Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

torstai 27. marraskuuta 2008

Jahni



Ylimuulin vinkistä innostuneena ryntäsin kauppaan ostamaan fetaa (muut ainekset keltaisesta keittiöstä löytyikin jo valmiiksi) ja pistin jahnin tulille. Tomaatin jätin algerian takia pois ja suolan skippasin kuten aina, mutta muuten mentiin muulin ohjeilla.

Lämmitä reilu määrä öljyä (tämähän minulta onnistuu paremmin kuin hyvin, sillä en osaa kaataa öljyä vähäsen vaan poikkeuksetta PALJON) ja heitä kattilaan, paistokasariin tai mihin ikinä öljyn lurautitkaan sipulia, perunaa ja kukkakaalia. Ainiin, työnsinhän minä vielä marinoituja valkosipulejakin mukaan ettei kaikki olisi niin vaaleankeltaista. Mausta jahnisi rakuunalla ja jätä se kannen alle muhimaan noin Hullu kokki Piemontessa ajan, eli (reiluksi) puoleksi tunniksi.

Kuvausvaiheessa feta oli vielä paketissa, mutta sitäkin on siis tarkoitus läväyttää annoksen päälle. Ainoaksi ongelmaksi jahnin syömisessä muodostui se, etten osannut päättää haarukoinko suuhuni perunan, sipulin, kukkakaalin ja fetan palasia vai dippailenko ruisleipää ihanaan öljystä muodostuneeseen liemeen. Päädyin tekemään molempia samaan aikaan. Hyvää!

Tunnisteet: ,

Pullaa ja kylmää maitoa




Muksuna oli ihan parasta tulla koulusta kotiin kun pihalle asti tuoksui pulla niin, että pääsimme arvuuttelemaan pihan muiden lasten kanssa kenen kotoa tuoksu tulee. Meidän tietysti, äitihän se siellä on leiponut pikkukakaroilleen välipalaa. Tuoreen pullan kanssa kuuluu ehdottomasti juoda kylmää maitoa, ja auta armias jos äiti ei ollut laittanut taikinaa leikatessaan reunapaloja minulle säästöön, niin silloin meni alahuuli mutruun eikä kyllä maistunut valmiskaan pulla. Taikina oli varsinkin ihan pikkuisena muksuna jopa parempaa kuin paistettu korvapuusti. Enää parikymppisenä en kehtaa myöntää moista, vaikka se totta olisikin..

Takaisin lapsuuden tuoksuihin pääsin Keravalla, kun työnsimme ukkelin kanssa korvapuustit uuniin. Perinteisten kanelisokeristen pullien lisäksi teimme myös suklaatäytteisiä korvapuusteja. Pullataikinan ohjeen luurasimme vehnäjauhopussin kyljestä ja se meni ehkä suunnilleen näin:

- 5dl maitoa
- 2ps kuivahiivaa
- vehnäjauhoja
- 150g voita
- 1,5dl sokeria
- 1tl suolaa
- 1rkl kardemmummaa
- kananmuna voiteluun

Sekoita hiiva lämpimään maitoon, jonka pitäisi olla 42-asteista, mutta ei kai nyt kukaan ala sitä lämpömittarilla mittailemaan? Vähän kättä lämpimämpi maitonen on oikein hjuva. Lisäile jauhoja sen verran että tulee pullataikinan näköistä taikinaa, ohjeessa taisi lukea 14 dl. Jossain välissä joukkoon pitäisi muistaa työntää myös loput ainekset, me meinasimme unohtaa ainakin voin kokonaan. Sen siitä saa kun laittaa kaksi vajakkia leipomaan..


Taikinaa mörssätään (sormukset sormessa tietenkin) niin kauan että kädet tulevat kipeiksi. Tämän jälkeen taikina jätetään paisumaan Ikean keittiöpyyhkeen alle vähintään kaksinkertaiseksi. Odotellessa voi juoda vaikka glögiä ja katsoa elokuvan.




Kun taikina on paisunut, kauli se (viinipullolla jos kaulinta ei ole) mahdollisimman suorakaiteen muotoiseksi ja heitä päälle voita, sokeria ja kanelia. Jos haluat tehdä suklaisia pullia (suosittelen), sulata suklaalevy, älä mieti miltä muulta sula suklaa näyttää kuin sulalta suklaalta ja levitä se taikinan päälle. Kääri taikina rullaksi, leikkaa vinosti sillai miten nyt korvapuustit leikataan, kylsätiiät. Jos et tiedä, niin sori vaan, mutta tällä älyllä ja näillä kirjallisilla taidoilla en edes yritä selittää leikkaustapaa tarkemmin. Eikä tuolla nyt niin väliä olekaan, maku on kuitenkin sama vaikka työntäisit taikinarullan sellaisenaan uuniin.

Pullat kannattaa varmaan voidella kananmunalla ennen uuniin tyrkkäämistä, mutta mepä unohdimme tämän vaiheen kokonaan. Uunissa oleilun jälkeen (tarkista asteet ja aika vehnäjauhopaketista) ota pulla käteen, revi aina uloin kerros suuhusi ja syö se. Älä vaan puraise pullaa normaalisti, sillä se on liian tylsää ja tavallista. Repiminen toimii paremmin ja näin syötynä korvapuusti maistuu paljon paremmalta, sillä taikinainen sisus jää viimeiseksi.

Seuraavana korvapuustikertana keltaisessa keittiössä (tai keravalaisessa keittiössä, jos satun harhailemaan tuolloin sielläpäin):

- muistetaan voidella pullat kananmunalla ennen uuniin työntämistä
- kokeillaan ehkä taikinaa, johon tulee kansmuns mukaan (toisen merkkisessä vehnäjauhopaketissa oli tällainen ohje)
- otetaan pulleroiset pari minuuttia aikaisemmin pois uunista, sillä paras pulla maistuu sisältä taikinalta
- laitetaan kanelia lissäää



"Aina kun mä maitoo juon,
mä muistan sut ja hetken tuon.
Sulle sanoin näkemiin,
lähdin maalta kaupunkiin.

Ja sä sanoit mulle terve vaan
ja tuskin enää tavataan.
Sä kirjeitä et osaa kirjoittaa,
panit maitoa tulemaan.

Vaikka kaupungissa kaikkee on,
kuitenkin olin onneton.
Sua aattelin mä aina vaan,
päätin lähteä tulemaan."
(Nylon Beat - Maitoa maalta)

Tunnisteet: ,

tiistai 25. marraskuuta 2008

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää.."


Lumimyräkkä on vasta alkamassa

Kun ulkona alkaa näyttää talvelta, maistuu tälle tytölle punaviini, glögi ja riisipuuro. Näitä kaikkia nautinkin oikein urakalla ensilumiviikonlopun aikana. Punaviini oli viime joulun lahjaviini, jonka olin päättänyt säästää seuraavaan ensilumeen asti viinipaketissa leijailevien lumihiutaleiden takia. Tiedä sitten miksi moinen idea harhautui päähäni, mutta kieltämättä tuntui mukavalta kaivaa kauan ja hartaasti säästelty viinipullo kaapin perältä, ja naatiskella sen sisältö perjantai-iltana hyvässä seurassa.



Glögiäkin maistelimme ukkelin kanssa muutaman lasillisen. Oli vaaleaa ja perinteistä punaista glögiä ja terästyksenä mitäpä muutakaan kuin Koskenkorvaa. Nyt vasta tätä kirjoittaessani hoksasin että mantelit ja rusinat olisivat myös kuuluneet glögiin, mutta eipä niitä näköjään tarvittu kun nyt vasta tuli mieleen. Auts, manteleista ja rusinoista muistuukin mieleeni myös viime vuoden kaveripikkujoulut, jolloin pääsimme baarissa vastaamaan toimittajaukkelin kysymykseen: "Rusina vai manteli?". Ja oikea vastaushan kuuluu: "Manteli, koska mä en haluu mitään ruttusia". Voihan glögi..





Riisipuuroa hauduttelin sunnuntai-iltana, kun keltainen keittiö ja muutkin huoneet olivat kokeneet pienen joulusiivouksen. Joulukoristeetkin oli huolella aseteltu esille joululaulujen raikuessa koneelta. Otin ehkä pienen varaslähdön joulutunnelmaan virittäytymisessä, mutta minkäs sille voi kun on tottunut siihen, että joulu alkaa jo lokakuussa kun ensimmäiset joulukoristeet saapuvat Tiimarin takahuoneisiin. Tämä tonttu on tottunut purkamaan joulukuormaa jo kauan ennen kuin puista on edes lehdet pudonneet, joten tänä vuonna on tuntunut hyvin oudolta istua toimistossa adventtiin asti ilman yhtäkään joulupalloa. Näinkö sen kuuluu normaalisti olla? Eikö joulu kestäkään puolta vuotta?



Riisipuuro syntyy näillä ohjehilla:

- pari desiä vettä
- pari desiä puuroriisiä
- litra maitoa
- sokeria
- kanelia

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi, heitä puuroriisit sekaan ja anna porista kunnes vesi on kadonnut pois. Lisää maito ja anna hautua pikkuriikkisellä lämmöllä ikuisesti, eli noin tunnin viiva puolitoista tuntia. Ripottele valmiin puuron päälle kanelia ja sokeria ja lurauta vielä maitoa sekaan jos siltä tuntuu. Lusikoi suuhusi tonttulakki päässä. Jos on joulu, piilota manteli omalle puurolautasellesi, muista mainita muille että puurossa on manteli ja sen saanut on maailman paras aina kaikessa, ja esitä yllättynyttä kun löydät mantelin omalta lautaseltasi. Kuis tässä nyt näin pääsi käymään?

"Joulu on taas
Joulu on taas
Kattilat täynnä puuroo
Joulu on taas
Joulu on taas
Kattilat täynnä puuroo
Nyt sitä saa
Nyt sitä saa
Vatsansa täyteen puuroo
Nyt sitä saa
Nyt sitä saa
Vatsansa täyteen puuroo"

Tunnisteet: , ,

Kansallisruokaa



Teimme ennen muinoin Keravan (ja miksei samalla koko Suomen) toista kansallisruokaa, eli pizzaa, ja nyt oli toisen perinteisen sapuskan vuoro. Kebabia pöytään siis Ranet ja kaikki muutkin kollit!


Tätä pötkylää ei kannata lähteä värkkäämään jos aikaa on vain vähän ja nälkä kova, varsinkaan jos ruoanlaittoruokaa ei ole ymmärretty hankkia. Tässä nimittäin kestää. Ja kestää. Ja kestää.. Mutta usko mua, odottaminen palkitaan kyllä.

Kepappiin tarvitaan:

- 2 kg naudan jauhelihaa (saa laittaa määtä tai röhröhiäkin jos välttämättä tahtoo)
- 60 g aromisuolaa (josta me laitettiin ehkä 20 g, kiitos minun "mä kuolen suolaan!!" -vinkumisen)
- 1/2 dl mustapippuria

Mörssää jauheliha mössöksi ja tee siitä n. 10 cm paksu pötkylä, jonka piilotat tiukkaan foliokääreeseen. Hauskaa ja ehkä hyödyllistäkin on juntata pötkylä seinää vasten mahdollisimman tiukaksi paketiksi. Seuraavaksi hakataan folioon haarukalla muutama reikänen, josta ällöttävä ruskea rasvaliemi valuu uunipellille. Kebabpötkylän voit laittaa pellin päällä olevalle uuniritilälle.

Kebabin valmistumista edesauttaa myös jos laitat uunin päälle sataan asteeseen ja annat möhkylän muhia siellä. Alkuperäisen ohjeen mukaan lihapötkö viihtyy uunissa neljä tuntia, mutta meillä taisi mennä kuusi tuntia kunnes olimme täysin tyytyväisiä kepappiimme. Anna pötkön levätä hetken aikaa uunista tulon jälkeen, kunnes piekset sen siipaleiksi.


Pötkylämme ennen uunia ja foliopeittoa


Tiukka paketti



Neljän tunnin jälkeen -> Takaisin uuniin

Me nautimme kansalliskebabimme riisin, tsatsikin sekä tomaattikastikkeen kanssa. Ukkelin lautasella köllötteli pari vihreää lieroakin. Omalle lautaselleni eksyi vain hiukkasen tomaattikastiketta ja sekin tuntui olevan liikaa, sillä suu oli aikas pipi aamulla. Kiitos rakas tomaattiallergiani, mitä tekisinkään ilman sinua?


Tomaattikastikkeen ohje on kopsattu taas suoraan ukkelin viestistä:


- 2 prk tomaattipyrettä

- muutama desi vettä että tuli sopivaa
- vähän chilivalkosipulikastiketta

Ja sitte keitellään hetki sitä niin tulee hyvvee ja naminamia.


Loppuun vielä lisää kansallistunnelmiamme biisin merkeissä:


"Syyttömänä syntymään sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai"
(Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa)

Joo, aika positiivista..

Tunnisteet: , , ,

Tsa-tsiki-tsiki



Kun flunssapöpö meinaa iskeä (ja vaikkei meinaisikaan) kannattaa syödä tonneittain valkosipulia, sillä se jos jokin pitää pöpöt loitolla. Vaikka keltaisessa keittiössä valkosipulia mussutetaan lähes joka päivä ja paljon, alkoi viikonloppuna olo tuntua hieman flunssaiselta. Äkkiä lisää valkosipulia mulle, kaikki, heti, nyt!

Mihinkäs muuhunkaan valkosipulia saisi työnnettyä järjettömät määrät kuin tsatsikiin. Ja tsatsikia taasen voi työntää lähes joka ruokaan, joten jos näillä eväillä ei saa valkosipuliyliannostusta niin ei sitten millään.


Tän verran valkosipulia on hjuva määrä

Ohjeet on kopsattu suoraan ukkelin tekemästä muistilapusta (tai muistifacebookviestistä), sillä keltaisen keittiön muistamaton mummo tuntuu kärsivän toisinaan emmentaalista (vai mikä se nyt oli?) ruokaohjeita muistellessaan.. Kiitos ukkeli ohjehista! Tässä siis tiedoksi miten syntyy flunssapöpöt tappava tsatsiki:

- 1kg karvanaamajogurttia

- puolikas kurkku
- 2 ykskyntistä valkosipulia
- vähän suolaa (vaikka mä kovasti vastustinkin suolan käyttöä, tässä iässä kun pitää alkaa jo miettiä verenpainettaan, kolesterolia, kihtiä, reumaa ja muita uusia ystäviä)
- vähän mustapippuria muistaakseni

Kurkku raastetaan ja sitte valutetaan kaikki neste pois vaikka suodatinpussissa. Sitte puristellaa valkosipulit sinne (eli jogurttipurteloon jos joku ei hoksannut katsoa kuvaa ylhäällä) ja vähän mausteita sekaan. Sit jääkaappii maustumaan.



Tsatsikin kaveriksi teimme kanasalaatin näiden ukkelin ohjeiden mukaan:


- sitä vihreetä juttua
- kurkkua
- paprikoita
- sipulipulia
- juustoa
- oliiveja
- kanafileitä mitkä leikattiin kuutioiks ja maustettii pippurilla ja currylla (hunajamarinoituja :)

Ja koska oli perjantai, valitsin taas kaupan oluthyllyltä kivan etiketin perusteella perjantaipullon. Tällä kertaa mukaan tarttui tällainen kaveri, joka maistui..noh, oluelle:


Tunnisteet: , ,

perjantai 21. marraskuuta 2008

Kole- ja ergokalsiferoli



...ovat meidän kaikkien kavereita, joiden puutoksesta voi mennä luut rikki. Kyseessä on siis D-vitamiini, jonka muotoja otsikon sanahirviöt ovat. D-vitamiini tai oikeastaan sen puute on nyt hyvinkin ajankohtaista, sillä pimeään vuodenaikaan aurinko (muistatte varmaan sen kesällä taivaalla möllöttävän kirkkaan palleron, jonka katsomisesta sokaistuu hetkeksi) ei anna meille tarvittavaa D-vitamiiniannosta, vaan meidän pitää syödä ja juoda se ihan itse, all by ourselves..

Olen tehnyt kehoni kanssa diilin, että se kertoo erilaisten ruokahimojen avulla aina, kun se kärsii jonkin tärkeän vitamiinin tai muun aineen puutoksesta. Nyt keltaisessa keittiössä on ihan selvästi meneillään D-vitamiinin puutos, sillä olen himoinnut kalaa oikein kovasti paljon viimeiset viikot. Yllätyksenä moinen puutos ei toki tullut, sillä marraskuussa ei paljon imetä vitamiinia auringon valosta.. Tarvitsen siis ehdottomasti aurinkoloman tai muuten sairastun osteoporoosiin ja riisitautiin. Kai Kela tai joku korvaa matkani? Onhan tässä sentään kyse kansanterveydestä.

Kalan syönti voisi toki myös auttaa D-vitamiinin puutteeseen, mutta sepäs onkin helpommin sanottu kuin tehty. Keltaisessa keittiössä kun ei oikein osata eikä edes uskalleta opetella kalan valmistamista syötävään muotoon. Uunilohta ja kalapuikkoja lukuunottamatta kalaruokaideat ovat vähissä ja ruodotkin pelottavat. Mitäs jos tukehdun yksin kotona kalanruoto kurkussani? Voiko itselleen tehdä Heimlichin otteen?



Pelottavista ruodoista huolimatta olen kalanhimoissani tutustunut hieman lähemmin ystäväämme kirjoloheen. Nappasin kaupan hyllyltä graavilohta, popsin sitä tapojeni mukaan ensin suoraan paketista ja lopuista tein lohileipiä. Yksinkertaista, mutta hyvää: Paahdoin ruisleipiä uunissa ja heitin kuumien leipien päälle juustoa sulamaan. Juuston päälle salaatin lehtiä sekä graavilohta ja se on siinä! Siinä ei ehdi edes kissaa sanoa kun leipä on suussa.

En tietenkään voinut jättää kalaostoksiani vain yhteen säälittävään graavilohipakettiin, vaan hetken mielijohteesta mukaani lähti myös valmis paketti marinoituja lohifileitä. Tästä kalasta minäkin varmaan osaan tehdä ruokaa, varsinkin kun paketti kertoi tarkat ohjeet paistoaikoineen. Kirjolohifileistä teinkin simppelin lohisalaatin, johon heitin salaatinlehtiä sekä kurkkua, päälle hieman valkosipulioliiviöljyä ja paistetut lohifileet. Yksinkertaista ja hyvää tämäkin. Tästä se mestarikalakokin ura alkaa!

Tunnisteet: , ,

tiistai 18. marraskuuta 2008

Kuuma peruna



Marraskuisessa sateessa tarpomisen jälkeen tekevät minttukaakao, sauna ja uuniperunat eetvarttia. Kaakaota tarvittiin tosin lämmikkeeksi vain saunan lämpiämistä odotellessa, kun emme tyhmät ymmärtäneet laittaa saunaa päälle jo kävelylle lähtiessä. Olisi meinaan ollut aika täydellistä pujahtaa suoraan ulko-ovesta saunaan ja heittää märät sukat seinään. Mutta jos ei kerran osata ennakoida, niin sitten palellaan reilu puoli tuntia peiton alla kaakaokuppi kädessä, kunnes saunanalle on saanut saunan lämpimäksi. Käyhän se näinkin.

Ja olipahan ainakin aikaa laittaa rosamundat uuniin sekä tehdä täytteet perunoille ennen saunaan ryntäämistä. Potut muhivat folion sisällä noin 175-asteisessa uunissa puolisentoista tuntia. Hieman kuumemmassa uunissa olisivat valmistuneet nopeammin, mikä olisi ollut tervetullutta, sillä nälkä oli ulkona reippailun ja saunassa lököilyn jälkeen kova. Minäkin raukka jouduin lusikoimaan täytettä suoraan suuhuni perunoita odotellessa, kun maha murisi niin kovasti. Ja pitäähän soosseja maistaa varmuuden vuoksi ainakin viisi kertaa, jos niihin tarvitsisi vaikka lisätä jotakin. Ei kuitenkaan tarvinnut, herkullisia olivat ihan näinkin:


Täyte 1:

- kermaviiliä
- cheddarsalsa -dippijauhetta
- paprikaa
- kanttarelleja

Täyte 2:

- kermaviiliä
- herkkusieniä ja sipulia paistettuna
- valkosipulia
- chilivalkosipulikastiketta
- mustapippuria


Perunat maistuvat parhaalta levitetyllä vuodesohvalla kun ulkona on harmaata ja ikkunat täynnä sadepisaroita. Kääriydy peittoon ja laita sellainen kanava päälle, jolta tulee Simpsoneita. Syö rauhassa, vaikka olisikin jo kiire töihin. Ota lisää. Jos pottuja jää jäljelle, mutta täytteitä ei, niin ei hätiä mitiä, sillä rosamundat maistuvat erittäin hjuvilta myös maustevoin kanssa.

"..So if you want to love me
then darlin' don't refrain
Or I'll just end up walkin'
In the cold November rain.."
(Guns N' Roses - November rain)

Tunnisteet: , ,

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Saunanallen eväät





Saunanalleni yllätti iloisesti lauantai-iltana taikomalla kiukaalleni hopeisen lahjapaketin. Paketista löytyikin maukas yllätys: HK:n sinistä, sipulia, paprikaa, valkosipulia sekä vajaa pullollinen olutta mehevöittämään iltasapuskaksi nauttimiamme eväitä. Ensin kuitenkin saunaan, jossa saunanallen paketti oli loikoillut saunan lämpiämisestä asti.



Annoimme foliopaketin muhia kiukaalla myös saunomisemme ajan ja paketti väistelikin taitavasti kiville heittämäämme tervan tuoksuista löylyvettä. Kunnon saunassa hikoilun jälkeen maistuu suolainen ruoka, ja saimmekin saunanallelta vihdoin luvan avata lahjapaketin. Kyllä oli herkullista! Onneksi nalle lupasi yllättää useamminkin hopeisella paketillaan. Ensi kerralla hän laittaa kuulemma hieman lisää rehuosastoa mukaan, sillä vihjasimme että enempikin olisi maistunut..

"Kun mä istun siinä saunan lauteilla
Ja tuijotan sitä samaa vanhaa lankkua,
Enkä tiedä mitä sanoa mä osaa mitä en
Mut sen mä tiedän että en oo paha ihminen"
(The Lipattomat - Paha ihminen)


Ennen löylyjä


Kiukaalla makoilun jälkeen

Tunnisteet:

torstai 13. marraskuuta 2008

"Vaan siivetönnä en voi lentää.."



Joku julmuri oli riistänyt kanaparvelta siivet ja tuonut ne paketissa lähikauppaani. Tippa linssissä ajattelin kanaparkojen kohtaloa; Milläs ne nyt lentää liihottavat korkealla ilmojen halki, kuten kanoilla on tapana tehdä? (Miten niin yleissivistyksessäni on aukko?!) Vuosittainen syysmuuttokin Afrikkaan jää nyt tekemättä, enkä voi ihailla aurassa lentävää kanaparvea parvekkeeltani iltaisin. Oksalle ripustamani talipallokin jää talven pakkasilla nokkimatta, kun Suomessa talvehtivat kanat eivät enää pääse lennähtämään sen korkeudelle. Niin surullista, mutta ei auta itku marketissa. Ostimme kanansiivet.

Annos on simppeli arkiruoka, johon ei kummempia reseptejä anneta, sillä niitä ei ole. Siivet vain tyrkätään uuniin paketista löytyvän ohjeen mukaan, ja niiden paistumisen aikana jääkaapista kaivetaan kaikki mahdollinen, mistä voi tehdä pehmeän salaattipedin amputoiduille kanan raajoille. Kaupasta nappaamamme valkosipulipatonkikin ehdittiin hyvin viipaloida ja voidella tsatsikin makuisella tuorejuustolla, sekä puristaa ekstravalkosipulia mukaan leivälle. Juuri sopivasti kaiken muun valmistuttua oli kanasiemme siivet kypsiä. Ja kuinka ollakaan, Salkkarien tunnarikin alkoi soida juuri tuolla siunaamalla hetkellä. Sohvaperunoimaan!

"Come on and show them your love,

Rip out the wings of a butterfly
For your soul, my love
Rip out the wings of a butterfly"
(HIM - Wings of a butterfly)

Kuinka sopivan biisin löysinkään tämän postauksen loppuun! Miten onkin Ville Valo osannut tehdä biisin kanan siipien repimisestä! Butterflyhän on siis kana, jos joku ei osaa englantia yhtä hyvin kuin minä. Sisäistämäni järkyttävän yleistiedon määrän lisäksi olen ekspertti myös vieraissa kielissä, kuten voitte huomata. Matematiikkaneroudestani nyt puhumattakaan, mutta ei siitä sen enempää, sillä olen todistanut numeropääni terävyyden jo aiemmin juustokakun aikana.

Tunnisteet: , ,

Kulttuurit kohtaavat



Tältä näytti sunnuntai-illan terveellistäkin terveellisempi ruokani. Jostakin kumman syystä ikuisilta päikkäreiltä noustuani teki kovasti mieli jotakin suolaista ja rasvaista. Aiemmin päivällä olin raahannut keittiöstä pussillisen nachoja ja ison pullon Spriteä sängyssä mässytettäväksi, mutta nyt tarvittiin ihan kunnon ruokaa.

Jämiä tonkimaan siis. Palasesta Edamia tuli mieleeni raclette ja päätinkin paistaa pannulla kaksi reilun kokoista juustosiipaletta ja maustaa heidät valkopippurilla. He ovat annoksen sveitsiläinen osapuoli. Ja niin terveellistä, että..

Siipaloin lautaselle myös maustekurkun jämät ja heitin venäläiseen tapaan hunajaa niiden päälle. Oi jospa oisi smetanaa ollut mukana.. Vaan ei ollut, sen sijaan Välimereltä varta vasten tätä hetkeä varten lentänyt aiolipöräys turahti annostani maustamaan. Mukaan vielä kalapuikkoja, ööö... no siis Norjasta tietenkin(?), ja makumatkani maailmalle oli valmis. Bon appétit!

Tunnisteet: ,

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Kevennetään



Viikonlopun Meksikon reissun jälkeen oli aika hieman keventää ja elää muutenkin terveellisemmin, sillä keltainen keittiö meinasi kauhukseni käydä ahtaaksi turvonneelle olemukselleni. Eväsrasiaa onkin täytetty kiltisti salaatilla koko viikon ajan ja työpöydän alalaatikostakin pursuaa viinirypäleitä, mandariineja sekä luumuja.

Hedelmien hamstrauksella yritän myös tehdä entisen lempivälipalani banaanin mustasukkaiseksi, niin pahasti keltainen ystäväni puukotti minua selkään viime viikolla. Ikinä ennen ei banaanista ole tullut allergiaoireita, vaan viime viikolla koitti se tuomiopäivä, kun ilkeä bansku rikkoi suuni. Yritin syödä vielä toisen hedelmän todistaakseni, ettei allergia voi johtua banaanista, mutta surukseni jouduin toteamaan huulteni olevan verillä jos näytän niille vielä palasenkin banskua.. Itsepäisyydessäni en kuitenkaan aio luovuttaa, vaan yritän solmia banskusen kanssa rauhan kunhan olemme hetken murjottaneet tahoillamme.



Takaisin eväsrasian täyttämiseen.. Koska en viitsinyt tehdä heti uudestaan soppamiehen kanssa väsäämäämme herkkukanasalaattia, niin hyvää kun se olikin, etsin vaihtelua salaattiini oliivin luota. Paistoin mustia kivettömiä oliiveja pannulla, heitin sekaan öljyä, valkosipulimurskaa, sitruunan kuorta ja sitruunan mehua sekä mustapippuria. Herrrrrrkulllllista. Näitä voisi napostella ihan pelkästäänkin, mutta tällä kertaa kokosin niistä salaatin seuraavien ainesten kera:

- erilaisia salaatinlehtiä (tai jos olet tylsä, käytä vain yhtä laatua)
- kurkkua
- paprikaa
- herkkusieniä
- sipulia
- raejuustoa
- valkopippuria
- valkosipuliöljyä

Oliivien paistelun ohessa paistoin herkkusienet ja sipulit viereisellä pannulla ja heitin niiden päälle valkopippuria. Loput ainekset pilkoin (paitsi en raejuustoa tietenkään pöljä!) ja päästin salaattikulhoon tekemään tuttavuutta muiden ainesten kanssa. Päälle levittelin oliivit ja herkkusienisipulipaistoksen. Sekaan vielä pieni loraus valkosipuliöljyä, johon sorruin monen itsehillinnän täyteisen öljyhyllyn tutkailun ja tyhjin ostoskorein pois kääntymisen jälkeen. Enää en pystynyt hillitsemään itseäni, vaan koriin lensi ihana liilaetikettinen öljypullonen. On se vaan niin kaunis..



"Sinä typerä olla saat
kanamainen hölmö nainen
sun turha on luulla
mun tahtovan kuulla jotain järkevää"
(Leevi and the Leavings - Sopivasti lihava)

Tähän asti olen samaistunut vain ja ainoastaan ylläolevaan siteeraukseen kyseisestä biisistä, mutta jos Meksikon loma tulee tavaksi ja eväsrasiastakin alkaa löytyä salaatin sijasta nachoja ja quesoa, voi olla että parin vuoden kuluttua tämä tyttö onkin sadan kilon keijukainen. Ja sitähän me emme halua, joten "Pistetään, pistetään banaania poskeen.." Eiku..?

Tunnisteet: , ,

maanantai 10. marraskuuta 2008

You inspire me



Tamarind Heavenin Hipulle iso kiitos tästä lentelevästä perhosesta. Kovin oli iloinen yllätys.

Merkin ohjeet: lähetä tämä viidelle blogille, joka on mielestäsi tunnustuksen arvoinen.

Täältä pesee:

Monkeyfood

- Muulilla on mahtava tyyli kirjoittaa, me like kovasti paljon

Ihanat tomaatit

- Monipuolisesti ruokaaaaaaaa...

Annan Tupa

- Kodikas blogi, Annan kommentit piristävät usein myös keltaista keittiötä

Voisilmäpeliä

- Jos blogin pitäjien suosikit ovat italialainen keittiö, vuohenjuusto ja muffinssit, ei voida kovin pahasti metsään mennä.

Meidän murkinat

- Eniten minua jaksaa ihmetyttää kauniit kakut ja niiden koristeet. Kunpa keltaisessakin keittiössä osattaisi..

Tunnisteet:

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

México!




Matkakuumeeni pääsi yltymään niin kovaksi, että jouduin turvautumaan mielikuvitusmatkaan. Suunnaksi otin Meksikon ja matkaseuraksi sain soppamiehen Keravalta. Eläydyimmekin niin antaumuksella mielikuvitusmatkaamme, että löysimme itsemme yöllä hytisemästä Amarillon edessä lyhythihaisissa puseroissamme. Eihän nyt Meksikon helteissä takkia tarvita..

Ennen Amarilloa suuntasimme illalliselle Cantina Westiin, tilasimme Coronat sekä Onnenpyörän, josta ruokalista kertoi seuraavaa:

FIESTA MEXICANA DE LA CANTINA WEST (vähintään kahdelle)
Jätä alkuruoat väliin, varaa reilusti aikaa ja ripusta Fiestakauluri kaulaasi, kun tilaat Cantina Westin legendaarisen Mexican Fiestan! Onnenpyörän sisältö ei taatusti jätä nälkäiseksi; Chimichangoja, kanansiipiä, täytettyjä jalopeñoja, friteerattuja sipulirenkaita, Cantinan lammasmakkaraa, hunajamelonia ja lohkoperunoita kastikkeineen sekä Cantinan fajita kana- katkarapu- ja härkätäytteellä.

Ja tältä se näytti:



Yritimme syödä hitaasti, pitää taukoja, siemailla olutta ja jutella rauhassa ruokailun lomassa, mutta ei, emme saaneet millään syötyä koko annosta. Emme vaikka vietimme aikaa ruokapöydän ääressä niin kauan, että kynttiläkin luovutti ja sammui ennen meitä. Coronaakin tarvittiin kyytipojaksi toiset pullolliset. Täytyy myöntää, että oli kuitenkin hurjan kivaa, mukavaa, ihanaa ja rentouttavaa syödä kerrankin ihan rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Tuntui oikeasti ihan lomalta. Tätä lisää!

Cantina Westistä selviydyttyämme tallustimme Amarilloon ja tilasimme jälkiruokajuomaksi ainakin lumumbat ja mangomargaritat. Tequilatkin kulautimme kurkkuumme vasta Amarillossa, sillä Cantina Westin tequilapoika ei huutanut yhtä hyvin kuin tequilatyttö olisi huutanut. Yksi syy tequilattomuuteen oli myös se, ettemme voineet taata että juoma olisi pysynyt täyteen ahdetuissa vatsoissamme. Piti siis antaa ruoan laskeutua hieman ennen kuin uskalsimme lurauttaa tequila shotit naamaamme.

Lautapelien, vanhojen biisien fiilistelyjen, baarin vaihdon sekä grillin jälkeen suuntasimme pimeän taksin kyydillä kotiin. Aikaero ja pitkä lentomatka ilmeisesti vaativat veronsa, sillä seuraavana päivänä uni maittoi ja meinasi janottaakin jostakin kumman syystä. Liekö Meksikon kuumuus ja lentokoneen kuiva ilma aiheuttanut nestehukan pieniin lomailijoihin?

Lumumbat

Mangomargaritat

"I'm goin' way down south where the big blue agave grow,
Takin' a weekend trip down to Baja, Mexico!
Where you can drink the water, but don't ya eat the ice,
Take your vitamin "T" with salt 'n lemon slice ...
I say, One shot...Hey! Mas Tequila-
Two shots...Hey! que veneno-
Three shots...Arriba! Mas Tequila!
Hey! Hey!"
(Sammy Hagar - Mas Tequila)


Tunnisteet: , ,

Tsingtao



Omatekemässä kiinalaisessa ruoassa on se hyvä puoli, että saa varmasti juuri sitä ruokaa mitä haluaa. Kiinalaisessa ravintolassa (ja varsinkin eräässä tikkurilalaisessa sellaisessa) voi nimittäin saada sipulihärkää kun pyytää härkää chilikastikkeessa. Ovathan chili ja sipuli toki melkein sama asia: molemmat löytyvät keittiöstä ja loppuvat i-kirjaimeen. Ei siis ihme että muuten lähes täydellistä suomea puhuva kiinalaistarjoilija meni sekaisin.

Kiinalaisen kanan väsäämiseen ei tarvita kuin vaan ainoastaan:

- kanaa
- valmista sörsseliä (esimerkiksi setä Beniltä, ja vaihtoehtojahan löytyy, meillä oli sweet&souria)
- meidän tapauksessamme joukkoon lisättiin myös valkosipulia, kuten kaikkeen muuhunkin mitä suuhumme työnnämme
- riisiä (neiti Jasmiini on ainakin hyvää)

Jos et ole varma kaupassa vaeltaessasi löytyykö kaapistasi riisiä, suosittelen ostamaan sitä varmuuden vuoksi, sillä todennäköisesti riisiä ei kaapissasi ole, ja joudut tallustamaan Alepaan hakemaan sitä kesken kokkailujen. Pahimmassa tapauksessa liukastut vielä mutaan, olet Keravalla, eikä sinulla ole vaihtohousuja mukana. Kokemusta on kaikesta paitsi liukastumisesta, sillä se tapahtui onneksi vain melkein.

Asiaa(n)! Asiaa(n)! Keravalla perjantaikokkailut aloitettiin siis ylimääräisellä kauppareissulla, jonka jälkeen korkkasin kaljan ja katsoin kun ukkeli ruskisti kanaset pannulla ja laittoi riisin kiehumaan. Tässä välissä vilkaisin maajusseja ja morsiamia enkä huomannutkaan kun pannulle oli lurahtanut loput ainekset. Valmis. Syömään! Ja minusta oli taas suuri hyöty. On se vaan hienoa kun mies kokkaa ja itse voi röhnöttää sohvalla kaljapullo kädessä. Näinhän ne sukupuoliroolit perinteisesti menee, eikös juu? Vielä kun oppisin röyhtäilemään ja olisi jotain mitä kaivella ja rapsuttaa kesken kanavasurffailun.


Kiinalaisen ruoan kanssa kiinalaista kaljaa

Tunnisteet: ,

Tällä kertaa oikeasti kevyttä..



...eli salaattia.

Keltaisessa keittiössä väsättiin soppamiehen seurassa parasta salaattia ikinä! Ainesten määrän kanssa meinasi taas mennä överiksi, mutta kun kaikkea hyvää vaan sattui tekemään mieli. Sen siitä saa kun menee nälkäisenä kauppaan..

Marinoitu herkkusieni kavereineen päätyi ruokaa janoavaan suuhuni jo kassalla, ja patongistakin oli kadonnut palanen ukkelin mahaan hurjan pitkällä ja uuvuttavalla matkallamme kaupasta autolle. Aineksia pilkkoessa myös palanen juustoa katosi parempiin suihin, ja minä työnsin naamaani jopa salottisipulia nälkääni lievittämään. Maistoin vaan miltä se maistuu.. Onneksi mahassa oli tilaa vielä valmiillekin salaatille ja patongille kun niiden aika oli koittanut.

Kanasalaattiin siipaloitiin:

- salaattia
- salottisipulia
- kurkkua
- paprikaa (oranssia, sillä punaiset näyttivät huonoilta)
- pippurikanasuikaleita
- valkosipulimarinoituja herkkusieniä
- tavallisia herkkusieniä paistettuna
- paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja
- maustekurkkua
- juustokuutioita

Salaatin tekohan on helppoa kuin Trivial Pursuitissa voittaminen: Pilko ainekset kulhoon, sekoita ja syö. Kanasalaattimme oli tosin astetta vaikeampi, sillä kanasuikaleet ja herkkusienet piti käräyttää pannulla ennen salaattiin heittämistä. Onneksi soppamies hoiti homman, samalla kun minä ihan huomaamattomasti nappailin salaattikulhosta palasia suuhuni.



Salaatin seuraksi teimme valkosipulileipiä, joihin tarvitaan:


- valkosipulipatonkia

- valkosipulia
- öljyä
- mustapippuria

Leikkaa (tai jos löydät keittiöstäsi miehen, anna hänen leikata) patongista haluamasi kokoisia palasia. Levitä niiden päälle öljyä ja valkosipulia ja ripottele päälle hieman mustapippuria. Paista uunissa niin kauan että patongin reunat hieman ruskettuvat. Näin niistä tulee ihanan rapeita ja saat siivota murusia lattioilta vielä pitkään. Jos haluat raivostuttaa kanssanukkujasi, syö rapeita patonkejasi sängyssä hänen puolellaan, ja väitä ettet ole tehnyt mitään kun hän raapii itseään murusten riivaamana.




Tällainen kamala nälkämaanlasten lallattelu on syöpynyt mieleeni ala-asteen saksan tunnilla, ja toisinaan tätä tulee vieläkin hyräiltyä kanssaihmisten kauhistukseksi:


"Ich habe Hunger, Hunger, Hunger,

habe Hunger, Hunger, Hunger,
habe Hunger, Hunger, Hunger,
habe Durst.."

Ja sama uudestaan! Kaikki yhes koos:


"Ich habe Hunger, Hunger, Hunger.."


Tunnisteet: , , ,

tiistai 4. marraskuuta 2008

Jalan taistellut, mutta ratsastaen liikkunut..



..oli sotilas, jota rakuunaksikin kutsutaan.

Allekirjoittanut on tehnyt tuttavuutta rakuunaan lähinnä keittiön puolella, ja tälläkin hetkellä kyseinen kaveri hengailee kaapissani. Amnestylle tiedoksi, että keltaisessa keittiössä ei suinkaan säilötä sotilaita, vaan maustetta nimeltä rakuuna. Rakuuna on mausteyrtti, joka on allergikkojen jokakesäisen ystävän pujon lähisukulainen. Aikoinaan jotkut hölmöt käyttivät rakuunaa käärmeenpureman hoitooon, mutta keltaisessa keittiössä sitä on toistaiseksi työnnetty vain uuniin kera porkkanapalojen.

Rakuunaporkkanoihin tarvitset:

- porkkanaa (kas kummaa!)
- rakuunaa (..ja tämäkin vielä!)
- hunajaa
- öljyä jos tahdot (minä unohdin hänet, mutta en jäänyt kaipaamaankaan)

Pilko porkkanat ja sekoita niihin hieman hunajaa sekä rakuunaa. Työnnä uuniin ja pidä oransseja kavereitasi siellä niin kauan kuin oikeaksi koet. Napostele valmiita rakuunaporkkanoita telkkarin ääressä tai laita lautaselle esimerkiksi pihvin kanssa. Keltaisen keittiön itsehillinnän kuningatar yritti säästää porkkanoitaan myöhemmäksi, mutta kas vaan, ei aikaakaan kun porkkanakulho oli tyhjentynyt ihan itsestään. En se minä ollut, joku muu ne nielaisi..

"Step by step
Heart to heart
Left, right, left
We all fall down
Like toy soldiers"
(Martika - Toy Soldiers)

Tunnisteet: ,

Jotakin kevyttä ettei tule ähky..



Keltaista keittiötä ilahdutti vierailullaan itse herra soppamies - ei kuitenkaan Harri Syrjänen, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Miehen värkätessä herkullista pastaa iltaruoaksemme, minun osuudekseni jäi välineiden ojentelu, kuormasta maistelu kesken kaiken, sekä nyökkääminen ja joon hokeminen aina kun kysyttiin jotakin. "Laitetaanko valkosipulia?" -JOO!, "Laitetaanko kaikki pekonit?" -JOO!, "Laitetaanko lisää valkosipulia?" -JOO! Voi minua keharia kun innostuin niin kovasti..

Tavoitteena oli tehdä jotakin kevyehköä, sillä liian usein olemme saaneet aikaiseksi niin järjettömän hyvää ruokaa, että ähkyhän siitä on seurannut. Joskus ei vaan ymmärrä lopettaa ajoissa, tai olla ahmimatta, jos on oikein kova nälkä.

Niin, no, olihan tämän kertainen ruokamme kevyttä.. Kerma oli 2 prosenttista (eli tosi kevyttä, voidaan laittaa koko purkki), valkosipuli on vihannes (?), herkkusieni sieni ja kinkku on kinkkua, ja näillä asioilla yritän vain hämäyttää huomion pois pekonista, sillä ilman sitä pasta olisi oikeasti ollut kevyempää. Mutta myös vähemmän maukasta. Laitetaan kaikki pekonit, se on niin pieni pussikin sitäpaitsi..

Soppamiehen pastaan tuleepi:

- pastaa (voit valita muodon ihan itse, kunhan se on simpukan muotoista)
- kinkkua
- pekonia
- herkkusieniä (ei miälellään purkista, sillä tuoreet valkoiset ovat parempia)
- kermaa (jos haluat olla terveellinen valitse 2 prosenttista)
- mausteita (valitse sokkona maustehyllystä kaksi-kolme purkkia, paitsi ei currya, sitruunapippuria, rakuunaa tai muutakaan mikä ei sovi)
- valkosipulia, paljon.

Laita ensiksi pastat keittelehtimään. Jos pääsi lyö tyhjää, lue pastapussista ohjeet kuinka se tapahtuu. Pilko herkkusienet ja heitä pannulle, laita pian pekonisuikaleet perään ja haistele ihania tuoksuja. Tässä vaiheessa on myös hyvä varmistaa että väliovi on auki, jotta naapuritkin saavat haistella ihania pekonin tuoksuja raahautuessaan nälissään kotiin.

Kun sienet alkavat ruskettua lisää joukkoon kinkkusuikaleet, heittele mausteita sekaan, äläkä vaan unohda valkosipulia. Sitä saa olla ihan reilusti. Ja vielä vähän lisää. Kun pasta on valmis, valuta vesi pois, lisää kattilaan pannulla paistamasi kinkut, pekonit ja muut kaverit sekä kerma. Sekoita hetken aikaa pitäen sörsselssön koko ajan liikkeessä, sillä soppamies varoitteli että muuten voi käydä huonosti. Ja parempi on uskoa, onhan soppamies aina oikeassa. Syö riittävästi, mutta älä liikaa.

Tunnisteet: ,

maanantai 3. marraskuuta 2008

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun..



Marraskuu. Nyt jo. Kylläpä on mennyt nopeasti ja yllättävän kivuttomasti tämä syksy, kiitos ilmastonmuutoksen mukanaan tuoman ylimääräisen lämmön sekä hyvän seuran. Jotta syksy jatkuisi mahdollisimman mukavasti, päätin hemmotella itseäni marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna oikein urakalla. Touhusin kaikessa rauhassa keittiössä, kävin kaksi kertaa saunassa kokeilemassa uusia saunatuoksuja, tein jälkiruokaa ja join kahvia (joojoo, tiedetään ettei sen juominen tee hyvää minulle, mutta välillä on vaan pakko), poltin kynttilöitä, luin kirjoja, katsoin telkkaria ja nukuin aina kun nukutti. Ihanaa. Nyt jaksaa taas temmeltää.


Aah, kahvia, ja uuh, miten ihana kahvikuppi!


Pienenpieni marjapiirakka

Marjapiirakat synnytin kun löysin pakastimesta pienen köntsän piirakkataikinaa. Sulatin sen, levittelin keraamisten muffinssivuokien pohjalle & reunoille, ja kaadoin pakastemarjasekoitusta sekä sokeria päälle. Pinnalle taiteilin mahtavilla askartelutaidoillani kaksi taikinasuikaletta, joiden epäonnistuneisuuden peitin hasselpähkinärouheella. Pikkupiirakat viihtyivät parisataa asteisessa uunissa jonkin aikaa ja toinen katosi vatsaani saman tien. Toinen ei mahtunut ainakaan heti perään, vaikka kovasti yritinkin sitä suuhuni tunkea.


Sagapo Mormorin jälkiruoka Wiener Nougat crunchilla paranneltuna

"Marraskuu
eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu
Marraskuu
nyt on sen kuoreen kirjoitettu beibi i love you
mä kapakassa juopottelin sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu
mua vaivaa ikävistä ikävin milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä voi yksinäisen miehen viedä marraskuu"
(Miljoonasade - Marraskuu)

Tunnisteet: , ,