Lounas Sivassa

Aamiaisen jälkeen aletaan tietenkin suunnitella lounasta, ja Hurghadan Hotel Siva Grand Beachin lounaalla oli mistä valita. Paikkoja jossa lounastaa oli yhteensä neljä kappaletta: yksi rannalla, yksi aivan rannan tuntumassa puutarha-alueella sekä kaksi uima-altaalla.

Siellä se pieni rantagrillinen nököttää

Rantagrillin antimia emme kokeilleet kertaakaan, mutta kävimme kurkkimassa että tarjolla oli ainakin grillattuja kasviksia ja ranskalaisia. Jos grillikasvikset olivat samaa sarjaa illallisella tarjottujen kanssa, niin nam!

Monipuolisin lounas tarjoiltiin ravintola Oasiksessa, jonka seisovasta pöydästä löytyi niin salaattinurkkausta, aasialaista ruokaa, keittoja, pastapistettä kuin päivän erikoisuuttakin. Uuniperunat ja bataatti olivat erityisen herkullisia.

Oasiksessa ei ollut sopivaa ruokailla uima-asussa, vaikka ravintolan ulkotiskiltä saikin hakea juomaa pelkissä bikineissä, ja vaikkei pukeutuminen muissa lounaspaikoissa ollut niin justiinsa niiden allas-/rantasijainnin vuoksi. Allekirjoittanutkin hengaili usein Oasiksen ulkoterassilla pelkissä bikineissä ja hameessa, mutta sisätiloissa oli yläkroppa peitettävä paidalla. Eräs saksalainen herrasmies toteutti tätä kehotusta näppärästi heittämällä t-paidan niskaan pelkkien speedojen kaveriksi, ja voi kuinka herran säihkysääret loistivatkaan ravintolan hämyssä kaikessa karvaisuudessaan ja länkisäärisyydessään!

Oasiksessa sijaitsi myös hotellin paras baaritiski, jolle oli aseteltu mehu- ja limuautomaattien lisäksi viinapulloja. Oli viskiä, rommia, ouzoa, vodkaa ja vaikka mitä.. Tiskillä sai sitten itse käydä tekemässä haluamansa juomasekoituksen, ottaa pelkkää limua tai vaikkapa pikkumukillisen ouzoa. Ja kaikki tämäkin kuului loman hintaan! Myös alaikäisten onnistui napata täältä salaa mukillinen kaljaa mukaansa nurkan taakse. Oasiksen ulkoterassilla tulikin istuskeltua muutamana päivänä useampi tovi omatekoisten drinkkien, pelikorttien ja aakkosvisailun kera.

Hampurilaisbuffet

Vaikka Oasiksessa ja rantagrillillä tarjoiltiinkin herkullisia ruokia, suosimme yleensä allasalueen snack-paikkoja, sillä onhan se nyt paljon helpompaa kävellä kahden metrin päähän aurinkotuolista hakemaan ruokaa, kuin pukea ja siirtyä kymmenen metrin päähän ravintolaan syömään. Miten sitä kummasti aina laiskistuukin lomaillessa..

Altaalla aurinkotuolien välittömässä läheisyydessä sijaitsi hampurilaisbuffet, jossa sai käydä itse rakentamassa mieleisensä purilaisen tai hodarin lisukkeineen. Saman katoksen alta sai myös juotavaa ja hedelmäsalaattia jälkkäriksi.

Näiden lisäksi altaalla tuli usein syötyä myös pizzaa, jota sai hakea allasalueen toisesta ruokapisteestä. Pizzaa joutui usein hetken odottamaan, mutta mikäs siinä oli aurinkotuolissa makoillessa, varsinkin kun Ukkeli oli niin kiltti, että haki aina pizzamme, eikä allekirjoittaneen tarvinnut kuin istua leveällä persiillään odottamassa.

Tuttifrutin alta saa pizzaa. Loogillista.

Sivan ruokia muistellessa en enää yhtään ihmettele mistä näitä lomakiloja oikein tulee..

Meren otuksia

Jumbon Cittarissa on hyvä ruokaintoilijan seikkailla. Hyllyt pursuaa vaikka mitä kivoja uusia kavereita, joita tekisi ihan hirveästi mieli maistaa, mutta harmi ettei kaikkea voi ottaa mukaansa ainakaan samalla kerralla.

Kevään mittaan allekirjoittaneeseen iski kauhea himo kaikenlaisiin mereneläviin, simpukoihin, mustekalaan, sushiin ja sellaiseen, mutta ikäväkseni satuin himon iskiessä olemaan Egyptissä. Ei siinä muuten mitään, mutta äärimmäisen likaisen Niilin nähtyäni ei tehnyt mieli ottaa riskiä syömällä likaisessa vedessä uiskentelevia paikallisia mutanttikaloja. Hotellimme naapurissa oleva sushipaikka himotti kovasti, mutta raaka Egyptin kala tuntui itsemurhalta Niilin vierailun jälkeen.

Oli siis säästettävä merenelävien himo kotiin ja Jumbon Cittariin, jonka pakastekaapista nappasimme mielenkiintoisen sekoituksen erilaisia rapuja, simpukoita, mustekalaa ja muita erikoisia kavereita. Tästä tekisimme alkupalaa paketin ohjeen mukaan.



Otukset sulatettiin ensin hyvin ja heitettiin sitten pannulle paistumaan. Paketti kehotti lorauttamaan sekaan valkoviiniä ja haihduttamaan sen pois, mutta vaikka kaapissamme on yleensä aina perusvalikoima viiniä, ei joukossa ollut tällä kertaa yhtään valkoista. Punkkua ja skumppaa olisi löytynyt useampi pullo ja olipa joukossa myös harvinaisempi rose-viini, muttei yhtään valkkaria. No höh, sitten ollaan ilman.

Sitruunamehua sentään lorautin hieman kypsyneiden meriotusteni päälle. Otusten kaveriksi paahdoin myös leipää ja huuhtelin pari salaatinlehteä lautasen reunalle koristeeksi, ja ihan oli kuulkaa kelpo alkupala! Tää ainakin tykkäs paljon, ja merenelävien himokin laantui hetkeksi, vaikka kyllä minun vieläkin tekee mieli sushia...

D niin kuin D-vitamiini

Aakkossarja jatkuu! Nyt on päästy jo (vasta) D-kirjaimeen asti, ja tätä joutui jopa hetken pohtimaan, sillä D:hen ei ollut yhtä ilmiselvää meikäläiselle mieleistä ruokajuttua kuin A:han (aamiainen), B:hen (banaani) tai C:hen (chili).

Aakkosista puheenollen viihdytimme itseämme Egyptin lomallamme ikivanhalla aakkosleikillä, jossa on tarkoitus keksiä jokaisella aakkosella alkava maa, kaupunki, automerkki, elokuva, tv-sarja, tuotemerkki tms. Leikki oli yllättävän mukavaa ajanvietettä drinkkiä siemaillessa, ja vaikka homma kuulostaa helpolta, jouduimme välillä ihan tosissaan käyttämään aivojamme ja miettimään päämme puhki.

Mutta nyt takaisin siihen D-kirjaimeen, johon lopulta olikin helppo löytää tärkeä ruokajuttu. Kyseessähän on tietysti D-vitamiini, jota saamme kesäisin ihanaisesta auringosta. Koska armaassa isänmaassamme aurinko ei kuitenkaan mollota taivaalla ympäri vuoden, on D-vitamiinia lisätty maitoon, jotta kansa saa riittävästi vitamiinia eikä sairastu riisitautiin.

Syy miksi D-vitamiini valikoitui aakkossarjaani on se, että rakastan sen lähteitä kovasti paljon. Auringon paisteessa on ihanaa hengailla ja kunnon maito on ensimmäinen asia, jota ikävöin aina etelän matkoilla. Ilman ruisleipää ja salmiakkia kyllä pärjää, mutta maitoa tulee ikävä!

Maidonkulutus meidän taloudessamme onkin niin huimaa, että työkaverinkin oli vaikea uskoa sitä, kun puhuimme tuossa päivänä eräänä jostain kumman syystä maidosta. Hän kertoi nelihenkisen perheensä juoneen parhaillaan neljä litran maitotölkkiä viikonlopussa, kun meillä Ukkelin kanssa menee neljä puolentoista litran maitoa viikonlopussa ihan vaan kahteen pekkaan litkittynä. Onko se muka paljon?

D-vitamiinin, maidon, kesän ja auringon kunniaksi listaan pari hjuvaa maitopohjaista drinksua:

- Ensimmäisenä vanha kunnon minttukaakao. Sekoita (kylmää tai kuumaa) maitoa, kaakaojauhetta ja minttuviinaa sekaisin ja nauti. Kuuma versio toimii hyvin laskiaismäessä hörpittynä ja kylmä versio maistuu paremmin lämpimämmällä säällä. Huhu kertoo että kylmä minttukaakao auttaa rapulaan, mutta tätä en myönnä kokeilleeni. Nimimerkillä: "Leivoin tuossa yhtenä päivänä viinereitä minttukaakao kaverinani".

- Toisena listalle pääsee teiniaikojen lemppari Ville Vallaton, jota tulee edelleen tilattua silloin tällöin herra baarimikolta. Ville Vallattomaan tulee maidon lisäksi banaanilikööriä (Pisang Ambon), vodkaa ja jäitäkin mielellään kiitos.

- Mariannea muistan tilanneeni joskus GooMin jälkeisessä pöhnässä turkulaisessa ravintolassa ja kyllä maistui hyvälle! Ja onkos tuo nyt ylläri, sillä mitä muuta voi olettaa juomalta, jossa on maitoa, kaakaolikööriä ja minttulikööriä. Nam. Hyvä jälkkäri-idea muuten jos irish coffee ei innosta!

- Valkovenäläinenkin on jo klassikko, joten pakkohan sekin on tähän listata. Belaruksen edustajaan tulee maitoa, vodkaa ja kahvilikööriä.

- Listamme viimeisenä on Googlen tarjoilema musta hevonen eli juoma, jota en ole maistanut, mutta joka voisi kovasti kiinnostaa. Banaanigoottiin tulee salmiakkilikööriä, banaanilikööriä ja maitoa. Pakko olla hyvää, tai ainakin niin erikoista, että tahtoo maistaa!

Tulipas nyt taas alkoholipainotteinen postaus. Hyihyi. Mutta elkäättehän siitä välittäkö, sillä pointti oli seuraava: Juokaa maitoa!

Viinereitä äidille

Ihan alkuun voisin antaa yleishyödyllisen leivontavinkin : Älä leivo rapulassa! Vaikka itse leipominen sujuisikin valmistaikinoineen ihan rattoisasti, ei päikkäreiltä heräävä Ukkeli välttämättä riemastu löytäessään keittiöstä hysteerisenä hihittävän tyttöystävänsä, joka on levittänyt mansikat pitkin uunia ja kuorruttanut keittiön kinuskikastikkeella.

Enkä muuten usko että vaniljakastikekaan olisi välttämättä jäänyt niin kokkareiseksi ilman krapulapäivän "Ei se oo niin justiinsa" -asennetta. Huoh. Mutta ihan hyviä niistä onnistuneista viinereistä kuulemma tuli. Itse en maistanut yhtäkään, sillä darrapäivänä kaikki makea ällöttää. Älkääkä kysykö miksi, mutta seuraavakin päivä oli darrapäivä (mikäs sen mukavampaa!), joten silloinkaan ei viineriä nautittu.

Toinen vinkki liittyy muutamaan epäonnistuneeseen viineriin. Alkuperäisessä ohjeessa mainittiin ihan syystä TUOREET mansikat, jotka meikäläinen iloisesti korvasi pakastemansikoilla. Ei näin. Eikä varsinkaan niin, ettei niitä jäisiä mansikoita jakseta sulattaa kunnolla. Että terveisiä vaan meidän uunilta, jonka pohjalle pellillä lillunut mansikkaneste lurahti aiheuttaen mukavaa pikku käryä. Toistan siis vielä kerran: Älä leivo rapulassa!

Kuten jo mainitsin niin ei-mansikkaiset versiot onnistuivat kuitenkin hyvin, ja äitiliini jopa kehaisi niitä pariinkin otteeseen, ettei leipomaan opettelevalle pikku-Martinalle tule paha mieli. Olipas kilttiä.

Tässäpä olisi siis reseptiä, jos joku ei-rapulainen haluaa väsätä omatekoisia viinereitä itsensä ja miksei muidenkin iloksi. Tarvitset lehtitaikinalevyjä, kananmunaa ja valintasi mukaan joko kinuskikastiketta tai vaniljakastiketta (jälkimmäinen on pussikamaa, lisää vain maito!). Lisäksi voit valita täytteeksi esimerkiksi purkkipersikkaa, -mangoa tai TUOREITA mansikoita.

Sulata taikinalevyt ja tee kullekin levylle noin sentin levyiset "kehykset" piirtämällä veitsellä taikinan reunojen sisäpuolelle suorakaide painamatta veistä kuitenkaan pohjaan asti, sillä muuten kehys tietenkin irtoaa. Daa. Tämän kommervenkin avulla reunat nousevat uunissa kehystäen täyteosuuden sisäänsä ja saaden aikaan aivan viinerinnäköisen viinerin. Ooooo!

Reunojen piirtämisen jälkeen länttää kehyksen sisään vanilja- tai kinuskikastiketta ja valitsemaasi hedelmää. Voitele vielä reunat kananmunalla ja heivaa viinerisi 200-asteiseen uuniin kohoamaan ja ruskettumaan. Niin helppoa se on kun sen osaa. Kröhöhöm..

Voit vielä yrittää koristella jäähtyneet viinerit sillä samalla tomusokerisössöllä millä piparit koristellaan. Kuten päivän teemaan kuului, tämäkään vaihe ei onnistunut keltaisessa keittiössä, vaan sokerisössö suli näkymättömäksi nesteeksi viinereiden päälle. Että semmoinen leipomispäivä tällä kertaa. Palatkaamme siis leivonta-astialle ensi kerralla paremmissa sielun ja ruumiin voimissa!

Epyktin tuliaisia

Sen lisäksi että roudasimme Egyptistä kassikaupalla pyramideja ja muita matkamuistoesineitä, toimme mukanamme myös pari ruokatuliaista (itsellemme tietenkin), joista kerron kohta lisää. Vesipiippu jäi ostamatta, vaikka sellaista himoitsimmekin, mutta kaikkea muuta kivaa krääsää oli Ukkelin matkalaukku täynnä palatessamme kotiin. Oma laukkunihan oli niin täynnä bikineitä, ettei sinne juuri matkamuistoja mahtunut. Ja sanoi kuka tahansa mitä tahansa, niin totuus on kuitenkin se, että kahden viikon reissulle on täysin normaalia ottaa mukaan 20 bikinit. Nii.

Huonolaatuisessa yläkuvassa hengailee paikallisesta marketista mukaan nappaamamme maustesekoitus, joka näyttää ensisilmäyksellä vallan simppeliltä kaverilta. Mausteet ovat allekkaisissa pusseissa ja ylhäällä on lueteltu mausteiden nimet. Viimeistään Googlen avulla pitäisi siis selvitä mistä mausteista on kyse, ja mihin niitä voi käyttää.

Mutta entäs kun mausteiden nimiä onkin vähemmän kuin itse mausteita? Mistäs me nyt tiedetään mikä on mikäkin? No ei mistään niin, mutta oikeastaan se onkin ihan hauskaa. Sokkona maustamisella voi saada aikaiseksi vaikka mitä ylläreitä, ja erikoisjuttujen maistaminen on aina kuulunut lempipuuhiini. Rohkeasti siis vaan nimettömiä mausteita käyttämään!

Olenkin jo ripotellut yhtä keltaista maustetta kanan päälle, ja vaikken tunnistanutkaan maustetta, sopi se niin hyvin kanan kanssa, että maustoin seuraavankin kanapihvini sillä. Seuraavia maustekokeiluja odotellessa (Ukkelikin on varmasti innoissaan..).. Sen verran pitänee kuitenkin nuuhkaista käyttövuorossa olevaa maustetta, etten vaan mene sekoittamaan kanelia lihaan.

Toinen keltaiseen keittiöön sijoitettu tuliainen on ihana piparminttutee, joka oli pakko saada mukaan. Minulla on parhaillaan meneillään minttutee- ja vihreä tee -kausi, joten mikä olisi parempaa kuin nämä kaksi yhdessä? Sitäpaitsi epyktiläiset tekevät oikein kelpo teetä, joten pakkohan vihreä paketti oli napata mukaan.

Teepaketin lisäksi ostin itselleni töihin myös maailman mauttomimman, ja juuri siksi niin ihanan teekupin. Kuvaa kupista ei ole, mutta kuvitelkaa kohokuvioinen neonvärinen kaikkia värejä sisältävä kuppi pyramidin kuvilla, Tutankhamonin nassulla ja palmun muotoisella kädensijalla, niin ymmärrätte mistä puhun. Se on niin ihanan överi!

Aamiainen ja muuta Hotel Siva Grand Beachissa

Egyptin lomamme oli oikea luksusloma, sillä vietimme kaksiviikkoisemme ihanassa all inclusive -hotellissa, jossa kaikki ruoat ja juomat kuuluivat hintaan. Koko ajan oli jossain ruokaa tarjolla ja juomaakin sai hakea itse hanasta niin paljon kuin huvittaa. Tosin tarjoilijat pitivät huolen etteivät varsinkaan hyvin tippaavat asiakkaat joutuneet nostamaan persaustaan aurinkotuolista edes juomien haun ajaksi, vaan virvoitusjuomia kannettiin pöytään niin innokkaasti, että meilläkin oli parhaillaan 8 juomaa aurinkotuolien välisellä pikkupöydällämme. Eipähän loppunut ihan heti kesken.

Luksuksen tunnetta lisäsi myös se, että hotellia siivottiin jatkuvasti. Siis todella aivan jatkuvasti: koko ajan ja joka paikassa voi nähdä jonkun kiillottamassa lattiaa, kastelemassa nurmikkoa, keräämässä roskia, leikkaamassa pensaita tai putsaamassa koristekasveja. Likaisesta Egyptistä ei siis ollut tietoakaan meidän hotellimme alueella, vaikka heti sen ulkopuolella näimmekin melko mielenkiintoisia jäteratkaisuja.

Tärkeä luksusfiiliksen nostattaja oli myös se, ettei hotellissamme ollut venäläisiä. Oikeasti, jos suunnittelet matkaa Egyptiin, suosittelen tarkistamaan ettei hotellisi ole venäläisten kansoittama. Minulla ei ollut edes kuulemistani puheista huolimatta ennakkoluuloja rakkaita itänaapureitamme kohtaan (asenteella: uskon vasta kun itse näen), mutta sain heistä aivan tarpeekseni jo lentokentällä ja ainoana bileiltanamme paikallisessa yökerhossa, jossa venakot opettelivat ilmeisesti käyttämään wc:tä ensimmäisen kerran elämässään. Vai miten muuten voi selittää sen, ettei aikuinen nainen osu pönttöön vaan kaikki (todellakin KAIKKI) on pitkin reunoja ja lattioita? Yhhh..

Näiden ihanien vessapuheiden siivittämänä onkin mukava siirtyä kertomaan pääasiasta, eli siitä hotellimme ruoasta. Ensimmäisenä vuorossa on tietenkin aamiainen.

Buffetaamiaista tarjoiltiin kahdessa ravintolassa seitsemästä yhteentoista, ja tämänkin jälkeen olisi ollut mahdollista saada yksinkertainen aamiainen hotellin terassiravintolasta. En tiedä mitä tämä yksinkertainen aamiainen olisi sisältänyt, sillä minä aamuvirkku ja heräämään pakotettu Ukkeli (no ei vaan kyllä Ukkelikin nousi lähes aina pirteänä aamulla) ehdimme aina normiaamiaiselle mummojen ja pappojen kanssa. Kahtena aamuna vetelimme vasta iltapäivällä "aamiaiseksi" hampurilaista altaalla, kun uni maistuikin myöhään. Yleensä noina aamuina oli myös hieman heikompi happi, mistä lie johtunut..

Buffetaamiainen oli molemmissa sitä tarjoavissa ravintoloissa (Shams ja Amar) pääasiassa samanlainen. Tarjolla oli kaikkea mitä kuvitella saattaa: salaattia, hedelmiä, leipiä, muroja, mysliä, omeletteja, nakkeja, lihaa, leivoksia, lettuja, teetä, kahvia ja mehua.

Meidän aamiaiskuvamme näyttävät melko tylsiltä verrattuna siihen mitä kaikkea olisi ollut tarjolla. Jotenkin sitä kuitenkin päätyy aina ottamaan aamupalaksi leipää, margariinia, marmeladia, juustoa ja leikkelettä sekä kurkkua ja oliivia. Ukkeli kävi teetättämässä muutamana aamuna mieleisensä omeletin ravintolan kokilla, ja välillä yritimme syödä myös makeita leivonnaisia tai lettuja suklaakastikkeella, mutta koska makeat ruoat eivät oikein maistu etelän lämmössä, suosimme yleensä vain suolaisia aamupaloja.

Olennaisena osana aamiaiseemme kuului myös joka aamuinen konjakkiryyppy sekä lääkekimara vitamiineineen ja maitohappobakteereineen. Kaikesta varovaisuudesta ja ylisiististä hotellista huolimatta Faaraon kirous pääsi kuitenkin iskemään myös meihin.

Onneksi olimme hakeneet apteekista Antinal-nimistä mahalääkettä, jonka luvataan auttavan lähes kaikkiin mahapöpöihin, ja jo ensimmäinen pilleri helpottikin vaivoja niin, että muutamassa tunnissa olo oli jo paljon parempi. Antinal-kuuri (4 tablettia per päivä kolmen päivän ajan) kannattaa syödä kuitenkin loppuun asti, sillä itse söin lääkettä ensin vain päivän ja pöpö tuli takaisin.

Kokonaisen kuurin jälkeen maha oli kuitenkin terästä, eikä Faarao päässyt tekemään tuhojaan edes sen jälkeen kun huuhtelin hampaani vahingossa saastaisella hanavedellä. Niilistä suodatettu hanavesi on oikeasti niin likaista, että suihkussakin kehotetaan pitämään suu visusti kiinni, ja Kairossa Niilin nähtyäni ymmärrän tämän oikein hyvin.