Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

perjantai 30. lokakuuta 2009

Nippelitietoa osa 3

Sarja jatkukoon.. Tälläkin kertaa kerron teille hurjia ja yllättäviä totuuksia, ensin viisi ruokaan (ja juomaan) liittyvää ja sitten viisi kaikkeen muuhun liittyvää. Olkaapa hyvät ja muistakaa päteä viikonloppuna näillä faktoilla:

1. Sammesta ei saada vain aitoa kaviaaria. Sen uimarakosta uutetaan myös hienoin liivate.

2. Vuonna 1945 jokainen amerikkalainen söi 405 kananmunaa vuodessa. Nyt kulutetaan vain 267. Vähennys johtuu kolesterolin pelosta.





3. Kehitymaissa 25% ihmisistä on aliravittuja, teollisuusmaissa 25% on ylipainoisia

4. Varmin merkki alkoholin vaikutuksesta ovat nykivät silmän liikkeet (silmävärve) humalaisen katsoessa sivulle.

5. Pisin aika, jonka ihminen on elänyt ilman ruokaa ja juomaa, on 18 vuorokautta.




1. Merkuriuksella on joko hyvin kuumaa (yli 400 astetta päivällä) tai hyvin kylmää (-198 astetta yöllä). Välimuotoa ei ole.

2. Auringon polttaman ihon punainen väri johtuu tilapäisestä veren tulvasta ihoon.

3. Keskimäärin sata ihmistä tukehtuu kuulakärkikynään vuosittain.

4. Tennismailaan parhaat jänteet tehdään lehmän suolista. Yhteen mailaan tarvitaan ainakin kaksi lehmää.


5. Hävittäjälentäjät saavat useammin tyttäriä kuin poikia, koska tyttöjä aikaansaava sukusolujen X-kromosomi kestää Y-kromosomia paremmin g-voimia.

Tunnisteet:

torstai 29. lokakuuta 2009

Riittääkö yksi sipuli?



Ukkeli tuo toisinaan kauppareissulta hauskoja yllätyksiä. Kerran hän piristi minua nappaamalla mukaansa vessapaperia, jossa on vaaleanpunaisia sydämiä. Aika ihana, varsinkin tällaisen turhamaisen tyypin mielestä, joka pitää kaikesta pikkuhömpästä sekä piristyksistä ihan arkisissakin tuotteissa. Muutama sydän vessapaperissa tuo oikeasti yllättävän paljon hymyä tämän tytön arkeen. Toinen viime aikoina kaupasta ukkelin mukaan tarttunut ylläri oli tämä sipuli.

Kun näin sibalin, luulin hedelmäpussissa olevan kaalin tai jääsalaatin, sillä möhkäleen koko oli samaa luokkaa niiden kanssa. Ukkeli kuitenkin puhui sipulista ja toivoi että yksi riittää viikonlopulle suunnittelemiini kokkailuihin. Ja tosiaan, sipulihan se siellä pussissa köllötti vaikken meinannutkaan ensin uskoa silmiäni. Kyseessä oli nimittäin JÄTTIsipuli! Katsokaa nyt sen kokoa! Vieressä on vertailukohteena ihan tavallinen Creme Bonjour -purkki.



Jättimäisestä koostaan huolimatta sipuli toimi ihan samalla tavalla kuin tavallinen keltasipulikin. Uloin kuori piti poistaa, pilkkominen itketti ja makukin oli täysin sama kuin pienemmällä serkullaan. Riittoisuus sen sijaan oli ihan omaa luokkaansa. Yksi sipuli todellakin riitti koko viikonlopuksi ja ylikin. Hauskoja tällaiset mutaatiot, sanoi Martina, joka jättisipulista innostui eniten kovasti paljon. Halvat on huvit ja niin päin poies..

"Hei mä olen jättiläinen
vanhan suvun jälkeläinen.
Me varmaan yhteen sovitaan."
(Zen Cafe - Jättiläinen)

Tunnisteet:

maanantai 26. lokakuuta 2009

Pämpylät



On näköjään ennemminkin sääntö kuin poikkeus että postaan juttuja hieman (tai hieman enemmänkin) myöhässä, sillä tämänkin jutun kuva on otettu parisen viikkoa sitten kun taivaalla möllötti vielä pallo nimeltä aurinko. Tuona viikonloppuna syksy oli kaunis, värikäs ja sopivan pirtsakka eikä tylsän sumuinen, harmaa, märkä ja kylmä niin kuin nyt. Oli siis täydellinen päivä ulkoiluun, ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa lähes naapurissa asuva Vilukissa mukaan, ja lähteä katsomaan erästä tärkeää paikkaa ensi kesää ajatellen.

Ennen kävelylle lähtemistä leipaisin kuitenkin sämpylätaikinan kohoamaan, jotta takaisin tullessani saisin nauttia uunituoreista sämpylöistä höyryävän keittokupposen kera. Keitoksi valikoitui vanha tuttu tomaattinen pastakeitto, tai pastainen tomaattikeitto, ihan kummin päin vaan, ja sämpylöiden sekaan ujutin juustoraastetta makua ja mehevyyttä tuomaan. Juustoisten pämpylöiden taikinaan tarvitset:

- 5 dl vettä
- pussin kuivahiivaa
- 2 rkl sokeria
- 0,5 tl suolaa
- 4 rkl rypsiöljyä
- n. 9 dl sämpylä- ja vehnäjauhoja (suunnilleen puolet kumpaakin)
- juustoraastetta silleen sopivasti

Lämmitä vesi ja lisää siihen hiiva. Tyrkkää suola ja sokeri sekaan ja lisäile jauhoja hiljalleen sekoittaen. Lisää lopuksi pari ruokalusikallista öljyä. En tiedä mikä on oikeaoppinen kohta heittää juustoraasteet kehiin ja mikä on raasteen sopiva määrä, mutta minä sekoitin pienen määrän juustoa taikinaan tässä vaiheessa. Möyhi, pöyhi, runttaa ja sekoita taikinaa niin kauan kuin kätesi kestävät ja hylkää taikinamöykky sitten keittiöliinan alle kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi ja lähde lenkille. Kävele kummastelemaan väärää paikkaa ja ymmärrä se kiroten vasta myöhemmin illalla. Jepjep, Martina on taas onnistunut eksymään! Jatketaan siitä kuitenkin sitten kun ollaan tehty sämpylät valmiiksi.

Kun taikina on paisunut liinan alla muhkeaksi, ota vielä uudestaan öljypurkki esiin, lorauta sitä pari ruokalusikallista taikinaan ja muotoile mössöstä haluamasi kokoisia palleroita leivinpaperoidulle uunipellille. Öljyn voi halutessaan lisätä kokonaisuudessaan ennen kohoamista, mutta säästämällä puolet myöhemmäksi on palleroiden pyörittelyvaihe helpompi. Ei tartu nimittäin taikina käsiin ihan niin tiukasti. Ripottele juustoraastetta palleroiden päälle ja anna kohota vielä sen aikaa kun uuni lämpenee 200 asteesen. Paista sämpylöitä n. 10-15 minuuttia ja nauti ensimmäinen pämpylä heti kun sormesi ja suusi ei enää pala niiden kuumuudesta.

Loppukevennykseksi tosiaan lisää yksityiskohtia epäonnistuneesta kävelylenkistämme.. Tai no muuten oli kyllä ihan mukavaa, mutta kahden kaason määränpää oli aivan väärä, emmekä edes ymmärtäneet sitä ajoissa. Tästä saamme kiittää ennenkaikkea olematonta suuntavaistoani ja typeryyttäni, sekä hieman myös äitini onnistunutta, mutta ilmeisesti kuitenkin tahatonta harhautusta. Nimeltä mainitsemattomassa naapurikaupunginosassamme on nimittäin KAKSI kirkkoa, joista toinen on varattu Maajussin ja hänen morsiamensa vihkikirkoksi. Ei liene vaikea arvata, että me urpot vaelsimme väärälle kirkolle, ja ihmettelimme kun ei se nyt ihan sellainen ole mistä on puhuttu.

Osoite oli kuitenkin sama, jonka äitini minulle kertoi muistellessaan kirkon sijaintia. Vanhempani on nimittäin aikoinaan vihitty samassa kirkossa jota etsimme nyt, mutta mamman muisti taisi tehdä tepposet, tai sitten äitini suuntavaisto on yhtä surkea kuin omani (haa, nyt tiedän mistä se periytyy!). Väärän osoitteen lisäksi äitini nimittäin epäili kirkon sijaitsevan toisella puolella junarataa kuin mitä se todellisuudessa sijaitsee. Juu, ei näin.. Asiaa ei myöskään auttanut se, että minä kyllä tiesin alueella olevan kaksi kirkkoa, mutten väärää kirkkoa ihmetellessämme muistanut lainkaan tätä pikkuseikkaa.. Kuinka muistamaton ja ennen kaikkea TYHMÄ voi ihminen olla?

Vasta illalla sämpylöiden hotkimisen jälkeen kirosin omaa tyhmää päätäni ja ajattelemattomuuttani kun hoksasin että hei, taisimme olla väärällä kirkolla! Ei muuta kuin nokka kohti etelää ja uusi yritys seuraavana päivänä. Kiitos ystävällisen naapurini ohjeiden ja pienimuotoisen harhailun löysin kuin löysinkin oikean kirkon lopulta, ja on se vaan kuulkaas söpö! Muistan henkäisseeni ihastuksesta kun sain pienen vanhan puukirkon näköpiiriini puiden lomasta. Kyllä maar kelpaa maajussin perheen avioitua ja kaason itkeä, pyörtyä, kompastua ja muutenkin mokailla niin tunnelmallisessa tönössä. Siitä tulee varmasti ikimuistoinen päivä! Olisipa jo kesä..

Tunnisteet: ,

torstai 22. lokakuuta 2009

Prosciutto e melone



Olen hehkuttanut tätä yhdistelmää aikaisemminkin blogissani ainakin Italia-postausten yhteydessä, mutta pakko se on jatkaa vieläkin ihanasta ilmakuivatun kinkun ja melonin yhdistelmästä hihkumista. Miten voikin näin helppo ja yksinkertainen sormisyötävä olla niin uskomattoman hyvää?

Italialainen karvaranne (terveisiä pizzapostauksen anonyymille kommentoijalle!) käyttää prosciutto e meloneensa tietenkin oikeaa italialaista ilmakuivattua kinkkua, mutta minä nappasin kaupasta huijausprosciuttoa, joka kulkee kyllä samalla nimellä, mutta on oikeasti melko kaukana italialaisesta kaimastaan. En vaan viitsinyt maksaa kahdeksaa euroa kolmesta suikaleesta oikeaa prosciuttoa, kun kolmella eurolla sai ison paketin melkein yhtä hyvää kinkkua. Suosittelen kuitenkin ainakin ensikertalaisia ostamaan oikeaa prosciuttoa (Lidlistä löytynee halvemmalla) niin pääset hyvin lähelle aitoa ja oikeaa prosciutto e melonea.

Melonin kohdallakin meikätyttö joutui tyytymään kakkosvaihtoehtoon ja nappaamaan mukaan hunajamelonia. Oikeasti hommaan kuuluisi käyttää oranssia cantaloupea, mutta hyvää tämä minunkin yhdistelmäni oli. Sitten vaan pieksemään melonista kuoret pois ja hedelmä palasiksi, prosciuttoa ympärille, hotkaisu ja nams! Prosciutto e melone sopii alkupalaksi, naposteltavaksi vaikkapa leffaa katsellessa, salaattilautaselle, juustojen kaveriksi, viinilasin viereen tai herkkulakkolaiselle karkin korvikkeeksi.

Tunnisteet: ,

tiistai 20. lokakuuta 2009

Kreativ Blogger ja paljastuksia



Annan tuvasta lennähti hauska tunnustus. Ohjeet ovat seuraavanlaiset:

1. ja 2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.


Ja sitten niihin salaisuuksiin. Blogia lukevat kaverini tietävät varmaankin nämä kaikki hurjat salaisuuteni, mutta muille satunnaisille harhailijoille listasin seuraavat kammottavat paljastukset itsestäni:

1. Sain tietää vasta 16-vuotiaana että minulla on isosisko.
2. Minulla on ollut kolmet hammasraudat, minkä ansiosta minut tunnettiin yläasteella muun muassa rautaturpana ja telaketjuhampaana. Kiitos rinnakkaisluokan pojat! Olitte ihania!
3. Pyörryin kesken radan esteratsastuskilpailuissa ja tulin silti kuudenneksi. Hevonen ehti hypätä yhden sarjaesteen minun roikkuessa tajuttomana selässä (ihme kyllä en tippunut!) kunnes ymmärsi jonkin olevan pielessä, hidasti vauhtia ja samalla hetkellä tulin takaisin tajuihini. Itsepäinen pikku taistelija-Martina jatkoi radan sinnikkäästi loppuun asti vaikka ratsastuksenopettajani huusi kentän laidalla että minun pitäisi keskeyttää. Enkä keskeytä, mä haluun voittaa!
4. Oikea peukaloni on puoli senttimetriä pidempi kuin vasen peukaloni. Muita mutaatioita ei löydy.
5. Olen ottanut kaksi kertaa napalävistyksen. Ensimmäisen kerran napaani rei'itettiin Provinssirockissa isoveljen yllyttämänä (saatoin olla teini ja hieman humalassa). Herra lävistäjä ei ollut ennen tehnyt napalävistystä, minkä takia hänen kätensä tärisivät ja koru meni ihan päin hittoa, tulehtui ja niin päin poies. Muutaman vuoden kuluttua menin ihan oikealle lävistäjälle uusintakierrokselle ja nyt on kuulkaas hieno!
6. Olen ratsastanut lehmällä. Monta kertaa. Olen myös raahautunut useita metrejä lehmän perässä otuksen pelästyessä jotakin kun olimme ulkoiluttamassa sitä kaverini kanssa. Kaveri ymmärsi päästää narusta irti, mutta minä en.
7. Frederik on pussannut minua. (Yäääääääkksss!!)

Haaste/tunnustus/mikä lie lähtee eteenpäin seuraaville, pahoittelen jos olette tämän jo jostakin saaneet. Saattepahan nyt sitten uudestaan:

Sillä sipulila, Punainen keittiö , Kotona tekevä Heli sekä Pastanjauhajat.

Siinä ei nyt ole seitsemää, mutta minkäs teet kun osaat laskea vain neljään..

Tunnisteet: ,

maanantai 19. lokakuuta 2009

Hamppuja



Tältä näytti ukkelin ja Martinan viikoittainen herkkupäivä (irtokarkit puuttuvat kuvasta). Että näin, tulipahan sitten vedettyä koko herkkulakkokuukauden aikana syömättä jääneet hampurilaiset kerralla.. Mutta kun juustohamppari maksoi vain euron, se toinen kaksi euroa, lounari piti käyttää kokonaan ja muut kootut selitykset..

Ei muuta tällä kertaa. Täytynee lähteä lenkille tai zumbaamaan..


Tunnisteet: ,

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Illallinen kahdelle ja synttäriylläreitä



25-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi paistoimme ukkelin kanssa blinejä ensimmäisen kerran ihan itse. Olen kuvitellut lättyjen tekemisen olevan kauhean vaikeaa ja monimutkaista. Taikina pitää väsätä jo edellisenä päivänä, ja mikäs se sellainen blinipannu oikein on? Jossakin on peloteltu myös tarkalla paistoajalla ja lämpötilalla etteivät blinit vaan mene ja kärähdä tai jää sisältä raa'aksi. Sitäpaitsi blineihin käytettävät tattarijauhot ovat minulle aivan uusi tuttavuus. Mitäs jos niitä onkin vaikea käyttää tai jos ne eivät toimi niin kuin pitäisi?

Hah ja pah sekä höpsispöpsis sanon minä: Blinejähän on ihan helppo tehdä! Näitä ohjeita kun seuraa, ei mikään voi mennä sinullakaan vikaan, sillä edes minä armoton keittiösähläri en onnistunut pilaamaan venäläisiä lettujamme.



Blinitaikinaan tarvitset:

- 4 dl kermaviiliä (jogurttikin käy)
- pussin kuivahiivaa
- 2 dl tattarijauhoja (tai 1 dl tattarijauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja)
- 1 tl sokeria
- 1 dl kuumaa maitoa
- 1 tl suolaa
- 1 rkl voisulaa
- kananmunan

Aloita taikinan tekeminen edellisenä iltana. Lämmitä kermaviili vähän yli kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, jauhot ja sokeri. Me käytimme pelkkiä tattarijauhoja, mutta ensi kerralla pehmentänemme tattarin voimakasta makua korvaamalla puolet jauhoista vehnäjauhoilla, jotta täytteiden maku pääsee paremmin esille. Nyt itse lätty oli hieman liian vahvan makuinen. Tyrkkää taikinan alku jääkaappiin liinan alle pulputtamaan ja suojaa muut kaapin kaverit kunnolla, sillä hiivan haju ja maku leviävät pitkin poikin maailmaa taikinan tekeytyessä.

Seuraavana päivänä voit napata kaupasta blinien kanssa tarjoiltavaksi mätiä, smetanaa ja sipulia, sienisalaattia, lohta tai vaikkapa suolakurkkua ja hunajaa. Meillä oli vain ehdotonta lemppariani mätiä (leväkaviaaria), smetanaa ja sipulia, vaikka sienisalaatti ja graavisuolattu lohi ovat myös erittäin tervetulleita blinilautaselleni. Keltaiseen keittiöön oli ilmestynyt jostakin myös ihka oikea blinipannu, joten ei muuta kuin taikina valmiiksi ja paistohommiin. Jos et omista blinipannua, käyvät lettupannu tai pieni paistinpannu myös oikein hyvin blinien paistoalustaksi.

Lisää taikinaan kuuma maito, suola, voisula sekä kananmunan keltuainen. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja lisää se viimeisenä. Lämmitä pannu kuumaksi, mutta älä kuitenkaan liian kuumaksi etteivät blinisi kärähdä. Me paistoimme lättyjämme muistaakseni nelosella. Tyrkkää riittävän iso voiköntsä sulamaan pannulle ja lurauta taikinaa päälle. Blinin paksuus on makuasia ja sopivan taikinamäärän oppii kokeilemalla. Meillä vanhoilla venäläisillä jo ensimmäinen blini onnistui lähes tulkoon täydellisesti. Tuuripeliä..


Tarjoile blinit kuumina valitsemiesi lisukkeiden kanssa. Meidän kulhossamme oli mädin, sipulin ja smetanan lisäksi myös silputtua vihreää paprikaa sekoitettuna sipulisilppuun. Tätä sössöä ripoteltiin kuitenkin vain alkupalaksi nauttimamme torvisienikeiton päälle.

Käytimme alkukeittoon täältä löytyvää ohjetta, mutta vaihdoimme peruskoskenlaskijan viherpippurilla maustettuun ja unohdimme muut mausteet, mikä olikin onni onnettomuudessa, sillä pippurinen juusto toi juuri oikeanlaista potkua keittoseen. Myllystä lisätty pippuri olisi voinut olla liikaa. Alkuperäisessä ohjeessa olevan maidon voi skipata, sillä ei sitä oikeasti tarvitse mihinkään. Olemme tehneet samaa keittoa myös savuporokoskenlaskijalla ja sekin toimii vallan mainiosti. Tämä vahingossa keksitty keitto onkin noussut muunneltavuudellaan yhdeksi ehdottomaksi lempparikseni. Kokeile ihmeessä jos et ole vielä maistanut.



Ennen keittoa kilistelimme synttärini ja yhteenmuuttomme kunniaksi ihan oikealla shampanjalla, jonka äitiliini toi tuliaiseksi joltakin Tallinnan reissultaan. Olen säästellyt söpöä pinkkiä pulloa tarpeeksi juhlavaa tilaisuutta varten, ja nyt oli mielestäni oikea hetki korkata kuohuva.

Jälkkäriksi kävin valkkaamassa ihanasta Kaakaopuusta muutaman konvehdin, ja voitte vaan kuvitella miten ihanasti suklaa suli suuhun kuukauden herkkulakon jälkeen. Namnamnam. Herkkulakko pisti makutottumukset kuitenkin sen verran uusiksi, että pari konvehtia riittivät tyydyttämään makeannälän paremmin kuin hyvin. Enää ei siis tarvitse vetää naamaansa koko suklaalevyä ollakseen tyytyväinen, joten kyllä herkkulakko oli kiduttavuudessaan ihan hyödyllinen kokemus.


Mmmm, Kaakaopuun suklaakonvehteja..

Tämänvuotinen synttäripäiväni oli onnistuneiden herkkujen lisäksi ikimuistoinen myös mukavien synttäriyllärien ansiosta. Vapaapäivää viettänyt maailman aamu-unisin ukkeli oli herännyt kello 5.25 (!!!!) tekemään minulle aamiaista, jota mutustelimme yhdessä ennen töihin lähtöäni. Aamu alkoi siis heti hymy huulilla, ja iloinen mieli jatkui pitkin päivää.

Kesken työpäivän nurkkaukseeni vaelsi laulava joukko työkavereita kukkapuskan kanssa antamaan synttärihaleja ja meikäläinen oli aivan hoomoilasena että mitäs nyt, onko tämä minulle, voi apua, ihanaa, kiitos. Kotiin päästyäni vielä aamulla muuttoräjähdyksessä ollut kämppä oli siivottu putipuhtaaksi ja ovelle vastaan kirmannut ukkeli esitteli ostamaansa kauko-ohjattavaa valopöpseliä (tai mikä sen oikea nimitys nyt sitten onkaan), ja kaukosäätimen viimeisellä napilla toimivan lampun päältä löytyi uusi ihana kännykkä! Ja arvatkaapa mitä: Se on vaaleanpunainen! Ihana, ihana, ihana!

Illalla saunaan mennessämme minua odotti vielä yksi ylläri kun avasin saunatuoksuja sisältävän kaapin. Baukkiksesta keräilemäni saunapurtilot olivat lisääntyneet niin, että nyt kaapissa oli rivissä kaikki sarjan tuoksut! Voi ukkeli minkä teit! Siinä kyllä joutui taas polkemaan innoissaan lattiaa ja hihittämään ääliömäisesti. Innostuessani olen edelleen kuin pikkulapsi, vaikka iältänihän olen jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä. Tämä tosiasia kun lävähti tajuntaani metroportaissa oli pienen pysähtymisen hetki, sillä tosiaankin, minähän olen jo VANHA.

Kaikenkaikkiaan synttäripäiväni oli aivan ihana, ja seuraavan päivän pippalot vain jatkoivat kivojen yllätysten putkea (taksikeskuksen järjestämän yllärin olisi tosin voinut jättää väliin). Vai mitäpä sanotte siitä, että eräs ystävistäni oli tehnyt minulle korvakorut, hiuspannan ja topin ihan itse ja muutkin toivat ihania lahjoja aivan liikaa. Nomination-rannekorunikin sai kaivattua täydennystä. Voi miksi syntymäpäivä on vain kerran vuodessa?

Tunnisteet: , , , , ,

maanantai 12. lokakuuta 2009

Neljä kärpästä yhdellä iskulla


Pienenpieni osa juhlien tarjoilusta

Syksy on meikäläisittäin juhlien aikaa. Monen tuttuni vanhemmat ovat nuoruudessaan villiintyneet uudenvuoden ja ystävänpäivän aikoihin, ja siitähän on tietenkin seurannut se, että meitä syys-marraskuussa syntyneitä on melkoisen hurja määrä. Jos jokainen pitäisi synttärit erikseen, olisi bileitä turhan paljon ainakin minun vanhan kurpan makuun. Enää ei nimittäin tule kuuloonkaan bilettää joka viikonloppu kaksi päivää putkeen ja joskus lisäksi viikollakin, kuten silloin nuorena (mikä ikäkriisi, mullako muka?). Ei ei, ne ajat on jo nähty, nyt olen vanha, viisas ja tylsä. Sitäpaitsi juhlat ovat kivempia kun niitä ei ole liian usein.

Niinpä siis me syksyn lapset päätimme yhdistää neljä juhlaa yhdeksi isommaksi pippaloksi. Näin ollen insinöörin synttäreitä, Kälyn synttäreitä, minun synttäreitäni (neljännesvuosisata jo täynnä, ounnou!) sekä Insinöörin ja Kälyn kihlajaisia juhlittaisiin samaan aikaan samassa paikassa. Juhlapaikaksemme valitsimme Saunasessio-nimisen saunatilan, johon kutsuimme runsaasti kavereita. Allekirjoittaneen iltaan kuului muun muassa biljardineitsyyden menetys voitokkaasti, sillä team Martina ja Maajussin morsian voitti epäonnisen Ukkelin, joka itse aiheutti oman häviönsä ilmeisesti pasauttamalla väärän pallon sinne koloseen. Enempää en tiedä kun en ymmärrä sääntöjä, mutta jotakin tuollaista kuitenkin tapahtui ja me olimme voittajia! Jihuuu!!

Ohjelmassa oli myös nyyttärieväiden syömistä, homokattilaksi kutsutussa porepaljussa lillumista (poikien toimesta), juttelua, hölmöilyä ja muutama kyynelkin, jotka tirahtivat silmään Maajussin morsiamen pyytäessä minut ja Vilukissan kaasoikseen. Hitsinvitsit mikä kunnia, kyllähän siinä pitää vähän herkistyä, varsinkin kun itse morsiankin on herkempää sorttia ja itkevä ihminen saa lähes aina minussakin aikaan itkureaktion. Voin vain kuvitella miten sitten itse häissä kirkon lattia lainehtii morsiamen, minun ja muiden nyyhkivien tapausten kyyneleistä. Toivottavasti kaksi muuta kaasoa osaavat ottaa homman rauhallisemmin, ettemme joudu seuraavana päivänä lukemaan uutisia aiheuttamastamme vedenpaisumuksesta.

Tosiaan, Saunasessiossa oli kyseessä nyyttärityyliset pirskeet, joten pöydät ja loppuillasta baarissa myös erään juhlavieraan hupparin tasku pursusivat herkullisia naposteltavia. Mitä kaverin taskuun tulee, niin pitihän sitä ottaa loput eväät mukaan jos tanssilattialla poukkoillessa sattuu tulemaan nälkä. Itse vein juhliin mukanani valkosipulin ja sipulin makuisia ruisnappeja, jotka päällystin mausteisella salamilla ja valkosipulituorejuustolla (anteeksi vain, jos joku ei olisi halunnut syödä v.sipulia). Päälle olisi kuulunut vielä persiljaa koristeeksi, mutta eihän nyt kaikkea voi muistaa ottaa mukaan. Ruisnappien lisäksi mukanani oli makeaa osastoa edustamassa neljä pussia vaahtokarkkeja.


Keskellä kuvaa pääosaa esittävät mozzarella-basilika-tomaatti -tikut

On ihan pakko tallentaa blogiseeni myös siskoni mukanaan tuomat yksinkertaiset, mutta älyttömän herkulliset naposteltavat, nimittäin mozzarella-basilika-tomaatti -tikut. Tikkujen valmistaminen on niin simppeliä, ettet ehdi edes Ossi-kissaa sanoa kun tikut ovat jo valmiit hurmaamaan juhlavieraiden makunystyrät. Tarvitset vain kirsikkatomaatteja, pieniä mozzarellapalloja, basilikaa sekä cocktailtikkuja. Tyrkkäise yksi tomaatti, yksi mozzarella ja yksi lehti basilikaa tikkuun ja tattadaa, valmista on! Tai no, kohteliasta olisi tietysti tehdä useampikin kuin yksi tikku.. Muistahan siis hyvä ystävä nämä ensi kerralla kun mietit helppoa ja hyvää tarjottavaa. Kyllä nimittäin maistuu, jopa tomaattiallergikolle!

Tunnisteet:

torstai 8. lokakuuta 2009

Penne kananen



Pienenpieni pastanen tähän väliin, kunnes saan siirrettyä kuvat viime viikonloppuisista synttärisapuskoistani (tiedossa muun muassa blinejä!) koneelle. Postausten jälkeenjääneisyyden suurimmaksi syyksi tunnustettakoon juurikin kuvien hidas, hitaampi ja hitain siirtäminen kamerasta blogiin. Ja ei, tekniikka toimii kyllä mukavan nopeasti, mutta kameran esiin kaivaminen, piuhan löytäminen, koneen avaaminen, pari klikkausta ynnä muut kuvien siirtymistä helpottavat asiat vaan tapahtuvat keltaisessa keittiössä turhan harvoin. Mitäs olen niin laiska ja keksin aina jotakin mukamas tärkeämpää tekemistä.

No kuiteskinnii, kanapastaa keittelin tuossa flunssan jälkimainingeissa kun makuaisti alkoi jo hieman toimia, mutta reippaat maut olivat silti edelleen tervetulleita. Pastakastikkeeseen heittelin:

- punaista paprikaa
- kanasuikaleita
- chili-valkosipulimurskaa
- tomaattista pastakastiketta
- kermaa
- mausteiksi pippuria, chili explosionia ja chimichurria



Yllämainitut kaverit heitetään siis pannulle järjestyksessä kana (ruskista hetki jos toinenkin), paprika, valkosipulimurska, muut mausteet, pastakastike ja kerma. Anna porista tovi. Penne-pastan keittelin kattilassa erikseen (yleensä hei) ja valmiin annoksen päälle heittelin vielä jämäjuustosta leikeltyjä kuutioita. Maistui.

Pastoja on keltaisessa keittiössä vedelty edelleenkin useasti enkä ala niitä kaikkia tänne ikuistamaan, vaikka hyviä ovatkin (paitsi silloin kun pippuria lorahtaa liikaa..). Italiasta itsellemme tuliaiseksi tuodut värikkäät sydän- ja perhospastat esittelen kuitenkin varmasti kunhan raaskimme ottaa pussit käyttöön. Sitä ennen odotellaan niitä blinejä ja juhlanaposteltavia.. Ailpiipäk!

Tunnisteet: , ,

tiistai 6. lokakuuta 2009

Forget the fitness, feel the fatness



Lokakuun viimassa ja mieltä piinaavassa matkakuumeessa on mukava jatkaa Italia-muisteloja. Rooman ja Riminin helteisessä kesä-heinäkuussa kaksi keltaisen keittiön kokkia unohtivat suosiolla terveellisen ruokavalion ja linjoista huolehtimisen, ja tunkivat pizzaa kaksin käsin naamariin.

Italialaisia pizzoja ei turhaan kehuta. Ihanan rapeine pohjineen ja maukkaine täytteineen ne ovat hyvin lähellä täydellisyyttä. Jos osaisin itse (tai jos edes lähikebabilan karvaranne osaisi) tehdä yhtä herkullisia pizzoja, olisi tämä tyttö hetkessä pyöreän makkarainen ja kumipallona luokses pomppisin vaan. Sinänsä siis hyvä, ettei italian matkaan ole mahdollisuutta ihan joka viikko. Jos kuitenkin tulee liian ikävä saapasmaan lättyjä, ovat Virgin Oilin pizzat hyvin lähellä italialaisia serkkujaan, joten sinne siis, jos pizzan himo yltyy liian pahaksi.

Kuten tämän postauksen kuvista voi huomata, en todellakaan ole perfektionisti, vaan toisinaan liiankin kaukana siitä. Osa kuvista on nimittäin vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, mutta ei anneta sen häiritä. Pizza mikä pizza, vaikka kuva olisikin väärinpäin. Vetelimme loman aikana napoihimme yhteensä 17 pizzaa, mutta koska söimme parhaita versioita useammin kuin kerran, on kuvia hieman vähemmän. Eiköhän tässä kuitenkin ole pizzaa ihan riittämiin:



Tämä taitaa olla jollei ensimmäinen niin ainakin yksi ekoista lomallamme nauttimista pizzoista. Lätty sisältää rakastamaani prosciuttoa sekä ihanaa italialaista salamia. Kuten kuvasta näkyy, italialaisiin pizzoihin levitetään isot siivut kinkkua ja maggaraa päälle, joten kotimaamme pizza-kebabiloista tuttuja pieniä kinkku- ja metukkasuikaleita on turha etsiä.



Makkaroita italiasta löytyy varmaan ainakin miljoona erilaista. Tähän pizzaan on viipaloitu jotakin pienempää salamityylistä makkaraa ja täytteistä löytyy myös ikisuosikkini oliivi.



Tämä ja ylempi pizza muistuttavat jonkin verran kotoisia rapulapizzojamme, mutta nämäkin olivat kuitenkin paaljon parempia.



Rehutkin jätetään niin isoiksi, että niistä voi tehdä vaikkapa nelisakaraisen tähden piristämään nälkäistä turistia.



Marinara-pizzaa oli tilattava vakavan valkosipulin puutteen takia. Se oli nimittäin ainoa pizza, johon kuuluu automaattisesti hengitystä raikastava valkoinen ystävämme. Valkosipulin lisäksi täytteisiin kuuluu vain tomaattikastike ja yrttejä, joten melko köyhät ovat eväät. Mutta silti, vain italiassa näin vähillä raaka-aineilla voidaan saada aikaan niinkin maukas pizza kuin tämä oli.



Aina täytteitä ei ole aseteltu viivoittimen kanssa tasaisesti, vai mitäpä sanotte tämän pizzan päälle viskotuista oliiveista? Maku oli kuitenkin täydellinen, ja sehän on pääasia.



Monta isoa siivua prosciuttoa ja riittävä määrä juustoa takaavat sen, että tämä pizza on yksi ehdoton suosikkini. Ai että miten hyvältä se näyttääkin kuvan vinksahtaneisuudesta huolimatta!



Näin kootaan perinteinen Quattro Stagioni. Jokainen raaka-aine edustaa omana kasanaan tiettyä vuodenaikaa. Sieni on varmaankin syksy, mutta entäs nuo muut? Mihin vuodenaikaan artisokka kuuluu?



Tätä erikoisuutta oli juustonrakastajan pakko maistaa: Quattro Formaggi, eli vain ja ainoastaan neljää juustoa sisältävä pizza. Ihanaa!



Ja taas on oliivit miten sattuu.



Tässä komeilee kantispubimme järjettömän rasvainen salamipizza. Otimme tästä jopa videokuvaa, niin ennennäkemätön oli tirisevän, tai sanoisinko lorisevan, rasvan määrä pizzaa leikatessa. Hyvää silti, ainakin puoliksi syötynä. Kokonaan hotkaistuna rasvan määrä alkanee ällöttää loppua kohden.



Prosciutto e funghi pizzaa söimme Roomassa kun olimme illallistreffeillä insinöörin ja kälyn kanssa. Hyvää.



Hän on illallistreffiemme toinen pizza. Valitsimme yllättäen taas salamia.

Siinä ihan vaan muutama kalori kahdelle pienelle, mutta isomahaiselle turistille. Ei mikään ihme että loman jälkeen passitimme itsemme lenkkipolulle ja kuukauden herkkulakolle. Miksei parissa viikossa kerääntyneet kesäkilot voi kadota yhtä helposti ja nopeasti kuin ovat tulleetkin? Minulta meni nimittäin ainakin kuukausi kesämasun ja -makkaroiden karistamiseen vyötäröltä. Toisaalta lomalla pitääkin herkutella ja mikäs tässä on ollut hölkötellessä, zumbatessa ja toisten suklaaherkkuja himoitessa.

Tunnisteet: ,

torstai 1. lokakuuta 2009

Ruokahoroskooppi

Äipän luona kyläillessäni nappasin hyllystä mukaani pinon vanhoja Anna-lehtiä kotona luettavaksi. Lukeminen on ruoan ja matkustelun ohella yksi intohimoistani, ja raskaampien kirjojen kahlaamisen lomassa onkin välillä mukava selailla myös lehtiä. Haaveenani on omistaa joskus koko seinän (tai koko huoneen!) kokoinen kirjahylly täynnä kirjoja, mutta haaveen toteutumista täytynee odotella kunnes asun kerrostalokaksion sijaan omakotitalossa. Kirjahylly sopii nimittäin parhaiten takkahuoneeseen, jollaista ei sattuneesta syystä nykyisestä kämpästäni löydy. Eipä sieltä löydy myöskään poreallasta, ISOA keltaista keittiötä, omaa pihaa eikä kuntosalia, joten omakotitaloon on muutettava vielä joskus.

Takaisin Annaan. Lehtiä selaillessani silmiini osui hauska juttu, jossa kerrottiin mikä ruoka sopii millekin horoskooppimerkille, ja olipa jokaiselle merkille laadittu ruoka-annoskin, joka esiteltiin kuvin ja reseptein. Reseptit jätän toistaiseksi sikseen, mutta ruokahoroskoopit kopioin tähän kaikkien kolmen lukijan sekä itseni iloksi.

Horoskooppien paikkansa pitävyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta itse ainakin pidän yhtäläisyyksien etsimisestä itseni ja vaa'an väitettyjen luonteenpiirteiden väliltä. Ennustuksiinkin on mukava uskoa silloin kun ne lupaavat hyvää, mutta pahaa luvatessaan ne ovat täyttä hölynpölyä ja hölmöjen hommaa.

Pitemmittä puheitta menkäämme siis seuraavaksi ruokaisiin horoskooppeihin. Onko omasi totuudenmukainen vai huijaako Annan ruokahoroskoopin laatija?



Kauris

Vuohenmaito ja -juusto ovat kauriin suurta herkkua. Juurekset ovat terveellisiä ja edullisia vaihtoehtoja. Kauriit pitävät myös munakoisosta. Viljoista ohra on ehdoton suosikki.



Vesimies

Olet totisesti liharuoan ystävä. Etenkin perinteiseen tapaan kypsytetyt ja valmistetut liharuoat ovat sydäntäsi lähellä. Retikka, lanttu, artisokka ja punajuuri ovat myös vesimiehen herkkua oikein valmistettuna. Hedelmissä suosit erityisesti tummia hedelmiä, kuten luumuja ja viinimarjoja.



Kalat

Kaloille maistuvat vain harvat ja valitut ruoat. Riista, erityisesti hirvenliha, on herkkua. Vaikka pidätkin täyteläisistä ruoista, valitse niistä kevyempi vaihtoehto. Myös parsa on kalojen suurta herkkua. Öljyistä oliiviöljy on ehdoton suosikki.



Oinas

Ruoassa punainen on ehdottomasti sinun värisi. Nauti siis nautaa ja lammasta sekä punaista paprikaa, punakaalia ja tomaatteja. Valkosipulilla ja tulisilla mausteilla saat vaihtelua ruokaan. Pinaatti, nokkoset ja yrttitee auttavat rentoutumaan.



Härkä

Härälle suurta herkkua ovat erilaiset kasvikunnan tuotteet, kuten kesäkurpitsat, linssit, maissi ja vihreät paprikat. Myös sisäelimet, kuten maksa ja kieli, maistuvat. Viljatuotteet ovat hyväksi härälle, lukuunottamatta riisiä ja ohraa. Makeat herkut maistuvat, ja sokerihammasta kolottaakin usein.



Kaksoset

Kaksoselle maistuvat erilaiset linturuoat. Lempiherkkuja ovat myös sisäelinruoat, erityisesti maksa ja munuaiset. Kaksonen pitää myös kaikenlaisista pavuista, pähkinöistä ja sienistä.

Rapu

Ravulle maistuvat monenlaiset ruoat, etenkin kaalit, kukkakaali, kurkku, salaatti ja lukuisat värikkäät kasvikset. Monet ravut ovat kasvissyöjiä. Älä kuitenkaan unohda maitotuotteita. Myös inkivääri ja suklaa tekevät terää mielelle ja terveydelle.



Leijona


Olet syntynyt kesän auringon alla. Ruokasuosikkeja ovat erilaiset sitrushedelmät, kuten appelsiinit ja greippi, sekä auringonkukansiemenet ja öljy. Riisi ja bataatti antavat energiaa pimeinäkin aikoina. Etenkin broileri on leijonan suosikki.



Neitsyt


Kaikenlaiset linturuoat ovat neitsyen suosikkeja, kananmunaa unohtamatta. Erilaiset tuoreet ja kuivatut pavut ovat herkullinen lisä ruoalle kuin ruoalle. Myös pähkinät ovat hyödyllisiä ja monikäyttöisiä.



Vaaka


Vihannekset ja juurekset ovat makuusi. Myös lempeät hedelmät, kuten banaani, aprikoosi ja persikka, hellivät makunystyröitäsi. Leipä ja pasta ovat vaakojen suosikkeja. Hunajaiset tuotteet ovat erityistä herkkua.





Skorpioni

Skorpionin mieleen ovat naudan- ja porsaanliha sekä monet punaiset kasvikset, kuten punajuuri, tomaatti ja punasipuli. Kala keventää skorpionin ruokavaliota. Yrttijuomat, kuten kamomillatee, ovat hyviä hermojen rauhoittamiseen.


Jousimies


Olet jokseenkin nirso ruoan suhteen, mutta etenkin riista maistuu sinulle. Valitset usein hemmotelutuotteita, mutta muista suosia valinnoissasi myös hedelmiä ja kevyitä maitotaloustuotteita. Myös kala ja äyriäiset tuovat vaihtelua ruokavalioon.

Tunnisteet: