja voi elämä että se oli hauskaa. Pokka ei pitänyt sitten millään kun heiluimme olohuoneen lattialla yhdessä Ukkelin, Kälyn, Insinöörin, tulevan datanomin sekä tietysti äiti the opettajan kanssa.

En kertonut tätä paikan päällä, mutta Kälyn ja Insinöörin esittäessä meille häävalssinsa musiikkeineen ja koreografioineen jouduin hieman nieleskelemään kyyneleitä. Kuinka säälittävää, mutta kun se oli niin hieno! Jotta kukaan ei huomaisi minun taistelevan kyyneltä vastaan, keskityin tanssin aikana kovasti Koda-koiran silittämiseen ja rapsutteluun, saaden samalla muuta ajateltavaa kuin sen, miten upea tanssi tulee olemaan itse hääpäivänä, ja kuinka paljon tulen silloin itkemään. Huhhuh, mitäköhän siitäkin tulee.. Turha varmaan meikata ollenkaan, sillä itken kuitenkin meikkini pilalle jo kirkossa.

Tunnisteet:

torstai 4. marraskuuta 2010

Täydellinen syyssunnuntain ruoka




Jamie Oliver on aikamoinen epeli. Aiemmin kokkaamani katkarapupasta todisti miehen olevan nero mitä tulee makujen yhdistelyyn, ja pastasta innostuneena tartuin innolla ostamaani Jamien kotona -kirjaan. Kirjan reseptit on jaoteltu vuodenajoittain ja syksyn kohdalta löytyi täydellinen syyssunnuntain ruoka. Mausteista porsaanliha-chili-paprikagulassia muhitetaan uunissa monta tuntia ja lopputulos on ihanan murea ja mehevä lihakastike. Raikas sitruuna-persiljasmetana kruunaa koko komeuden.


Keltaisessa keittiössä gulassi muhi uunissa ihanan laiskana sunnuntaipäivänä, jolloin oli ihan ok vaan lojua sohvalla hyvän kirjan parissa (allekirjoittanut suosittelee Kellokosken Prinsessaa), katsella välillä telkkarista ratsastuskilpailuja ja tuoksutella uunista tulvivia ihanan mausteisia tuoksuja. Sapuskasta riittää useammaksikin päiväksi, joten alkuviikon ruokahuolet oli ratkaistu jo sunnuntaina.

Jamie Oliverin possugulassiin tarvitset:

- 2 kg luutonta porsaanlapaa
- merisuolaa ja mustapippuria
- oliiviöljyä
- 2 punasipulia
- 2 tuoretta punaista chiliä
- 2 ruokalusikallista paprikajauhetta
- 2 tl kuminaa
- tuore meiraminippu (tai oregano)
- 5 paprikaa (mun vuokaan mahtui vain kaksi kappaletta)
- 1 tlk paahdettuja paprikoita
- 1 tlk kuorittuja tomaatteja
- 4 rkl punaviinietikkaa
- 400 g riisiä
- 1,5 dl smetanaa (meillä oli 2 dl)
- 1 sitruuna
- pieni nippu tuoretta persiljaa


Aloita rääkkäämällä possua. Poista lavasta kamara, mutta jätä rasva jäljelle. Viillä rasvaan ristikuvio, mausta liha suolalla ja pippurilla ja paista possua rasvapuoli alaspäin. Ruoka on tarkoitus tehdä kannellisessa uunipadassa, mutta hätä ei ole tämän näköinen jos et omista sellaista. Emme nimittäin omista mekään, joten käytin tavallista uunivuokaa, jonka peitin kannen puutteessa foliolla. Ylivaluvia nesteitä varten tyrkkäsin syvän uunipellin ritilällä hengailevan vuoan alle. Alkuvaiheiden paistamiset ja kuullotukset hoidin ihan tavallisella paistinpannulla, vaikka toki kätevämpää olisi paistaa kaikki alusta alkaen padassa, ja tyrkätä koko hela hoito lopuksi sellaisenaan uuniin.

No mutta kuitenkin, kun possun lapa on paistunut pannulla tai padassa vartin verran, siirrä possusi hetkeksi sivuun odottamaan. Seuraavaksi on nimittäin pilkottujen sipulin, paprikan ja chilin vuoro hengata pannulla. Poista chilistä siemenet niin sen tulisuus ei peitä muita makuja alleen. Kuullota kaveruksia öljytyllä pannulla paprikajauheen, kuminan, pilkotun meiramin sekä suolan ja pippurin kera. Lisää kuullotuksen jälkeen mukaan myös paahdetut paprikat ja tölkkitomaatit. Pilko heidätkin ensin hieman pienemmäksi.

Nosta liha pataan (tai heivaa liha ja pannulla kuullottamasi kaverit uunivuokaan). Peitä vedellä niin että liha juuri ja juuri peittyy. Lisää sekaan viinietikka ja kiehauta koko homma vielä liedellä ennen kuin hylkäät patasi tai vuokasi 180-asteiseen uuniin vähintään kolmeksi tunniksi. Minä jätin padan puutteessa kiehauttamisen väliin ja tyrkkäsin vuoan uuniin sellaisenaan, minkä takia kypsymisaika piteni hieman.



Liha on valmista kun se hajoaa helposti kahdella haarukalla vedettäessä. Meillä liha oli tarpeeksi mureaa vasta lähemmäs neljän tunnin kohdalla, vaikka uunista napsimani maistiaispalat olivatkin kovin herkullisia jo kolmen tunnin kohdalla. Tarjoile kastikkeen kanssa pitkäjyväistä riisiä sekä smetanaa, johon olet sekoittanut sitruunasta raastamaasi kuorta ja pilkottua persiljaa.

Jamie ei tälläkään kertaa pettänyt, vaan ruoasta tuli aivan uskomattoman hyvää. Meikätyttö lusikoi lautaselle jääneet kastikkeetkin viimeistä tippaa myöten suuhunsa, sillä mitään näin hyvää ei vaan voi jättää lautaselle.

Tunnisteet: , , ,

maanantai 1. marraskuuta 2010

Perho

Teimme Ukkelin kanssa eräästä keskiviikosta hieman juhlallisemman ja erityisemmän nauttimalla kolmen ruokalajin menun Ravintola Perhossa. Perho toimii ravintolakoulun opetusravintolana, joten en odottanut mitään maailmaa mullistavaa illallista. Onhan kyse kuitenkin vasta ravintolauraansa aloittelevista opiskelijoista. Toisaalta olin varmasti opiskelijapointti mielessäni myös armollisempi arvioidessani eteeni kannettuja ruokia ja tarjoilijoiden toimintaa.

Perho pääsi yllättämään ainakin tämän ruokailijan erittäin positiivisesti, vaikka tarjoilijoiden otteissa olikin havaittavissa hieman epävarmuutta. Haparoivat otteet ja rutiinin puute oli tosin mielestäni vain hellyyttävää, ja ainakin meitä englanniksi palvellut tummaihoinen herrasmies todella paneutui tehtäväänsä, oli erittäin kohtelias ja hänen palveluasenteestaan voisikin moni tarjoilijakonkari ottaa oppia. Tarjoilijamme kohteliaisuus ei tuntunut lainkaan teennäiseltä tai opitulta, niin kuin helposti saattaa tuntua jos herrasmiehen elkeet eivät tule luonnollisesti. Ison plussan ansaitsee siis hän.


Porocarpaccio


Meren otukset

Ruokailukokemuksesta teki epätavallisen se, että yleensä eniten mieleeni olevat alkuruoat olivat tällä kertaa aterian heikoin lenkki. Poron kanssa tarjoillut sienet olivat niin etikkaisen makuisia etten maistanut annoksessa juuri muuta. Sienten mitä todennäköisimmin kuuluikin olla sellaisia, joten syy lienee minussa ja etikkaan tottumattomassa makuaistissani. Hummeria, rapua ja kampasimpukkaa sisältänyt kombo oli mieluisampi, vaikka keskimmäinen rapujuttu olikin hieman ihmeellinen greipinpaloineen. Hummeri jännine mustine kastikkeineen oli sen sijaan herkkua ja kampasimpukan kaveriksi sopi yllättävän hyvin omenainen lisuke.



Pääruoaksi otimme molemmat sorsaa eikä annoksesta ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Lisukkeena ollut muussi oli suussasulavaa, kastike maukasta ja kasviksetkin hyvän makuisia puhumattakaan itse sorsasta. Jos nyt kuitenkin haluaisin leikkiä Tom Colicchiota ja etsiä täydellisyyttä hipovasta annoksesta jonkun virheen, sanoisin että kastike oli makuuni hieman liian suolaista. Mutta makuasia sekin, itsehän olen tottunut hyvin vähäsuolaiseen ruokaan.



Jälkiruokaosasto räjäytti lopulta potin ja olenkin valehtelematta haaveillut lähes päivittäin Perhon uskomattoman herkullisesta suklaaleivoksesta. Ravintola Fransmannin täydellinen suklaajälkkäri sai nyt kovan haastajan, sillä Perhon(kin) lämmin suklaaleivos oli pinnaltaan ihanan rapea ja sen sisältä valuva sula suklaa taivaallista. Vispipuuron mieleen tuonut puolukkasorbetti ja vaniljakastike kruunasivat annoksen ja ehdottomasti paras ruoka Perhon menussa olikin tämä suklaajälkkäri. Meikäläisen makuhermot saa näköjään helposti huutamaan hallelujaa suklaa-asioilla, jotka ovat sisältä sulia ja pinnalta rapeita. Kaveriksi vielä jotakin kylmää, raikasta ja ehkäpä jotain vaniljaistakin niin olen taivaassa.


Valitsemistamme jälkkäreistä Ukkelin mieleen oli enemmän jogurtista tehty panna cotta kirpeän tyrnikastikkeen ja vadelman kera. Itsekin pidin kovasti panna cotan pehmeydestä ja kastikkeen kirpeydestä, mutta jokin ilkeä tomaatin paholainen oli ilmeisesti päässyt rikkomaan ylähuuleni alapinnalla sijaitsevan allergiapisteen, ja kastike kirveli aivan hitonmoisesti huultani, mikä tietenkin häiritsi hieman nautintoa. Oma vikani tosin tämäkin, mitäs omistan vammaisen allergian ja huulen, joka reagoi tomaattiin rikkomalla itsensä.

Kaikenkaikkiaan menu saa minulta huippupisteet ja aion jatkossakin harkita Perhoa illallispaikakseni kun haluan hyvää halvalla. Hinta-laatusuhde onkin ravintolassa ehdottomasti kohdallaan, joten jo pelkästään sen takia suosittelen käymään innokkaiden opiskelijoiden pyörittämässä Perhossa.

Me saimme idean tutustua Perhoon Citydealin ansiosta, jossa erään päivän diilillä sai kolmen ruokalajin menun Perhossa puoleen hintaan. Ei hullumpi tarjous. Toinen vastaava sivusto, josta löytyy muun muassa ravintolatarjouksia on Offerium. Offeriumin sivuille pääset tästä linkistä: Offerium - Päivän Parhaat Diilit!.

Tunnisteet: