Ruotsin risteilyllä osa 2

Viking Linella oli perinteisen kevätristeilymme aikaan Etelä-Afrikka -viikot, mikä näkyi erilaisten koristeiden ja rekvisiitan sekä pimpelipom-musiikkiesitysten lisäksi myös laivan seisovassa pöydässä. Siellä tarjoiltiin nimittäin strutsia! Ja mehän olimme tietenkin Ukkelin kanssa innokkaasti tyrkyttämässä lautasiamme lihanleikkaajamiehelle, sillä pakkohan moista erikoisuutta oli päästä maistamaan. Ja oli muuten hyvää! Harmi vaan etten jaksanut ottaa yhtä viipaletta enempää, sillä siinä vaiheessa maha oli jo ihan täynnä mätiä..

Säälittävän pääruoka-annokseni kohokohta strutsi on siis tuo ainoa liha tuossa. Ylläri.

Buffetin lisäksi Etelä-Afrikkalaisia herkkuja tuli nautittua myös nestemäisessä muodossa. Amarula-likööri oli taxfreen puolella tarjouksessa, joten nappasimme pullon sitä mukaamme ja maistoimme muutamia hörppyjä jo risteilyn aikana. Loputkin oli pakko juoda pois seuraavan viikonlopun aikana, sillä kermaliköörin säilyvyys ei ole ihan sieltä parhaasta päästä. Harmin paikka, ihan oli pakko juottaa juomaa väkisin kavereillekin.

Toisena iltana vetelimme Ellasissa pihviä ja pitää ihan ihmetellä miten tarjoilijapoikamme jaksoi olla niin hauska ja mukava, vaikka laivalla varmasti näkee jos jonkinlaista asiakasta, enkä usko että käyttäytyminen varsinkaan meidän suomalaisten osalta on aina kovin asiallista.. Pikku kypsymisen risteilykansan toilailuun havaitseekin usein laivan henkilökunnasta, mutta meidän tarjoilijamme oli ihan loistava.

Minä valitsin kovin omaperäisesti pippuripihvin, jonka kuvaa blogini ei suostu jostain syystä ottamaan vastaan..

..kun taas Ukkeli otti pikkuisen erikoisemman annoksen porsasta ja katkaravunpyrstöjä. Näyttääpä se muuten hyvältä!

Ruokailun jälkeen tarjoilija antoi meille vielä kupongit, joilla saa muutamalla eurolla jälkiruoaksi Amarula-drinkin laivan yökerhosta. Me tietenkin hyödynsimme edun ja yllätyimme positiivisesti kun maistoimme Amarulasta, maidosta ja kokiksesta sekoitettua juomaa. Kuulit ihan oikein: kokiksesta! Ei kyllä olisi uskonut että kyseinen juoma on niin hyvää, että oli pakko tilata toiset heti perään, mutta kyllä se vaan oli. Nam.

Ruotsin risteilyllä osa 1

Tehdäänpä ihan alkuun pieni risteilytesti:

1. Odotatko Ruotsin risteilyltä eniten a) drinkkejä, tanssia ja uutta nousua vai b) seisovan pöydän herkkuja.

2. Entäpä mitä teet kello kahdelta yöllä kun olet tuhannen päissäsi? a) Tilaat uuden juoman ja suuntaat yökerhoon tanssahtelemaan vai b) ymmärrät siirtyä hyttiisi nukkumaan.

3. Seuraavana aamuna a) käännät kylkeä, nukut krapulaasi pois ja ihmettelet tovereita jotka vääntäytyvät väkisin kiertelemään Tukholman katuja vai b) nouset pirteänä ylös, ulos ja maihin seikkailemaan.

4. Toisena päivänä iltapäivästä / alkuillasta a) haet kahvilasta katkarapuleivän ja lipität väkisin tasoittavaa kunnes olo alkaa olla taas normaali vai b) nukut pienet päikkärit, laittaudut ja alat suunnitella mihin laivan ravintoloista menisitte tänään syömään.

5. Karaoken aikana a) odotat lauluvuoroasi ja kumoat ehkä rohkaisuryypyn ennen kuin siirryt hoilottamaan kaverisi kanssa Rakkauden haudalla vai b) istut kiltisti pöydässä drinkkiä siemaillen.

6. Ennen puoltayötä a) meno yltyy, tanssijalkaa alkaa vipattaa ja taidatpa ottaa yhden absintinkin että nousee kunnolla päähän vai b) siirryt taxfreen kautta hyttiin katsomaan elokuvaa, juomaan limua ja syömään sipsiä, juustoja ja muita herkkuja.

7. Toinen ilta päättyy a) aamulla kun laiva saapuu satamaan etkä ole nukkunut silmäystäkään vai b) puolenyön aikaan kun nukahdat sänkyynne kesken leffan.

8. Aamulla kun tullaan satamaan ja on aika lähteä kotiin a) hoiput heikkona julkisilla kotiin ja toivot ettei oksennus tule vai b) olet ollut hereillä jo pari tuntia ennen kuin laiva saapuu satamaan.

9. Kotona a) nukut krapulaasi pois koko päivän vai b) kävelet heti kotiin päästyäsi kauppaan, purat matkatavarat ja siirryt sohvalle katsomaan televisiota miehen kainaloon.

Viime viikonlopun risteilyä ajatellen oikea vastaus kaikkiin kysymyksiin on B! Jep, nyt viimeistään olen todistanut maailmalle (koko maailmaahan kiinnostaa), että minusta on tullut VANHA! Mikä omituisinta, risteily oli yksi parhaista koskaan juuri siksi, että osasimme ottaa tarpeeksi rauhallisesti, mutta pidimme myös hauskaa ja käkätimme omille tyhmille jutuillemme. Risteilyn kohokohdat olivat siis ensimmäisen illan Buffet..

..Tukholmassa käynti..

..ja toisena iltana tax freestä bongattu juustokokoelma sekä muut herkut, jotka hotkaisimme hytissämme.

Testin A-vaihtoehdot perustuvat toki myös omakohtaiseen kokemukseen (tai siis eivät tietenkään perustu äiti!), ja vielä muutama vuosi sitten ryyppyrellestysreissut kuuluivatkin normaaliin opiskelija-Martinan arkeen. Nyt kuitenkin rauhallisempi reissu Ukkelin seurassa on mieluisampi, vaikka kyllä mekin osaamme tarvittaessa valita A-vaihtoehdon. Se ei vaan ole enää itsestäänselvyys, sillä olemme oppineet, että vähemmälläkin remuamisella voi pitää hauskaa.

Tukholman kantisgrillimme kantisannos joka syötiin kantispuistossa.

C niin kuin Chili

Aakkossarjan C-kirjainta ei tarvinnut kauaa miettiä. Sehän on aivan ehdottomasti chili! Cantina Westkin oli kova vaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin chiliin, sillä se on kovaa vauhtia nousemassa ikisuosikkini valkosipulin rinnalle, ja se on jo aika hyvin se. Alan ihan oikeasti kohta uskoa puheita, joiden mukaan chili voi aiheuttaa riippuvuutta.

Keltaisessa keittiössä on viime aikoina työnnetty chiliä ihan joka paikkaan (paitsi ei sinne, auts..) ja Poppamies vastaanottanee piakkoin uuden tilauksen kotikoneeltamme. Tulisten sapuskojen pupeltamisen ansiosta chili ei enää polta niin paljon suussa, vaan tulisia mausteita saa laittaa ruokiin enemmän kuin ennen, mikäli ne mielii maistaa kunnolla. Täytynee siis uskoa myös niihin puheisiin, että tulisia ruokia syömällä poltteeseen tottuu, ja tarvitaan aina vaan enemmän chiliä jos haluaa saada naaman hikoilemaan.

Chilisiä ohjeita blogista löytyy jo reippaasti, mutta päräytetään tähän nyt vielä hunajaisen chilikastikkeen resepti. Hunajachilikastike sopii mainiosti kanan kanssa ja kukaan ei varmaan ylläty kun kerron että Ukkelihan se tämänkin ruoan valmisti.

- salottisipulia (yksi tai kaksi riittänee)

- 160 ml hunajaa

- 60 ml viinietikkaa

- teelusikallinen chilijauhoa

- ihan pikkiriikkisen kuminaa

- n. 250 ml kanalientä

- suolaa ja pippuria

- korianteria

Tämäkin homma alkaa sipulin pilkkomisella ja kuullottamisella. Kun sipuli on pehmeää, lisää kattilaan hunaja ja viinietikka. Lisää myös chili, kumina ja kanaliemi ja keittele hommaa kokoon kunnes nesteen määrä on puolittunut. Mörssää kastike sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta suolalla, pippurilla ja korianterilla ja ylläty miten niin ruman näköinen rusehtava kastike voi olla niiiin hyvää. Ihan kuin olisi kiinalaisessa ravintolassa syömässä.

Ruskista kanafileet pannulla, keitä riisiä ja aterian ainesosat ovat valmiit. Voit lisätä lautaselle vielä raejuustoa, kuten allekirjoittanut teki, ja päivän proteiiniannos on turvattu.

On taas aika hevospäivityksen

Lemppariravintolamme Cantina Westin ruokalista uusittiin maaliskuun kolmas päivä, ja heti neljäntenä päivänä ryntäsimme ukkelin kanssa koemaistamaan uudistuneen hevospihviannoksen. Tällä kertaa en pelännyt että heppa olisi poistunut listalta, sillä eihän ravintola vaan voi poistaa listan parasta pihviä. Ja siellähän se möllötti edelleen tutulla paikallaan.

Annoksen lisukkeet oli kuitenkin uusittu ja voi pojat, tämä heppa taitaapi olla kaikkien aikojen paras! Ensimmäinen Cantina Westissä maistamani hevosannos oli myös riippuvuutta aiheuttava, mutta nykyisistä pihvin kavereista taidan pitää vielä hiukan enemmän. Plussaa tulee eniten pehmeän makeista bataattilohkoista, jotka hengailivat sulassa sovussa perunalohkojen seassa. Edellisestä annoksesta oli säästetty kiittelemäni paprikalisuke ja uusi kastikekin oli oikein buenoa. Mahtavaa Cantina West!

Jotain ravintolaan tykästymisestämme kertoo se, että laskimme tämän olleen neljästoista kerta Cantina Westissä puolentoista vuoden sisään. Se on aika paljon se, varsinkin kun ottaa huomioon, että emme toki aina ryntää päätä pahkaa Kasarmikadulle, vaan olemme ruokailleet useita kertoja myös muissa helsinkiläisravintoloissa. Cantina Westiin tulee silti palattua yhä uudelleen ja uudelleen, ja olisikin aikamoinen shokki jos ravintolan ovet joskus suljettaisiin pysyvästi. Hui, en uskalla edes ajatella mitä siitä seuraisi..

P.S. Kuvankin uudesta hepasta otimme, mutta se hengailee edelleen Ukkelin kännykän syövereissä. Toivotaan että se löytää tiensä joskus tänne asti..

Nuudelihärpäkkä

Eihän se nyt kauhean kuvauksellinen ole, mutta eivät kaikki voi syntyä huippumalleiksi.

Olipa kerran ihan tavallinen nuudelipaketti, ihan tavallista naudanlihaa ja ihan tavallisia parsakaalin nuppuja jotka sekoitettiin keskenään ja syntyi...ihan tavallista nuudelihärpäkkää! Jee!

Nuudelihärpäkkä oli kuitenkin sen verran hyvää ja terveellistäkin että haluan kirjoittaa uusintaa varten reseptin ylös:

- 60 ml soijakastiketta
- puolikas sipuli
- valkosipulia
- naudanlihasuikaleita
- 2 teelusikallista viinietikkaa
- inkivääriä (ei oo pakko laittaa jos ei taho)
- 1 parsakaali

Ota iso paistinpannu tai wokkipannu, lorauta sen pohjalle soijaa ja lisää pilkottu sipuli sekä valkosipuli sekaan. Anna kavereiden kuullottua hetki ja riko odotellessasi iso parsakaalin pötkäle pienemmiksi nuppusiksi, huuhtele nuput ja keitä niitä pari minuuttia. Voit myös napata pakastimesta parsakaalipussin ja käyttää sieltä löytyviä nuppuja.

Lisää naudanlihasuikaleet soijan ja sipulien sekaan ja anna ruskistua. Lisää viinietikka ja inkivääri. Keitä nuudelit ja lisää ne sekä parsakaali lihan kanssa samalle pannulle. Maista ja lisää tarvittaessa haluamiasi mausteita. Sekoita, kippaa lautaselle ja syö.

B niin kuin Banaani

Aakkossarjan B-kirjainta edustaa itseoikeutetusti keltainen ystävämme banaani. Jo pikkumuksuna päätimme Vilukissan kanssa, että banaani on minun hedelmäni ja omena Vilukissan. Pyjamabanaanitkin oli kova sana, vaikkemme ohjelman huippuaikaan enää kovin pikkumuksuja olleetkaan. Silti riemastus oli suuri kun bongasin taannoin lääkärin lasten nurkkauksesta jättimäisen ja jo niin kovin kuluneen pyjamabanaanin. Olisi tehnyt mieli ottaa se syliin ja viedä pois, mutta veikkaan että lääkärit olisivat pian tyrkänneet minut pehmustettuun huoneeseen jos olisin tehnyt niin.

Banaani on ykkösvälipalani töissä, sillä se on helppo napata mukaan, kuoria ja syödä työnteon lomassa. Banaanin makukin miellyttää, vaikka toisinaan kärsinkin yliannostuksesta. Ukkelin mukaan ominaistuoksunikin on usein banaanimainen (se ei välttämättä ole hyvä asia..?). Tällä kertaa tein banaanista suklaista jälkkäriä maailman yksinkertaisimman ohjeen mukaan.

Otetaan banaani ja suklaapatukka. Minä pidän uusien ja erikoisten juttujen kokeilemiseta, joten valitsin perus maitosuklaan sijaan Fazerin Maya-chilimaissisuklaan. Hyvä valinta oli, tap tap.

Banaanirassun maha viilletään auki ja sisään työnnetään neljä suklaapalaa. Patukassahan on viisi palaa, mutta koska kaikki eivät mahtuneet banaanini sisälmyksiin, oli ylimääräinen pala pakko syödä pois. Voi harmi.

Seuraavaksi banaani laitetaan noin 200-asteiseen uuniin (vähän viileämpikin käy) ja jäädään kyttäämään likaisesta uuniluukusta milloin keltaisesta tulee musta. Kun banaanin kuori on kokonaan mustunut on aika ottaa bansku pois uunista.



Maya-suklaa oli aivan loistava valinta tähän jälkkäriin, sillä suklaan sisältämän chilin muuten lähes huomaamaton maku voimistui uunissa, ja maissin ansiosta suklaapalojen yläosa oli ihanan rapea, kun taas banaanin puoleinen osa oli sulanut mukavasti banskun sisään. Sitten vaan lusikoimaan lämmintä banaanisuklaamössöä kuoren sisältä. On hyvää, ja on makeaa. Muksutkin varmaan tykkäisivät?

Tekisi mieli kokeilla heti samaa hommaa jollakin toisella suklaapatukalla, niin hauskaa tämän tekeminen ja syöminen oli. Snickers voisi olla aika jännä, tai sitten Fazerin maito- ja valkosuklaata sisältävä patukka. Tai ehkä jopa Geisha? Onko joku kokeillut tätä muilla täytteillä? Ihan kuin olisin nähnyt jossakin kuvan suklaabanaanista, jonka sisällä oli myös vaahtokarkkia. Tunnustaako joku ruokabloggaajista läväyttäneensä kyseisen kuvan verkkokalvoilleni vai onko vaahtokarkkibanaani ollut vain unta?

Rusinahan toimii!

En ole varmaan ainoa, jota epäilyttävät makeat jutut kuten hedelmät ja rusinat suolaisen ruoan seassa. Banaani lihakastikkeessa ja persikka kanapadassa ei vaan kuulosta kovin herkulliselta.. Rusinakin on hieman epäilyttävä kaveri, vaikka onkin ihan ehdoton vieras maksalaatikon seassa. Maksalaatikon lisäksi on kuin onkin myös muita poikkeuksia, joihin makeat kaverit sopivat, kuten einestiskin hedelmäkana-annos (terveisiä Tiimarin mikrolle, joka niin usein lämmitit hedelmäkanaseni) ja tämän postauksen possusalaatti, jonka ihan ehdoton yllättäjä on ystävämme rusina.

Namiin possusalaattiin tarvitaan:

- possua riittävästi (meillä oli iso pötkäle, josta käytimme puolet ja jätimme toisen puolikkaan pakastimeen odottamaan uusintakierrosta)

- 0,5 tl suolaa

- 0,5 tl pippuria

- 0,5 tl kuminaa

- 0,5 tl kanelia (me jätimme tämän välistä, sillä en ole kanelilla maustetun lihan suurin ystävä)

- oliiviöljyä

- valkosipulia

- tabascoa, chilikastiketta tai jotakin muuta tulista

- appelsiinia

- tuoretta pinaattia (voi jättää poiskin jos ei tahdo olla Kippari-Kalle)

- jääsalaattia

- paprikaa

- rusinoita (ja näitä ei sitten kannata jättää väliin vaikka saattavatkin kuulostaa melko eksoottisilta)

Sekoita mausteet, öljy ja chilikastike keskenään. Pyörittele lihaa mausteseoksessa ja ruskista sen pinta kuumalla pannulla. Tyrkkää possu parisataa asteiseen uuniin ja anna hengailla siellä 20-30 minuuttia. Tee sillä välin salaatti:

Huuhtele pinaatti ja jääsalaatin lehdet sekä pilko ne vähän pienemmiksi. Silppua paprika. Fileoi appelsiini leikkaamalla ensin sen päät tasaiseksi ja kuorimalla sitten loput kuoret veitsellä poies, niin ettei valkoista pahaa osaa jää yhtään appelsiinin pinnalle. Leikkaa jokainen appelsiinisiivu välikalvojen (tai mitä ne nyt on) välistä ja tarkista vielä ettei niihin ole jäänyt valkoista kuorta. Se tuntuu nimittäin inhottavan kovalta hampaissa.

Kasaa salaattia, pinaattia sekä paprikaa lautaselle. Heitä päälle runsaasti rusinaa, sillä se ihan oikeasti sopii tähän hommaan kuin puukko Mervin naamaan (joojoo, ilkeä vertaus..). Asettele salaatin päälle possun pötkäleestä leikattuja siivuja sekä appelsiinia. Ylläty miten hyvin ainekset sopivat toisiinsa. Meikätyttö ripotteli vielä vähän lisää rusinoita lautaselle kesken ruokailun, niin herkullisesti ne sopivat tähän salaattiin. Om nom nom..