Eesti, Eesti, Eesti sinne tahdon vain

Tallink Silja muistaa matkatoimistolaisia muutaman kerran vuodessa lähettämällä etukortteja laivamatkoillensa. Jopa me talousosastolaiset saamme näitä lahjuksia, enkä pistäisi pahitteeksi jos eräs punavalkoinenkin laivayhtiö muistaisi myös meidän rahavirroista huolehtivien olemassaolon.. Ai mutta muistivathan he meitäkin jouluna lahjapussukalla, enpä siis valitakaan. Ahneen pitää tietenkin käyttää kaikki kohdalle osuvat edut hyväkseen, joten nappasin ukkelin käsipuoleen ja suuntasimme kohti Tallinnaa 1-vuotispäivämme kunniaksi.

Matkustimme tällä kertaa molempiin suuntiin paatilla kun ei noita Copterlinen helikoptereita jostain kumman syystä enää paljon ilmassa näy. Wonder why? Viimeksihän pöräytimme kopterilla lätäkön yli ja kyllä vaan oli hurjaa ja hurjan kivaa. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, sillä nyt ollaan laivalla ja aamiaista etsimässä. Buffetin muistin olevan melko hintavan laatuunsa nähden, mutta näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt tunkea itsensä mieluummin seisovaan pöytään mättämään munakokkelia kuin ostaa ylihintaiset kuivat patongit laivan kahvilasta. No ensi kerralla sitten viisaampana suoraan puhvettiin.

Ehkä otin myös siideriä aamiaiseksi

Menomatkalla nautimme myös Irish Coffeet ja ihmettelimme miksi kaikki juomat tarjoillaan muovimukeista. Oluet ja siiderit menevät toki muovituopeista helposti, mutta entäs mainoskuvissa hienoissa laseissa komeilevat drinkit, kahvit ja muut kuumat juomat? Ne olisi mukavampi nauttia ihan oikeista laseista. Näin vältyttäisiin myös turhalta muoviroskalta, ihan niin kuin ympäristöasiat minua oikeasti kiinnostaisivat.. Olen nimittäin paha ihminen, joka ei lajittele edes biojätteitä erikseen.

Perillä Tallinnassa etsimme vakiobaarimme, jossa kuuntelimme viime kerralla Sakujen kanssa Sonata Arcticaa. Tuolloin meikätyttö meni ja ihastui ukkeliin niin että korvissa humisi. Toinen korva meni jopa niin lukkoon loppuillasta, että meinasin vähän pelästyä. Ehkä olisi sittenkin pitänyt käyttää kuulosuojaimia siellä helikopterissa..

Tuttuja paikkoja oli mukava kierrellä ja fiilistellä vuoden takaisia hetkiä, kun kaksi hölmöläistä lähtivät etelän lomalle vasta parin viikon tuntemisen jälkeen. Mahti reissu, ja niin oli muuten tämäkin.

Sataa, sataa ropisee

Löysimme viime kerralla ukkelin kaverin vinkkaamana aivan mahtavan pihvipaikan ja suuntasimme jälleen sadekuurosta ja vesilätäkössä kastuneista sukista välittämättä Viru Hotelin vastapäätä sijaitsevaan Steak Houseen, ja voi kyllä, voin edelleen suositella paikkaa muillekin (kunhan jätätte vakkaripöytämme meille). Otimme tällä kertaa pihviä pippurikastikkeessa ja toisen samanmoisen kanttarellikastikkeessa ja kielenhän ne veivät taas mennessään. Ihan mahtavaa. Omnomnom.

Paluumatka oksennuksen värisellä laivalla sujui itselle tuliaisia ostellessa, kannella keikkuessa ja drinkkejä siemaillessa. Perillä Suomessa suuntasimme perinteisesti kodin kautta Amarilloon dippilautaselle ja muutamalle drinkille, mutta kotiin nämä vanhukset lähtivät kuitenkin niin ajoissa, että ehdimme jopa viimeiseen normaalihintaiseen bussiin. Ja se on tosi aikaisin se! Jotta Eesti-päivämme olisi täydellinen, saimme bussiin juttuseuraksemme ihan oikean ja alkuperäisen virolaisen miehen, joka tosin oli karannut kotimaastaan jo aikoja sitten Espanjan kautta Suomeen. Hassu mies oli hän.

"..Ehkä tapaan tuttuja huomenna.

Jos en ymmärrä, sanon: "Suomenna!"

Puhu varovasti

tai galloni halgeaa!

Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti

Eesti, Eesti, Eesti! sinne tahdon vain

Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti

Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!"

(Juice Leskinen - Eesti (On my mind)

Colorado vs. Memphis

Olemme tutussa tilanteessa. Heilumme Kampissa, leffa alkaa tunnin päästä Tennispalatsissa ja sitä ennen pitäisi ehtiä syödä jotakin. Mäkki ja Hese eivät kiinnosta pätkääkään, mutta viime kertainen pettymys kummittelee mielessä. Mistä siis suht nopeasti hyvää ruokaa? Ei ainakaan Memphisistä, se on käynyt selväksi. Pikaisen miettimisen jälkeen päädymme kokeilemaan Kampin Coloradoa. Siellä emme olekaan ennen käyneet.

Ero Memphisiin verrattuna tulee esiin heti sisään astuttuamme. Tunnelma on mukava ja tarjoilija on hymyillen vastassa kysymässä olemmeko kenties syömään tulossa. Olemmehan me. Ruokalista ja vesikannu tuodaan pöytään lähes samalla sekunnilla kun istahdamme hauskoihin lehmätuoleihin. Memphisissä tähän mennessä olisimme ehtineet juuri ja juuri etsiä vapaan pöydän (ilman tarjoilijan apua tietenkin), jossa edellisten asiakkaiden tyhjät lasit odottavat pois viemistä (ja odottavat muuten vielä piiitkään). Samaan aikaan kun Memphisissä tultiin vastahakoisesti kyselemään juomapuolta, olemme Coloradossa jo selanneet ruokalistan läpi ja ystävällinen tarjoilija odottaa lehtiön kanssa tilaustamme.

Ruokaa saa Coloradossakin odotella hetkisen, mutta aika ei tunnu yhtään niin pitkältä kuin Memphisissä, jossa yleinen asenne tuntui olevan suoraan sanoen persiistä. Mukava henkilökunta pelastaa paljon, eikä pieni odottelu haittaa, vaikka pienoinen kiire onkin. Pork Tournedos Margaritamme ovat maukkaita, eikä niistä puutu mitään listalla luvattua, toisin kuin Memphisin salaatista.. Lime-tequilamarinoitu porsaan sisäfilee pekonikääreessä on juuri niin hyvää kuin miltä kuulostaakin, ja valkosipulikermaperunat sekä kasvisratatouille kruunaavat makunautinnon.

Ison plussan annan tarjoilijalle siitäkin syystä, että hän täyttää vesilasimme aina ohi kulkiessaan, vaikka osaisimme toki itsekin kaataa kannusta vettä lasiin. Tai no, minä en aina osaa tehdä sitä läikyttämättä, mutta kuitenkin, mukava pieni lisä tämäkin. Memphisissä taasen vesikulho oli rikkinäinen eikä tarjoilijaa todellakaan näkynyt mailla eikä halmeilla, vaikka kuinka kuikuili. 100-0 Coloradolle.

Kiire meille tuli tämänkin ruokailun jälkeen, mutta syy on osittain ihan oma. Mitäs jätimme syömiseen niin vähän aikaa. Hyvä mieli kuitenkin jäi ja Coloradoon menen mielelläni uudestaankin. Paikka sopisi arki-illan ruokailun lisäksi hyvin myös kavereiden kanssa vallattavaksi perjantai-iltana töiden jälkeen. Muutama tuoppi, naposteltavaa ja Coloradon mukavan rento tunnelma. Toiminee, toisin kuin Memphis. Jos siis löydät itsesi joskus Memphisin ovelta, käänny hyvä ihminen heti ympäri ennen kuin on liian myöhäistä, kävele portaat ylös ja astu tunnelmalliseen Coloradoon. Saat paljon parempaa palvelua ja mukavamman illan kuin Memphisin kylmä tunnelma voi ikinä tarjota. Sori vaan Mempparilaiset, mutta näin on.

Tavikset

Hiphei, keltaisen keittiön vallannut flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittää otettaan ja allekirjoittanutkin on taas elävien kirjoissa. Niin ja tiedoksi niille, jotka huutelevat sopivan välimatkan päässä, että oliko se tavallista vai possua, niin ihan vaan tavallisesta flunssasta oli kyse. Ei siis hätää, voitte tulla lähemmäksi.

Ukkelin mustien ja minun keltaisten sekä valkoisten astioiden yhdistäminen (aka muuttokiireet) vie vielä hetken aikaa ruokajutuilta ja blogilta, mutta pitäähän muuttomiehen ja -naisenkin syödä, ja sitäpaitsi arkistosta löytyy vielä vanhojakin kokkailuja blogiin lisäiltäväksi. Italia-muistelotkin ovat vielä aivan kesken, joten juttua piisaa kyllä aina kun vaan ehdin koneelle.

Sitten päivän aiheeseemme, eli taviksiin. Minä olen kokkina (ja monessa muussa asiassa myös) sellainen, että tahdon kokeilla aina jotakin uutta, maistaa kaikkea mahdollista ja ihmetellä erikoisuuksia. Uusien reseptien ja raaka-aineiden kanssa koheltaessa perusjutut pääsevät helposti unohtumaan. Olenkin yrittänyt tehdä välillä myös ihan tavallista kotiruokaa makaroonilaatikosta ja makkarakeitosta lähtien, mutta silti huomasimme ukkelin kanssa ettemme ole tehneet kertaakaan edes ihan tavallisia keitettyjä perunoita yhdessä kokkaillessamme. Asiaan oli saatava muutos. Seuraavaksi luvassa ovatkin ihan tavalliset lihapullat, ihan tavallisia keitettyjä perunoita ja kaikista tavallisin ruskea kastike.

Oikeasti, ruskea kastikekin on niin perusjuttu kuin olla voi, mutta tajusimme ettemme ole kumpikaan tehneet sitä yläasteen köksän tuntien jälkeen, eli ööö, yli kymmeneen vuoteen. Ja silloinkin tasan sen yhden pakollisen kerran. Oli siis korkea aika läväyttää vehnäjauhot pannulle ja alkaa ihmetellä miten siitä edetään valmiiseen ruskeaan kastikkeeseen. Yllättävää kyllä, me onnistuimme kuin onnistuimmekin taikomaan ihan oikean makuisen ja näköisen kastikkeen, vaikka hieman haparoivaa keittelymme olikin.

Näin se kävi: Heitimme tosiaan jonkin verran (pari desiä?) vehnäjauhoja pannulle ja ruskistelimme niitä kaikessa rauhassa pienellä lämmöllä ettemme vaan käräytä niitä. Kun jauhot jonkun tovin jälkeen olivat tummuneet lisäsimme pannulle vettä ja jatkoimme sekoittelua hetkisen. Maustoimme kastikkeemme pippurilla ja Santa Maria Extra Fine -perheen Chicken & Steak -maustesekoituksella. Hienostelimme myös hieman lorauttamalla kermaa mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä eikä edes tarpeellista. Ja tadaa, ensimmäinen ruskea kastikkeemme yli kymmeneen vuoteen oli nähnyt lieden valon! Vähänkö olen ylpeä.

Hienoja kuvioita joo, mutta sekoita silti kerma paremmin joukkoon. Niin mekin teimme heti kuvan ottamisen jälkeen.

Kaverina ruskealla kastikkeellamme oli siis lihapullia ja keitettyjä perunoita, joista jälkimmäiset minä söin kuorineen, sillä ne ovat terveellisempiä niin. Ja hahaa, niin varmaan mietin mitään terveysvaikutuksia! Ehei, oikea syy kuorellisiin perunoihin lautasellani on tietenkin se, että olen liian laiska kuorimaan niitä. Eikä varsinkaan nälkäisenä moinen askartelu käy edes mielessäni.

Lihapullataikinaan mörssäsimme jauhelihan lisäksi pussillisen ranskalaista sipulikeittojauhetta, korppujauhoja ja vettä, kananmunia sekä maustehia. Olikohan siinä kaikki.. Ukkeli hoiti taas tämän jauhelihapuolen, joten minä en takaa että homma meni ihan niin kuin sanon, mutta lähestulkoon näin kuitenkin. Taikinasta sitten pyöriteltiin saman kokoisia palleroita uunipellille. Jos yksi pulla oli pienempi kuin toinen, otettiin isommasta taikinaa pienemmän täytteeksi, jotta saadaan prikulleen saman kokoisia lihapullia. Ihanaa oikeasti kun toinen jaksaa panostaa ja olla tarkka, minun lihapullani kun ovat aina kaikki keskenään eri kokoisia ja sillä hyvä. Taidan antaa ukkelin hoitaa jatkossakin nämä pyörittelyhommat niin saadaan nättejä lihapullia.

Lihapullasemme viihtyivät 200 asteessa tovin jos toisenkin. En siis taaskaan katsonut kelloa, mutta kyllä siinä nyt hetki meni. Kurkistele uuniin välillä niin tiedät milloin pallerosi ovat valmiit.

"Tavikset tahtovat tosi-tv:n

oman pesän ja pienen perheen.

Tavikset tahtovat tosi-tv:n

päivän lööpistä parisuhteen.

Tavikset tahtovat tosi-tv:n

oman pesän ja pienen perheen,

tilavan auton ja mökin rantaan

rusketuksen ja pienen pc:n."

(Happoradio - Tavikset)

Mä löysin persiljan!

Nythän mä vasta hokasin miksi ruokaohjelmissa käytetään niin paljon tuoreita yrttejä! Niitä kun heittää ruoan päälle, tulee epämääräisimmästäkin mössöstä paljon houkuttelevamman näköistä. Katsokaa nyt kuinka hienosti minäkin olen koristellut seuraavat napostelukaverit. Tumps vaan persiljasilppua päälle niin johan näyttävät huippukokin tekeleiltä. Kätevää.

Chili-limekatkarapujen reseptin sävelsin ihan itse kun piti keksiä caipiroska-juomingeista jääneistä limeistä jotakin. Pakastimesta löytyi katkarapuja, jääkaapista valkosipuli-chilimurskaa ja jostakin leikkuulaudan viereen ilmestyi myös persiljaa. Ravut kippoon, limestä puristettua mehua päälle, hieman öljyä ja pippuria sekä valkosipuli-chilimurskaa mukaan ja pieni sekoitus päälle. Ainiin ja tietenkin myös sitä persiljaa.

Ja kas näin, he ovat pikku marinoitumista vaille valmiit. Työnnä kippo siis vielä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi, jotta maut pääsevät temmeltämään itsensä paremmiksi, vahvemmiksi ja yhtenäisemmiksi. Sitten saa syödä.

Jogurttikurkkuihin otin sen sijaan inspirationia Yhteishyvän ruokaliitteestä. Hommaan tarvitaan kurkkua (yksi riittää), noin desi jogurttia, pari limeä, chili-valkosipulimurskaa (tai chiliä erikseen ja valkosipulia erikseen), sokeria, suolaa, pippuria ja luraus öljyä. Ja sitä persiljaa myös.

Pese ja pilko kurkku. Sekoita muut ainekset ensin keskenään ja heitä seos sitten kurkkujen päälle. Muista pilkkoa myös vähän persiljasilppua mukaan niin jogurttikurkkusi näyttävät kauniilta. Alkuperäisessä ohjeessa mainittiin myös minttu, mutta minulta sitä ei löytynyt, mokoma kun oli tainnut mennä Villen kanssa pussauskoppiin.. Mutta hyvin siis pärjättiin ilmankin. Kurkutkin pitävät pikku lepohetkestä jääkaapissa, jotta marinoituminen ehtii tapahtua. Puolisen tuntia riittää hyvin.

Mitä näillä naposteltavilla sitten voi tehdä? No syödä tietenkin joo, mutta miten ja minkä kanssa? Jos et halua vedellä katkarapuja ja kurkkuja naamariin ihan tällaisenaan, niin keltainen keittiö suosittelee lisäämään molempia salaatin joukkoon, tai keittämään riisiä kurkkuloisten ja katkarapuloisten kaveriksi. Katkaravut sopivat myös vokkeihin, aasialaisiin sörsseleihin ja kastikkeisiin sekä vaikkapa leivän tai tortillan väliin. Kurkkuja voi kattaa pöytään lisäkkeeksi lähes minkä tahansa ruoan kanssa. Ja muista työntää sitä persiljaa päälle niin näytät ihan huippukokilta.

Kuohuviiniaamiainen

Kesäpäivän kuohuviiniaamiaisella parvekkeen pöydälle katettiin skumpan lisäksi mehua av tre frukter, fetasalaattia, prosciutto-tuorejuusto-ruisnappeja, sienipiirakkaa ja jälkkäriksi mustikka-banaani-valkosuklaa-muffinsseja (huh mikä sanahirviö!) sekä kahvia. Minä valkkasin mukiini lattea (taisi sinne lorahtaa hieman terästystäkin) ja ystäväni valitsi.. ööömm, en muista.. No, jotakin kahvijuomaa kuitenkin.

Parvekkeella ruokaillessa vierähti tovi jos toinenkin, ja mikäs siinä oli istuskellessa kiireettömänä kesäaamuna päivän ohjelmaa hahmotellen ja viimeisimpiä kuulumisia vaihtaen. Välillä haimme lisää ruokaa ja juomaa sisältä, sekä lämmitimme jo viilentyneet muffinssit uudestaan. Tällaisia aamiaisia voisi olla useamminkin: Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mukava päivä edessä eikä kiirettä mihinkään.

Fetasalaatin ohjetta en koe tarpeelliseksi tuhertaa nyt tähän, sillä luotan siihen, että jokainen osaa ostaa kaupasta salaattitarpeet, pilkkoa ne ja sekoittaa keskenään. Jos kuitenkin tuntuu liian haastavalta niin sivupalkista salaatit-tunnuksen alta löytyypi ohjeistusta ja ideoita vaikka minkälaiseen salaattikikkailuun.

Ruisnappien ohjekin on simppeli, tarvitset vain:

- ruisnappeja (semmosia kovia ja rapsakoita, kaupasta löytyy kaikenkokoisia ja -makuisia)
- tuorejuustoa (ruohosipulin makuinen toimi ainakin hyvin)
- prosciuttoa
- koristeeksi persiljaa

Rypistä ruisnapin päälle pala prosciuttoa ja liimaa se kiinni levittämällä tuorejuustonokare osittain kinkun päälle niin, ettei leikkele pääse aukeamaan ja leviämään pitkin poikin maita ja mantuja. Koristele naposteltavat persiljalla.

Minun ruisnappulaiseni olivat niin isoja, että mursin ne puoliksi / kolmeen osaan / tuhannen p... päreiksi, mutta kaupasta löytyy kyllä myös söpöjä pieniä nappeja, joita ei tarvitse alkaa murskailemaan pienemmiksi kappaleiksi. Meikätytön rikkinäiset palaset eivät nimittäin olleet sieltä kauneimmasta päästä epämääräisine muotoineen, mutta maku oli hyvä ja sehän on pääasia.

Sienipiirakkaan tuli:

- valmis piirakkapohja

- jauhelihaa

- sipulia

- herkkusieniä

- kuivattuja kanttarelleja ja suppilovahveroita

- valkosipuli-chilimurskaa ja muita mausteita

- munamaitoa (pari kansmunsia ja maitoa silleen sopivasti)

- juustoraastetta

Ja hommahan menee niin, että sillä aikaa kun piirakkapohja on vuokaan levitettynä esikypsymässä uunissa (200 astetta n. 10-15 min.), kuullotetaan herkkusienet ja sipulit pannulla. Hetken päästä sekaan heitetään jauheliha ja lopuksi vedessä lötköksi lillutetut kuivatut sienet. Mausteet voi lisätä joko täytteiden sekaan tai munamaitoon. Minä taisin laittaa varmuuden vuoksi kumpaankin.

Täyte levitetään pohjan päälle ja lorotellaan munamaito tasaisesti sekaan. Päälle vielä juustoraastetta ja vuoka uuniin pariin sataan asteeseen noin vartiksi, tai kunnes juusto on sulanut, munamaito jähmettynyt ja piirakka näyttää muutenkin valmiilta. Kyl sä sen sit tiiät hei.

Ja jospa vielä muffinssiohjeen lisäisin niin tulee varmasti tarpeeksi pitkä ja sekava postaus. Elikkäs, mubavasu-muffinsseihin tarvitset:

- 5 dl vehnäjauhoja

- 2,5 dl sokeria

- 2 tl leivinjauhetta

- 1 tl ruokasoodaa

- 2 tl vaniljasokeria

- 1 dl jogurttia (alkuperäisessä ohjeessa sanottiin että piimää, mutta en varmasti osta piimälitraa yhden desin takia! Nii.)

- 2 kananmunaa

- 3/4 dl ruokaöljyä

- 1 iiiso banaani

- 2 dl mustikoita (mulla tais mennä enemmänkin)

- valkosuklaata (Pandan suklaalevy riitti, ja jäipä siitä vielä pari ylimääräistäkin palaa kahvin kanssa syötäväksi)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja jätä hetkeksi nurkkaan häpeämään. Pilko tai raasta noin puolet suklaalevystä. Voit maistaa yhden palan jos tekee mieli. Säästä loput, sillä muffinssit tulevat tarvitsemaan suklaasydämiä vielä myöhemmin.

Muussaa banaani haarukalla ja sekoita siitä tullut vauvanruokamössö, jogurtti, munat ja öljy hyvin sekaisin. Tässä vaiheessa voit purkaa raivosi vatkaamalla niin maan pärkeleesti! Tai sitten vähän rauhallisemmin, ihan miten vaan, kunhan kaverit menevät kunnolla sekaisin.

Lisää kuivat aineet mössöön ja sekoita jälleen. Lisää suklaahippuset ja lopuksi varovasti mustikat, sillä niistä ei ole tarkoitus tehdä mössöä. Nostele taikinata muhvinssivuokiin ja tyrkkää vuokiesi koosta riippuen kokonainen tai puolikas suklaapala keskelle taikinaa muffinssin sydämeksi. Paista muhvareitasi 180-200 asteessa 35-40 minuuttia. Hyvää tulee, nam nam.

Kesäpäivä

Perinteet ovat kivoja. Ne tuovat tietynlaista turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta, mistä ainakin minä ja joulupukki pidämme. Vai mitäpä olisi joulu ilman perinteitä, joista joillekin tärkein on joulukirkko, toiselle joulukuusi, minulle ruoka ja kenelle mikäkin. Mutta joo, ei niin puhutakaan joulusta vielä, vaan eräästä toisesta perinteestä, nimittäin minun ja ystäväni the Kesäpäivästä!

Vietämme joka kesä päivän yhdessä mahdollisimman kesäisiä asioita tehden, säästä ja kaikesta muusta riippumatta. Viime vuosina kesäpäiväksi on osunut pilvinen sää, mutta ei se meitä ole haitannut. Olemme kuvitelleet auringon ja pukeutuneet vilpoisasta säästä huolimatta kesävaatteisiin. Kyllä se olo siitä sitten lämpenee kun oikein kovasti keskittyy.

Perinteiseen kesäpäivään kuuluu ainakin perinteinen kuohuviiniaamiainen, perinteinen sauna, perinteinen uimaan pulahtaminen, perinteiset nurmikolla pyöriskelyt ja temppuilut sekä perinteinen sangria. Sangriamestarina toimi tänäkin vuonna ystäväni, joten tarkkaa ohjetta juuri tähän nimenomaiseen Kesäpäivän sangriaan en osaa antaa, vaikka ohjeen kyllä kuulinkin. Muisti vaan meni tekemään mattitepposet.

Tällä kertaa meillä ei ollut lohkoa appelsiinia tai muitakaan hedelmiä juoman joukkoon, mutta muita tarpeita, eli punaviiniä, spraittia ja brändiä onneksi löytyi. Näitä sopivasti sekoittelemalla ja lopuksi sokeria lisäämällä saa aikaan mahtavan kesäisen juoman, jota nauttinutta ei kylmä ja likainen (?) jokivesi häiritse, ja sirkustemputkin (eli allekirjoittaneen kohdalla kuperkeikka) onnistuu tuosta vaan kostean nihkeällä nurmikolla. Lauluäänikin kaunistuu, kuten naapurit ja se nauruun revennyt blondi junassa voivat varmasti todistaa. Anteeksi vain, ensi vuonna aloitamme korvatulppien jakamisen hyvissä ajoin ennen Kesäpäivää.

Düsseldorf

Siis katsokaa nyt mitä kaikkea sain tuliaisiksi kälyn ja insinöörin Düsseldorfin matkalta! Aina ne tuo kaikkea kivaa ja aina ne matkustaa. Vai tuhlaisiko joku muka vuoden ainoan lomamatkansa Düsseldorfiin, josta moni ei ole koskaan edes kuullut? Ei, kyllä sinne mennään vasta sitten kun samana vuonna on nähty muitakin paikkoja, kuten vaikkapa Rooma ja Panama.. Ehei, en tietenkään ole yhtään kateellinen (vaan paljon kateellinen!) kun toiset ovat käyneet Panamassakin asti, samalla kun minä kökötän Suomessa ja varailen päiväristeilyä Tallinnaan. Jeiii!

Ei vaan, oikeasti odotan aina innolla kun saan heidän ihanan karvapallokoiransa hoitoon matkojen ajaksi, eivätkä nämä tuliaisetkaan tietenkään haittaa. Joskus niitä on vaan niin paljon, että jään ihmettelemään, mitä olen tehnyt ansaitakseni kaiken tämän. Syöttänyt heidän koiralleen juustoa niin, että raukan maha on sekaisin vielä pitkään keltaisessa keittiössä vierailun jälkeen? It wasn't me, ja sitäpaitsi se pyysi niin nätisti..



Tällä kertaa tuliaispussista löytyi kuulemma insinöörin ihan itse valitsema heppasuklaapaketti, joka suuntasi luokseni koska "sehän tykkää hevosista". No niin tykkäänkin ja suklaasta myös! Ihan loistava tuliaisvalinta siis. Kaksi seuraavaa tuliaista olivat myös mieluisia, vai mitäpä sanotte tästä söpöstä namipussista:



... ja väriin mätsäävästä vadelmapurkista:

Konjakkivadelmien käyttö on vielä hieman hakusessa ja hyviä vinkkejä otetaankin vastaan. Jäätelö nyt ainakin on varmasti vattujen kaveri, mutta mitäs muuta noista keksisi? Onneksi viinavadelmat eivät ole nopeasti pilaantuvaa sorttia niin ehdin hetken mietiskellä ja odottaa herkuttoman syyskuun loppumista kunnes korkkaan purkin.

Herkuttomasta syyskuusta puheen ollen: Meinaan jo nyt tuupertua sokerin puutteeseen vaikka herkkulakkoa on takana vasta kaksi päivää. Jotta kidutus olisi täydellinen, päätimme että kielto koskee myös pizzoja, hampurilaisia ja muuta roskaruokaa. Mitäs minä nyt nappaan mukaani baari-illan jälkeen tai himoitsen rapulassa? Onneksi syyskuussa ei ainakaan toistaiseksi ole kuin yhdet bileet tiedossa. Ja toisetkin ehkä. Mutta ei sen enempää kuitenkaan! Ehkä mä selviän tästä! Lomapulliakaan ei onneksi ole työpaikalla odotettavissa, ne jos mitkä olisivatkin kidutusta herkkulakkolaiselle.

Alussa ei muuten ollut tarkoitus dissata Düsseldorfia, vaikka sanoinkin ettei sinne välttämättä tulisi ensimmäisenä lähdettyä, varsinkaan jos mahdollisuuksia lomamatkoihin on harvoin. Insinöörin ja kälyn lomakuvien perusteella kaupunki näytti nimittäin oikein kivalta. Ihmettelin vain kun monessa kuvassa insinööriä näytti kutittavan nenän alta. Ilmeisesti hänellä on myös paljon saksalaisia tuttuja, sillä samaisissa kuvissa hänen kätensä oli aina tervehtimisasennossa. Aika rankkaa kun pitää koko ajan moikkailla. Eikä se nenän kutiseminenkaan varmaan kivaa ole.

Remu viittä vaille kaks kuuntele

Google Analytics on hauska kaveri ja mukava ajantappoväline. Huvitteluvälineenä toimimisen lisäksi se toki kertoo myös enemmän ja vähemmän mielenkiintoista faktaa muun muassa siitä, mistä päin mualimaa keltaiseen keittiöön on eksytty (enemmän mielenkiintoista), ja millä selaimella ja yhteysnopeudella ihmiset sivujani tutkivat (vähemmän mielenkiintoista).

Analytics paljastaa, että suurin osa lukijoista eksyy tänne maankuulun Pastanjauhajien blogin kautta (kiitos vaan kovasti sinne suuntaan linkistä) ja seuraavaksi eniten Googlen hakukoneen avulla. Kuukkelin hakusanojen tutkiminen on mielestäni hauskinta Analyticsin antia, vai mitäpä sanotte näistä hakusanoista, joita jotkut hölmöläiset ovat Googleen työntäneet, ja jotenkin ihmeellisesti sitä kautta keltaiseen keittiöön eksyneet:

- varastetut autot + tampere + 2008 (Mitä tekemistä tällä on minun kanssani? En myönnä mitään!!)

- hasis + leivonta (En myönnä tätäkään!)

- juustokakku panda (Mä oon aina luullut ettei pandoja saa syödä, mutta okei, voin mä tätä kokeilla..)

- rosepippuri booli (Aika mielenkiintoista, mut jotenkin musta tuntuu ettei tää olis mun lempparijuoma kuitenkaan.)

- jimi pääkallo soittaa kitaraa rannalla (Kaunista...tai sitten ei.)

- ilman purkinavaajaa (Ei oo muuten helppoa, kokemusta on..)

- Jehovan kulttuuri ruokalista (Ei kiinnosta!)

- Ketsupilla keltaisuus pois hiuksista (Nojoo, kai se hetkellisesti onnistuu ainakin jos tykkää punapäistä, joiden hiukset valuu ja maistuu tomaatille.)

- Michael Jackson kaupoissa soi (No niin todellakin soi, varsinkin Italiassa.)

- Heimlich itselle (Helppo juttu!)

- Martina himoitsee sipulia (Pisti vaan miettimään että mitä ihmettä joku on halunnut näillä hakusanoilla löytää?)

- Remu viittä vaille kaks kuuntele (No en taida kuunnella, kiitos vaan.)

- jauhelliha riisipasdteijat (En suosittele leipomaan tuossa tilassa. Ihan vaan oman turvallisuutesi vuoksi.. Tilaa vaikka pizza tai mene suosiolla nukkumaan.)

Eniten blogissani vieraillaan yllätys yllätys Suomesta, mutta myös Briteissä, Ruotsissa, Japanissa (!!) ja Saksassa on innokkaita keltaisessa keittiössä kävijöitä. Kaupungeista niin ikään hyvin yllättävästi Helsinki on listan kärjessä, seuraavana tulee oikeasti hieman yllättävä Jyväskylä (Hello there!), sitten Oulu, Tampere ja Turku. Rakas kotikaupunkini Vantaa pitää kutossijaa, mutta missä on Espoo? Jopa Raisiosta käydään täällä enemmän kuin Espoosta, jossa sentään asuu tuttujani. Miälenkiintoista kyllä juu.

Miälenkiintoista on myös se, että joku pienessä Rochdalen kylässä Englannissa vierailee usein blogissani. Myös muun muassa Ichikawa, Montpellier, Hong Kong, Chonburi, Bogota ja Gunzenhausen pääsivät yllättämään listalta löytymisellään. Kuka kumma jossain Kolumbiassa lukee suomenkielistä blogiani? Aika hauskaa hei, mähän leviän kohta maailmalle kuin mikäkin possuflunssa! Varokaa vaan!

Ehdottomasti suosituimmat postaukset ovat olleet suolaisten muffinssien reseptin sisältämä juttu, muulin mahtava jahni sekä tietenkin myös maailman paras juustokakku. Niin ikään lohikäärmehedelmä, Italia-jutut sekä maailman rumimmat pasteijat ovat kiinnostaneet kansalaisia.

Että semmosia totuuksia ja paljastuksia tällä kertaa. Minä kellotan sinua!