Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

perjantai 29. elokuuta 2008

Munaskukkeli



Olin eilen urhea. Laahustin sateessa kotiin kantaen pikku kätösilläni monta muovikassillista ruokaa viikonlopulle, juomaa (alkomaholillista ja -holitonta), siivousvälineitä ja muuta tarpeellista. Rankan suorituksen jälkeen oli nälkä. Hupsis, pitäähän tänäänkin tosiaan syödä! Eipä tullut kaupassa mieleen.

Pää jääkaappiin siis ja jämiä tonkimaan. Löytyi avattu paputölkki. Samoja vihreitä papuja joita olen työntänyt viikon ajan joka ruokaan ja siitä huolimatta ne tuntuvat vain lisääntyvän. Taitaa olla tyttö- ja poikapapuja samassa tölkissä, kyllä ne muuten olisivat jo loppuneet.

Papujen lisäksi löytyi avattu fetajuustopaketti, puolikas tölkki ruokakermaa ja kananmuniakin näyttäisi olevan tarjolla. Ja tämän yhtälön ratkaisuhan on munakas, eli munaskukkeli! Kertauksen vuoksi, tarvitset siis:

- kaksi kananmunaa
- desin kermaa
- fetaa
- vihreitä papuja
- mitä vaan maustetta/-ita (valkopippuri ainakin toimii)

Ja tästähän tulee siis yhden yksinäisen annos.

Laita kaikki ainekset kulhossa sekaisin, paista pannulla niin että munasi, anteeksi siis munakkaasi jähmettyy, ja syö. Plussaa on jos saat munakkaan ehjänä lautaselle, itse onnistuin tässä ensimmäisen kerran ehkä koko elämässäni. Olin niin ylpeä että meinasin mennä esittelemään naapureillekin täydellisen ehjää ja pyöreää munakastani. Onneksi oli niin kova nälkä että päätin kuitenkin antaa vain mahani ihailla aikaansaannostani.

"Joskus munan on tehtävä mitä munan on tehtävä. Varsinkin jos munalla sattuu olemaan tehtävä."
Raptoria on kiittäminen tämän(kin) upean kekseliään lyriikan luomisesta. Oi kun tuli mieleen Alen Oi beibi -ajat, koroke, dj:n koppi, makulonkerot ja kaikki.. Terveisiä vaan True Loveilleni! Ei enää koskaan uudestaan! :)

Tunnisteet:

Suklaaunelmia...



...jotka eivät onneksi jääneet pelkäksi unelmaksi.

Menee ehkä vähän mainostamisen puolelle, mutta menköön, niin mukavasti Kampin Kauppakeskuksen Kaakaopuu (KaKaKa) pelasti syksyisen väsyneen keskiviikkoiltani ja vapautti mieleni alkavan päänsäryn tuskista. Valitsimme ystäväni Vilukissan kanssa kuusi irtokonvehtia ja siirryimme mussuttamaan niitä metroportaiden yläpäässä oleville penkeille kiireisten ihmisten ja ruman keltaisen hökötyksen luokse.

Helpoimmalla olisi päässyt jos olisi reilusti ottanut jokaista konvehtia yhden, niin kauan mekin päättämättömät pässit mietimme mitkä kuusi haluamme. Sinänsä typerää sillä uskon että puodin jokainen konvehti vie kielen mennessään, turha niitä nyt on niin kauan valita, johan myyjäkin tuskastuu.

Päädyimme lopulta shampanja-, banaani-, amaretto-, pähkinä-, nougat- ja kahvikonvehteihin, joista jokaisesta puraisimme vuorotellen noin puolet (oman puruvuoron ollessa kyseessä tietysti vahingossa vähän yli puolet) samalla yrittäen varoa ettei kaikki täyte valu leualle ja housuille, ja annoimme toisen puolikkaan kaverille, joka jo odotti vieressä kuola valuen. Sitten vaan ihmettelemään suussa sulavaa makuelämystä ja hokemaan "hyvää" jokaisen suklaan kohdalla. Jos en ole kaksinen viinikriitikko, niin en kyllä osaa suklaastakaan sanoa muuta kuin että se on hyvää tai vielä parempaa. Jos haluatte tietää tarkemmin mitä makuvivahteita Kaakaopuun konvehdit saavat suun syövereissä aikaan, niin maistakaa itte!

Tunnisteet: ,

torstai 28. elokuuta 2008

Vodkakarpalon absolutistiserkku



Ostoskoriini lensi päivänä eräänä pussillinen pakastekarpaloita. Lieneekö ne muistuttaneet minua yhdestä lempparidrinkistäni eli vodkakarpalosta, vai mikä olikaan syynä tällaiseen valintaan? Joka tapauksessa olen pakon edestä joutunut keksimään karpaloilleni erinäisiä käyttötarkoituksia. Aamupuuron seassa ne maistuivat niin pirskatin kirpeiltä että jouduin turauttamaan reilummalla kädellä hunajaa sekaan, jotta sain syötyä nuo arvon marjat ilman suurempia irvistelyjä ja naaman vääntelyjä.

Uunissa kuivattamisen ja sen jälkeen mysliin työntämisen, sekä jääpalojen koristeena toimimisen lisäksi keksin käyttää karpaloita makuveteen. Idean muistelisin saaneeni ajat sitten jonkin naistenlehden "Voi hyvin juomalla niin ja niin monta litraa vettä päivässä" -artikkelista.



Ohje on simppeli: Vettä kannuun, karpalot sekaan ja jääkaappiin (ellet nyt sitten välttämättä halua juoda huoneenlämpöistä vettä..). Jäitäkin voi varsinkin kuumana kesäpäivänä laittaa sekaan. Juoma soveltui raikkaudessaan oikein hyvin saunajuomaksi kahden salmiakkisuklaapalan kera. Koko kannullinen ja melkein toinenkin tuli hörpittyä illan aikana kuin itsestään. Kyllä nyt naistenlehtien terveysintoilijat olisivat tyytyväisiä kun tämäkin kansalainen joi suositusten mukaisen määrän hookaksoota!

Karpaloiden lisäksi kokeilin maustaa vettä vadelmalla (useammalla kuin yhdellä), mutta marjat muuttuivat nopeasti epämääräisen vaalean ja sössöisen näköiseksi. Maku sinänsä oli hyvä. Oletettavasti myös ainakin sitrushedelmät sopisivat veden maustajiksi erinomaisesti, lehdessä muistaakseni mainittiin kurkun palaset sekä tuoreet yrtit. Ja miksei lähes mitä tahansa hedelmää, marjaa tai vihannesta voisi kokeilla. Perunaa en ehkä ihan heti pilkkoisi veteni seuraksi.

Tunnisteet: , ,

Maksaako se?



Kyllä, sitä itteään! Ja enpä olisi uskonut miten hyvää siitä tuli, maksa kun tunnetusti kuuluu monien "Yäk, en syö!" -listaan. En itsekään tiennyt pidänkö kyseisestä mötikästä, joten asiasta piti ottaa selvää, varsinkin kun eräänä tiistaina tallustaessani töistä keskustaan tuli armoton himo saada maksapihviä. Vaikken edes tiennyt miltä se maistuu.

Kaupan kautta siis. Mukaan tarttui maksan lisäksi puolukkahilloa, ruokakermaa ja pakasteesta valmisperunamuussia (kahdella ässällä). Tiedän, olen laiska kun en sörssännyt pottuja itse, mutta hei, arkipäivä! Kaupan tuomisista plus jääkaapista löytyneistä sienistä, paprikan jämästä, sipulista ja purkkipavuista syntyi niin herkullinen ruoka että olin oikein ylpeä itsestäni.

Anemian karkoittajaan tarvitset:

- maksaa (vilken överraskning!)
- ruokakermaa
- sieniä (mulla oli herkkusieniä)
- sipulia
- paprikaa (voit valita värin ihan itte, mä tykkään oranssista, se sointuu niin hyvin olkkarin seinäänkin)
- vihreitä pitkulaisia papuja
- vehnäjauhoja
- valkopippuria
- mustapippuria
- puolukkahilloa
- perunamuussia (tee-se-itse, tai osta valmiina)

Ja suunnilleen näin se kävi keltaisen keittiön hämärässä:

Poista maksasta kalvot ja epämääräiset rämmäleet ja tee siitä pihvin näköisiä paloja, jos siis ostit kokonaisen köntsän valmiiden maksapalojen sijaan. Palasia ei luonnollisesti tarvitse enää pilkkoa, ellei välttämättä tahdo. Huuhtele pihvit ja kuivaa ne talouspaperilla, jonka jälkeen voit päästää maksaystäväsi tekemään lumienkeleitä vehnäjauhoihin, niin että jauhoa on pihvin molemmin puolin. Kuumenna pannulla voita (kai öljykin tms. käy, keltaisessa keittiössä vaan sattui tällä kertaa olemaan ehtaa voita leipomisien jäljiltä) ja tyrkkää pihvit paistumaan. Anna paistua keskilämmöllä ja käännä kun pihvin pinnassa näkyy punaisia (onko niitä muunkin värisiä?) veripisaroita. Kun toinenkin puoli on ruskettunut heitä mustapippuria päälle. Valmis.

Seuraavaksi sienikastikkeen kimppuun:




Pilko sipuli, paprika ja sienet ja tyrkkää ne pannulle öljyn, voin, margariinin tai minkä tahansa kanssa pehmenemään. Kun kaverit pannulla alkaa näyttää valmiilta, lisää kerma ja pavut. Mausta valkopippurilla. Suurustaakin kastikkeen voi jos siltä tuntuu, itse taisin heittää sekaan vehnäjauhon jämät ja annoin porista liedellä pihvien valmistumista odotellessa. Ja jos nyt totta puhutaan niin kastikkeen teko kannattanee aloittaa ekana, sillä pihvit paistuvat melko nopeasti. Perunamuussikin pitää muistaa tehdä jossain välissä. Itse laitoin valmiin pakastepönikän samoihin aikoihin mikroon sulamaan kun heitin pihvit pannulle. Tässä vaiheessahan kastike oli jo viittä tai kuutta vaille valmis.

Lautasen sivuun vielä puolukkahilloa ja makunautinto on täydellinen! Jos maksa on kaikesta huolimatta mielestäsi pahaa, olen kuullut että maun voi hukuttaa tarpeeksi isolla kasalla hilloa. Keltaisessa keittiössä rautapommi nautittiin Salkkareiden ohessa. Yksin, luonnollisesti. Koekäytinpä tähän herkkuun pihviveistäkin ja hyvinhän se leikkasi. Hyvä ostos, Tiimarin laatuaterimia! :)
Jos kuulut joukkoon harmaaseen, joka oppii paremmin musiikin avulla, niin tässä avustusta tämän annoksen tekoon:

"..sanoin, että tässä käy silmä kastumaan
miksi kävin elämässä teitä isäin astumaan
nyt olen köyhä sekä kipee
savu silmään kajoaa
hän sanoi: "ota yksi ripee ennen kuin maksa hajoaa"
maksa hajoaa.."

(Eppu Normaali - Näinhän täällä käy)

Ja sama suomeksi, sillä onpi tunne että biisivalinta vaatii hieman selvennystä:

Aluksihan leikataan sipuli, jolloin käy silmä kastumaan
ja teitä isäin astutaan kun tehdään ruokaa. Meidän perheessä ainakin iskä on kovakin kokkimies.
Köyhälläkin on varaa ostaa maksaa ja kipeällähän tässä tarkoitetaan raudan puutetta. En usko että olisin ilman puutostautia alkanut himoita maksaa näin kovasti ja näin yllättäen.
Savu silmään kajoaa jos pannu on liian kuuma. Älä siis käräytä pihvejäsi.
Ja maksa hajoaa, maksa hajoaa kun leikkaat valmista tuotosta sopiviksi suupaloiks.

Näin. Yksinkertaista.

Tunnisteet: ,

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Fine diningia pakomatkalla Tampereelle



Ensimmäiseksi ihan oikeaksi postaukseksi sopii paremmin kuin hyvin elämäni hienoin ravintolakokemus viime perjantailta. Ja nimenomaan hienoin, ei siis välttämättä se kaikista paras (vai osaako joku oikeasti kertoa parhaan ruokailunsa ikinä?). Tämä mieleenpainuva kokemus tapahtui Tampereella Näsinneulan ravintolassa, kiitos Stubbille tästä! Ja nyt jos luulette minun illastaneen itse herra ulkoministerin kanssa niin senkus luulette rauhassa. :)



Sen lisäksi että ravintolan puitteet näköaloineen olivat kertakaikkiaan upeat, oli kaverini tarjoama Finlandia menu viineineen ja alkudrinkkeineen niin täydellinen yhdistelmä hyvää, hyvää ja vielä parempaa että pienen tytön pää meni ihan sekaisin. Alkoholilla ja pyörivällä ravintolallakin oli kenties oma vaikutuksensa asiaan..



Alkuun otimme Neula-drinkit jota ryystin pikkupikku pillillä samalla kun ulkoministeri valitsi meille viiniä. Itse en osaa sanoa viinistä muuta kuin onko se hyvää vai ei, tai oikeastaan vain että se on hyvää, sillä tähän asti kaikki maistamani viinit ovat olleet mieleeni. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän, mutta koskaan en ole jättänyt juomatta. Joten herran viinivalinnan tarkempi arviointi jää tälläkin kertaa väliin.

Parasta antia menussa oli mielestäni korvasienikeitto sekä juustolautanen. Seuralaiseni piti eniten tyrnivalkosuklaa jälkkäristä, joka tosiaan oli niin hyvää ettei minunkaan lautaselleni jäänyt muruakaan vaikka maha olikin siinä vaiheessa jo aivan täynnä. Myös peurapastrami, kalalajitelma ja poronfilee sulivat suussa. Eli namnamnam koko menulle. Suosittelen.



Mieleenpainuvan kokemuksesta teki myös järkyttävän pitkä hissimatka, joka kuulemma meni yllättävän nopeasti normaalin hississäkävijän mielestä, mutta tässä hissikammoisessa päässä ja kropassa ylös ja alas hurauttaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Jälkeenpäin jalat oli keitettyä spagettia ja koko tyttö tärisi adrenaliinin vaikutuksesta vielä pitkään. Mutta mä tein sen! Saa onnitella. :)


"Taivas alkaa punertaa (ehkä kohta..) kun ajan kohti pohjoista.."

Ai miten niin pakomatka Tampereelle? Tiedättekö kun joskus ihmisen on vaan päästävä pois tutuista kuvioista? Tässäkin päässä alkoi hiljalleen soida Tehosekoittimen Pakko päästä pois, ja kun kutsu Tampereelle kävi, oli pakomatka sillä selvä! Yhden yön prison breakin jälkeen olikin sitten mukava rantautua takaisin keltaisen keittiön syleilyyn ja tömähtää persiilleen keskelle keittiön lattiaa Benin & Jerryn maistuvaan seuraan.

Tunnisteet: ,

Ovet auki uuteen maailmaan..

Tadam! Tässä se nyt on, keltaisen keittiön blogi! Lähes samaan aikaan perustettu kun sain oman rakkaan ja kauan himoitun keittiöni, jonne on tullut kerättyä tavaraa jo montamonta vuotta ennen heinäkuussa tapahtunutta muuttoa pois äidin helmoista ja lapsuuskodin oranssisävyisestä keittiöstä. Tavaroiden hiukka aikaisen keräilyn syynä on ollut sen varmistaminen, että omasta keittiöstä löytyy heti alusta alkaen niinkin tärkeitä välineitä kuin kalanruotopihdit, sitruspuserrin, munanleikkuri ja valkosipulipuserrin. Ai eikö muka oo tärkeitä?

Näiden välttämättömien hankintojen lomassa pari perusasiaa pääsikin sitten unohtumaan.. Voi sitä tuskaa kun tulin eräänäkin kesäiltana kotiin nälkäisenä kuin veljen koira (juustoterveiset Kodalle!), mahan huutaessa pinaattikeittoa ja silmissä vilkkui kuva ihanasta vihreästä soosista kananmunan kera. Ja kaapissa ei ollutkaan kuin yksi kattila! Tahtoo keittää kananmunan ja sulattaa pinaattikeiton samanaikaisesti! Nälkä ei anna armoa odotella ensin kananmunan valmistumista ja sitten vasta keiton hiiidaaastaaa sulamista kattilassa. Joten päräytin keiton paistinpannulle ja kananmuna sai kunnian käyttää ainokaista kattilaa porekylpyynsä. Ja sitten tämä tyttö lähtikin kattilaostoksille, tai oikeastaan kattilapöllimisille iskän keittiön kätköihin, kiitos iskä!

Keltaisessa keittiössä pätee ihan omat sääntönsä. Ei turhia mittailuja, paljon kokeiluja, intoa enemmän kuin taitoa ja reseptienkin käyttäminen on vähän niin ja näin.. Tästä se siis alkaa: Keltaisen keittiön tapahtumien kirjaaminen ja seuranta. Kenties emännän elämästäkin paljastuu yhtä jos toistakin ruokailujen ohessa. Tervetuloa!

"..Tervetuloa mun maailmaan
ja niin sä astuit silmukkaan
Tervetuloa nyt juhlitaan
ja niin sä putosit kuoppaan

Sä kuljet minun rinnalla sellaisissa hetkissä
kun ei voi tietää todella olevansa hereillä

Sä et kai tainnut tietääkään
että suakin tarkkaillaan.."
(Apulanta - Tervetuloa)

Miten ylläoleva biisi liittyy tähän blogiin jäänee arvoitukseksi kirjoittajalle itselleenkin, mutta kun tervetuloa pitää toivottaa, niin voisiko sen kauniimmin tehdä kuin laulamalla? Öh, tällä lauluäänellä.. Mutta joka tapauksessa olkoon tuo tästedes virallinen keltaisen keittiön tervetuliaisbiisi. Varokaa silmukoita ja kuoppia!

Tunnisteet: